Elämänkatsomukselliset varmuudet, joiden varmuus perustuu sitoutumiseen, iloon, vastaavuuksien näkemiseen ja kokonaisvaltaiseen kohtalonsa hyväksymiseen.
Lopuksi huudahdettiin: kirvoittukaa, mitään ei ole luvattu eikä lukittu!
Kyseltiin millaista on olla narsistin seurassa. Siihen oli helppo vastata: vaivaannuttavaa, mahdotonta, kiusallista, vihastuttavaa, vastenmielistä, pelottavaa, jännitteistä ja takaperoista.
Kyseltiin millaista on olla narsistinen. Siihen ei haluttu vastata, paitsi että yksi kertoi kuvittelukyvyn puutteista.
Kyseltiin myös, millaista on olla aidossa vuorovaikutuksessa.
Se tuntuu tällaiselta:
tykkään itsestäni. Kykenen luottamaan, selviämään, tarvitsemaan, haluamaan, kertomaan, kuuntelemaan, parantumaan, olemaan hiljaa, rentoutumaan ja iloitsemaan
Jos saisit päättää milloin vai miten, valitsisitko Hegelin?
Ja se iso kysymys, pitääkö väitteet perustella, säilyy, säilyköön!
Minulla se menee jotenkin niin, että tavoittelen kulloistakin rakennetta. Parhaimmillaan se on liikettä: liikkuvia tellinkejä, sisuskaluja, aukeamia tai lintu-vai-jänis -asetelmia.
Illassa haastettiin pohtimaan sitä, mistä tiedät kun väität mitä väität. Sen pohtiminen on tietysti muuta kuin todistamista.
Nanan vetämässä illassa keskusteltiin, välillä äänekkäästikin, moraalista. Ensin pyrittiin selvittämään, onko moraali opittavissa ja jos, niin miten. Päätelmä, jota ei ainakaan voimakkaasti vastustettu oli se, että ihmiset voivat ottaa mallia muiden käyttäytymisestä. Jos he näkevät jonkun käyttäytymisen esikuvallisena, he voivat ottaa siitä oppia. Tämä ei kuitenkaan johda siihen, että kaikki ihmiset toimisivat moraalisesti samalla tavalla. Arvot, toimintamallit ja niiden mukana moraali nousevat siitä kulttuuriympäristöstä, jossa ihminen elää. Erilaisissa kulttuureissa myös moraalikäsitykset saattavat olla hyvinkin erilaisia. Myös ympäristössä tapahtuvat muutokset saattavat muuttaa moraalikäsityksiä.
Välillä etäännyttiin väittelemään, kumpi on suurempi gangsteri, Putin vai Elon Musk. Ei siitäkään yhteistä julistusta aikaan saatu, mutta jotenkin saattoi aistia, ettei kumpaakaan voi esimerkiksi ottaa, kun pyritään moraalisempaan universumiin.
Ehkäpä moraalin voi määritellä siten, että se on eräänlainen henkinen selkäranka jokaisessa sosiaalisessa yhteisössä. Se pitää arvoillaan samanmielisiä ihmisiä mukana yhteisön toiminnassa. Sitä voi pitää yhteisöä ohjaavana työvälineenä, mutta ei mekaanisena, koska mosraali on aina hyvin voimakkaasti myös tunneperäinen asia.