Alkuporina avasi tarinaa ja näytelmän lukuisia kysymyksiä: Miten käytännön työ ja henkinen työ eroavat? Miten pitkälle intohimo, vimma ja pakkomielle saa viedä ihmistä – Miten käsittelen maineenhalua – Onko hyvä antaa periksi ja tyytyä keskinkertaisuuteen – Miksi petymme – Aiheutammeko jopa itse hulluutemme – Miten ajatella sisäistä tyhjyyttä?
Vaikeista kysymyksistä huolimatta hellyys ja hoiva olivat monille näytelmän meditatiivinen ja vaikuttavin kohtaus.
Muotoilimme lisää merkityksellisiä kysymyksiä: Miten käsitellä ulkoisen ja sisäisen maailman ristiriitoja? Onko keskinkertaisuus tie onneen – Pitääkö luopua omasta onnellisuudesta, jotta voi elää sovinnaisten sääntöjen mukaan (keskinkertaisesti) – Miten toteutan itseäni tallomatta muita?
Näistä kehkeytyi kaksi kysyvää väitettä: ”keskinkertaisuus on tie onneen” ja ”jos elää keskinkertaisesti, mukautuen, joutuu tinkimään onnellisuudesta.”
Ehdotettiin, että mielihalu olisi parempi sana kuin onni. Onni on yhdelle yhtä, toiselle toista. Joku nauttii riskinotosta, toinen tyytyy vähään. Tarvitseeko erakko edes onnen tunteita?
Tsehov näyttää vaihtoehtoisia tapoja, mutta myös porvarillisen ihanteen: tavoitteena tietynlainen elämä, tietynlainen olemisentapa. Huomaammeko omaksuvamme ympäristömme tavoitteet, vaikka uskottelemme ne sisäiseksi kutsumuksemme – tiedämmekö edes omia toiveitamme?
Näytelmän loputtua valot syttyvät ja paljastavat kaaoksen ja roskat lavalla. Onnen tavoittelu johti pettymyksiin, ensin perheenjäseniä kohtaan, sitten omaa elämää kohtaan. Näytelmän kohtaus menetyksestä ja kuolemasta oli vaikuttava. Onko koskaan liian myöhään: voisiko ei-mikään täyttää kaipauksemme?
Tsehovin novelli on tyyliltään avoin, eikä pyri antamaan vastauksia. Keskustelu oli tämän vuoksi sekä kysymyksiä hakeva että ponnistelematon. Kiihkeys oli poissa. Oli mielenkiintoista jakaa sanattomuus.
Olisiko tyyneys se, mitä näytelmä haluaakin meissä esiin? Tässä nimittäin onnen teesimme:
Pyri pyrkimättömyyteen.
Juo vain hyvässä seurassa. Opi edes jotain.
Sinut muistetaan vain siitä, miten olet toisten kanssa.
Onni on luova mieli.
Älä mieti liikaa.
Ei ole tärkeää, oletko ylipainoinen vai alipainoinen, vaan tasapainoinen.
Ole kiitollinen läheisistäsi.
Arvosta itseäsi.
Sokrates kahvila 