Rentoutuminen

26. Sokrates-kahvila päätti kevätkauden 2011 rennoissa merkeissä. Tilaisuudessa oli vierailevana alustajana Pirkka Poutanen, joka on Irlannissa Alexander-tekniikan opettajaksi kouluttautunut oululaismies. Illan otsikkona oli rentoutuminen.

Alustuksessaan hän kertoi – myös omien kokemustensa kautta – rentoutumisen tarpeesta ja syistä jännittyneisyyteemme.

Kiintoisana yksityiskohtana jäi alustuksesta mieleen joissakin Etelä-Amerikan alkuperäisheimoissa havaittu piirre, ettei osassa niistä tunneta esimerkiksi menneisyyden ja tulevaisuuden käsitteitä vaan ne elävät tässä ja nyt.  Ne, jotka haluavat perehtyä tarkemmin tähän asiaan, saivat kirjavinkin: Daniel Everett: Don´t sleep there are snakes.

Yksi ydinkysymyksistä oli: Olemmeko me länsimaalaiset vieraantuneet omasta olemuksestamme, rennosta ryhdistä, joka on kaikilla pienillä lapsilla luonnostaan?

Syiksi vieraantuneisuuteemme esitettiin muun muassa tavoitesuuntautuneisuutta ja sitä, että huomiomme on alinomaa tekemisessä ja ajattelemisessa. ”Emme yksinkertaisesti osaa emmekä pysty kaiken tietotulvan ja kiireen keskellä rentoutumaan.”

Keskustelun vetäjä Riku Välitalo kysyi osallistujilta, miten itse kukin rentoutuu. Rentoja hetkiä koetaan esimerkiksi meditoimalla Ainolan puistossa, nauttimalla kotiparvekkeella kahvia ja pullaa kaikessa rauhassa, keskittymällä täysin vaikkapa kirjan lukemiseen, uppoutumalla musiikin kuunteluun, joogaamalla, nauttimalla olostaan vesielementissä, liikunnan kautta ja tekemällä hengitysharjoituksia.

Erään osallistujan mukaan rentouttavia ovat kaikki sellaiset asiat, joista saa mielihyvää. Toinen luonnehti rentoutumista peloista vapautumiseksi.

Joukossa oli myös sellaisia, jotka tunnustautuivat huonoiksi rentoutujiksi. ”Asioita surraa liikaa päässäni, kun yritän lukea kirjaa.”

Mitä iloa on luonnollisesta rentoudesta? Pirkka Poutasen mukaan monenlaista. Se tuottaa mukavaa ja keveämpää oloa, pitää jalkoja maassa, parantaa aivojen toimintaa, elintoimintoja ylimalkaan, hengitys kulkee ja niin edelleen. Sillä on avartava vaikutus ihmiseen.

Mainokset

Oleminen

Ollako vai eikö olla? Siinäpä vasta on kysymys William Shakespearen (1564-1616) mukaan.

25. Sokrates-kahvilassa tarkasteltiin alustuksen pohjalta perustavanlaatuista asiaa elämässä eli olemista.

Nykyaikana suorittaminen on huipussaan.  ”Onko oleminen unohtunut?”

Alustaja valotti muutamalla esimerkillä sitä, milloin hän on kokenut olevansa väkevästi läsnä tietyissä tilanteissa: kuopusta vauvana sylissään pitäessään, yöllistä tähtitaivasta talvella seuratessaan ja sykähdyttävässä konsertissa kuuntelijana mukana ollessaan.  Hän luonnehti olotilaansa niissä täydellisen olemisen hetkiksi; aika tuntui pysähtyvän.

Muuan osallistuja kertoi kokevansa huippuoloja esimerkiksi joogaamisen yhteydessä. ”Se on siistiä, että ei ole tuntiin ajatellut mitään joogatessaan.”

Illan kuluessa esitettiin myös tällainen kysymys:  ”Oleskelemmeko vai olemmeko?” Erään mielestä olemisen pähkäilemisessä ei ole mieltä. ”Se häviää, kun niin alkaa tehdä.”

Olemista ja tekemistä toisiinsa vertailtaessa muuan osallistuja totesi, että hyvin vahvoja mielihyvän tunteita voi kokea myös suorittaessaan – esimerkiksi tehdessään jotain itselleen merkityksellistä. Tiukan treenin seurauksena syntyvä tulos voi tuottaa euforisen olon.

Esitettiin myös käsityksiä siitä, että oleminen ei ole suinkaan aina positiivista vaan siinä on myös negatiivinen puolensa. ”Elämä tai elämässä on kärsimystä.”

Tilaisuuden loppupuolella käsiteltiin kuolemaa. Alustaja näki sen vastapoolina olemiselle.  Ihmisten todettiin suhtautuvan kuolevaisuuteemmekin monin eri tavoin. Osan elämään tietoisuus tästä asiasta voi antaa elämälle syvyyttä (”se antaa elämälle tarkoituksen”), osa voi asennoitua siihen realistisen levollisesti (”se kuuluu elämään”) ja jotkut se voi  lamauttaa (”pelkää elää, koska pelkää kuolemaa”).

Useammin kuin kerran kuultiin lausahdus siitä, että elämä on tässä ja nyt.

Jälkilöylyissä illan keskustelua luonnehdittiin erittäin kiintoisaksi. Sen ohjasi Hannu Juuso.