Automaatiot

Vetäjä kertoi tarinan siitä, kuinka hän 12-v. poikasena joutui vahtimaan 5 v nuorempaa sisartaan. Ja kuinka hän tuolloin yhtäkkiä huomasi tytön kaverinsa kanssa sukkasillaan ulkona kylmässä ja kosteassa –  ja joku sai hänet pidättäytymään ensireaktiosta lyödä ikkunaan ja huutaa. Sen sijaan hän mietti hetken, miten muuten saisi pikkusiskonsa sisälle ennen kuin äiti tulee. Ja hän kysyi illan keskustelijoilta: mistähän tuossa oli kysymys kun hän pystyi muuttamaan automaattista opittua toimintaansa?

Filosofiselta kannalta todettiin, että kyseessä on ainakin näkökulman vaihtamisen taito, kunhan ensin osaa pysähtyä ja tunnistaa tilanteen. Tämän edellytyksiä pohdittiin monelta kannalta.

Mutta loppukeskustelu koskikin yhteiskunnan ja sosiaalisen ympäristömme automaattisia  opittuja toimintoja. Esimerkiksi aikaisempina vuosina tuli annettuna monia malleja: ”ensin käydään koulu, valmistutaan ammattiin, sitten hankitaan kunnon työ…”  Ja nyt todettiin selvää kulttuurista muutosta: toisaalta  nuoret ovat kovin monille vaikutuksille alttiina ja ympäristöt ovat hallitsemattomampia kuin ennen ( mm. internet ja infon ja ärsykkeiden määrä) ja opittuja automaattisia tapoja toimia kyseenalaistetaankin helpommin. Todettiin myös, että aikaisempi ”häpeällä” kasvatus ei enää pure. Monilla on vallalla ”tässä ja nyt” eläminen, ilman isompia tavoitteita, ja ollaan valmiita tyytymään vähempään , ”syrjäytyminenkin” voi joskus olla valinta. Jäätiin pohtimaan myös sitä, toimivatko päättäjät aikaisempien automaattisten mallien mukaan – ja ovatkin vieraantuneet kansasta ja sen ajankohtaisista tarpeista.

Ajatusrikkaan keskustelun veti Vesa Teppo.

Vapaus

Vapautta pohdittiin leppoisassa ja vapaassa keskustelussa Markku Veteläisen johdolla. Monia asioita tuli esille: vapauden suhteellisuus yhteiskunnan lakien ja normien mukaan eläessä, esimerkkinä tästä sananvapaus,  absoluuttista vapautta ei ole. Ulkoinen vapauden riisto esim. vankilassa olo  ei estä kokemasta vapautta, se on sisäinen tunne tai valinta.  Tuo sisäinen vapauden tunne korostui pitkin iltaa.     ” Ihminen on niin vapaa kuin kokee olevansa.”, sanoi joku. Tiukimman deterministin mukaan taas  perimä ja menneisyys mm. määräävät ennalta kaiken ja niin ollen ei vapautta valitakaan oikeastaan ole.

Kaikkein kiinnostavimmaksi koettiin kysymys: ” Milloin olet kokenut vapautta?”. Eräs keskustelijja kertoi esimerkin omasta työurastaan, kuinka hän valitsi omien arvojensa mukaan eikä suostunut esimiehensä ”ostamaksi” työssään , ja  miten tämä vaikutti negatiivisesti uralla etenemiseen, mutta sisäinen tunne vapaudesta oli vahva. Toinen kertoi, kuinka oli miettinyt päivän tekemisiään ja huomannut toimineensa isänsä lailla, toistaneensa tätä annettujen mallien mukaan;  asian huomaaminenn toi vapauden: seuraavalla kerralla hän voisi tehdä toisin , omalla tavallaan. Yksinolo mökillä ilman mitään ulkoista pakkoa tekemiseen oli yhdelle vapauden ilmenemistä, toiselle taas vasta ”vapaus vapaudestakin”.  Jollekin taas totuuden käsittäminen oli vapauden korkein muoto.

Näitäkin pohdittiin:  Onko vapaus onnellisuutta? Mikä on vapauden vastavoima? Onko vapaus vapautta vasta, kun se toteutuu toiminnassa? Onko vapaus riippumattomuutta?

Päätöskierroksella jokainen sai kiittää yhtä tai useampaa henkilöä, keneltä oli saanut  mielenkiintoisia ajatuksia aiheesta. Illan vierailijan kiitos meille oli toteamus: Vapaus velvoittaa.