Aika

Aika oli illan aiheena ja Tapani Hautamäki johdatti keskustelun juohevasti. Viritykseksi soitettiin Vieno Kekkosen iskelmä Vihreät niityt, josta aisti  menneen ajan kaipuuta, ja joka ilmoitti, että aika on…

Aikaa pidettiin heti alkuun suhteellisena, fyysisesti aika – paikka – avaruus- yhteytenä. Vain mielessä pystyy liikkumaan ajassa menneisyyteen, nykyhetkeen ja tulevaan. Todetiin myös, että viidakossa ei ole aikaa.

Kysymykseen, miten keskustelijat itse kokevat ajan, tuli seuraavia vastauksia. Aika on ainoa mitä meillä on, ja käytännössä on vain nykyhetki. Yhden mielestä aika on jana, sillä on alku ja loppu. Toisen mielestä aika on kuin kirja, aina uusia lehtiä kääntyy. Jonkun mukaan aika on kaaosta ja toisen mielestä aika on kuin vuo tai virta ilman alkua ja loppua.Yksi koki ajan syklisenä mm.vuorokauden ja vuodenaikojen vaihtelut ja myös isomman rytmin vaihtelut seuraavat toisiaan. Kysyttiiin voiko olla aikaa  ilman tapahtumia tai ilmiöitä. Hetkeä kuvattiin näyttöruudun yhdellä näytteellä F per s. Toisen mielestä aika on aina ollut olemassa,  toinen siteerasi kirkkoisä Augustinusta, jonka mukaan aika syntyi vasta silloin, kun Jumala loi maailman, mutta aika ei koske  Jumalaa. Joku muisteli väitettä, että aika on liikettä, mutta mikä liikkuu…

Myös taloustieteellisiä näkemyksiä lähestyttiin. Aika todettiin pääomaksi, jolle voi laatia sijoitusstrategian ja  kalenterin ja lisätä tehokkuutta ja sitten vapauttaa aikaa muuhun. Tämän kautta tuli lähestyminen arvoihin, elämän tarkoitukseen, mihin omaa aikaa kannattaa käyttää.

Näiden hajamietteiden avulla yritettiin hahmottaa käsitettä aika, ja onko sitä edes olemassa. Vastausta ei tullut, paljon kysymyksiä sen sijaan, mm. mitä on kun aika pysähtyy, mitä on ajaton aika, onko mahdollista elää ajatonta elämää, entä mitä silloin on kun aikaa ei ole, voiko filosofoida ilman että ymmärtää aikaa…

Mutta siitä oltiin samaa mieltä, että ajan kokemus on varsin subjektiivinen ja käsitys eroaa eri kulttuureissa. Viehättävä vertailu tuli lopussa, kuinka länsimaissa aika kuluu, mutta Afrikassa aikaa tulee koko ajan lisää. Kannatan jälkimmäistä näkökulmaa, se on lohdullinen.

Mainokset

Ollako realisti vai optimisti?

Illan keskustelu käynnistyi kysymyksellä: kannattaako välillä huijata itseään hieman ja katsella maailmaa optimistin silmin vai pyrkiä aina pysymään totuudessa?

Alustajan väitteen mukaan lievästi masentunut ihminen näkee elämän realistisempana kuin ns. normaali ihminen, jolle elämä on helppoa ja mukavaa kuin pyörällä alamäkeen ajaminen.Vertauskuvana käytettiin myös start-up -maailmaa, jossa usko oman yrityksen tekemiseen kantaa, vaikka tie on kivinen ja tietoon pohjautuva analyysi ei lupaa menestystä. Esimerkkinä tästä mainittiin Steve Jobsin totuudenvääristelykenttä; tila jossa Jobs sai tiiminsä uskomaan omaan mahdottomalta tuntuvaan visioonsa. Samalla puhuttiin myös innostumisesta ja siitä, että start-up -vaiheessa itse tekeminen on palkitsevaa ja ruokkii siten lisää innostusta.

Aloitimme pohtimalla mitä totuus on? Onko totuus aina subjektiivista vai onko myös absoluuttista totuutta? Yritimme lähestyä kysymystä esimerkkien kautta. Se mikä voi vaikuttaa totuudelta, voi myöhemmin osoittautua vääräksi kun asiaa tutkitaan lisää. Yrittäjä voi olla vakuuttunut siitä, että on omasta yrityksestään ja siellä tekemästään työstä löytänyt oman totuutensa, mutta liika innostus voi kääntyä itseään vastaan ja työn imusta uupumiseen. Yrittäjyys ei ollutkaan se oma totuus. Totuus löytyy kokeilemalla.

Totuutta tarkasteltiin myös todennäköisyyden kautta. Olisiko totuuden sijaan mielekkäämpää puhua todennäköisyyksistä? Onko tietyn tapahtuman todennäköisyys tosiasia? Voiko tulevaisuus olla koskaan totta?  Ilmeneekö totuus nyt-hetkessä vai menneen tarkastelussa?

Totuutta voi ajatella sekä subjektiivisena kokemuksena että ulkoisen mittaamisen kautta. Hyvinvoinnistaan kiinnostunut henkilö voi mitata liikkumistaan ja palautumista sykemittarilla. Mittaus joko tukee omaa kokemusta omasta hyvinvoinnista tai tuottaa siitä ristiriitaista tietoa. Kumpaan silloin kannattaa luottaa? Todettiin, että mittarin totuus voi ainakin antaa itselle oikeuden olla väsynyt.

Entä miksi sitten on tärkeää löytää totuus? Onko totuus sitä, että sen avulla voi perustella itselleen miksi toimii kuten toimii? Mitä jos omaa subjektiivista totuuttaan pitää absoluuttisena totuutena? Absoluuttisen totuuden olemassaoloa yritettiin määritellä tieteellisen tutkimuksen toimintaperiaatteiden kautta, mutta siinä ajauduttiin umpikujaan – uusia tosiasioita löytyy koko ajan.

Joskus kokemus oikeassaolemisesta voi olla hyvin vahva. Esimerkkinä käytettiin tilannetta jossa toinen sisaruksista selvästi hävisi kotona tapahtuneen juoksukilpailun, mutta julisti silti itsensä voittajaksi. Onko tällainen käytös itsensä huijaamista tai oman epävarmuuden peittelyä?

Termiä totuus asian käsittelyn yhteydessä myös vierastettiin. Voisiko totuuden sijasta puhua arvoista tai uskomuksesta?

Keskustelu päättyi vertaukseen sumussa suunnistavasta laivasta. Jos ei näe ja haluaa välttää karille ajamisen riskin, on parempi pysähtyä. Toisaalta voi ottaa riskin, ja hyväksyä karille ajamisen – virheistä oppii!

Eero Lepistö

 

Kirjoittanut pirkkotervo Kategoriassa Aiheeton