Hyvyys

13. Sokrates-kahvilassa aiheena oli hyvyys. Vetäjänä oli Riku Välitalo, jolle kyseessä oli tulikaste – onnistunut sellainen – Sokrates-kahvilassa.

Hyvyys ja pahuus liittyvät toisiinsa. Ei niin hyvää, ettei jotain pahaakin. Alustajan mukaan jokaisessa on hyvää, kunhan se pääsee vain esille.

Eräs mukanaolija kokee tekevänsä hyviä tekoja silloin kun toisen tarpeet menevät pyyteettömästi omien edelle.

Hyvyys ja pahuus ovat sidoksissa kulttuuriin, aikaan ja paikkaan. Ne ovat kehittyneet ja muuttuneet historian saatossa. Käsitys hyvästä ja pahasta on nykyisin pirstoutuneempi kuin ennen.

Toisaalta esimerkiksi kultaisen säännön, jonka mukaan tee toisille sitä, miten toivoisit kohdeltavan itseäsikin, todettiin olevan hyvin vanhaa perua.

Eri näkökulmista katsottuna hyvä voi näyttää pahalta ja paha hyvältä. Tie pahuuteen on kivetty hyvin aikein.

Loppuyhteenvedossa hyvyyden maljaa täytettiin muun muassa rakkaudella, empatialla, epäitsekkyydellä, vastuunkannolla omista teoista ja viisaudella. Viisas osaa erottaa hyvän ja pahan, muuan osallistuja tiivisti.

Sokrates-kahvilan jälkikeskustelussa yksi mukanaolijoista kertoi, että hänelle tulee sen kummemmin pinnistelemättä mieleen esimerkkinä hyvästä ihmisestä Arvo Ylppö (1887-1992). Ylppö oli suomalaisen neuvolajärjestelmän isä.

Mainokset

Onnellisuus

12. Sokrates-kahvilan aiheena oli alustuksen perusteella onnellisuus. Alustaja perusti osin esityksensä Maslow´n tarvehierarkiaan. Teorian ydin on siinä, että ihmisellä on perustarpeet, jotka tulee tyydyttää ensin. Sitten ihminen alkaa etsiä tyydytystä korkeammille tarpeille, joista mainittiin illan keskustelussa esimerkkeinä vapaus ja itsensä toteuttaminen. Pohdittavana oli, kasvaako onnellisuus kyseisen hierarkian mukaisesti.

Kuinka onnellinen olen? -kysymykseen vastaamisen todettiin olevan hyvin henkilökohtaista.

Kahvilassa tuotiin esille asteikko 0-10:n välillä, jossa 0 on syvä masennus- ja 10 euforinen onnellisuustila. Kun määrittää paikkansa asteikolla, saa omakohtaisen tuntuman siitä, että onnellisuuteen vaikuttavat hyvin monet tekijät. Alustaja totesi oman lukemansa vaihtelevan 6-8:ssa.

Ikuista onni ei ole vaan se vaihtelee elämän aaltoliikkeiden tahtiin. Ympäröivä yhteiskunta ja muut ihmiset, etenkin läheiset, vaikuttavat itse kunkin kokemukseen onnellisuudestaan.

Muuan osallistuja sanoi kokevansa niin voimakkaasti läheisten vastoinkäymiset elämässä, että sillä on vaikutusta hänenkin onnellisuuteensa. Toisaalta kerrottiin esimerkki erään perheen pienestä lapsesta, joka on niin onnellinen, että se tarttuu muihinkin.

Hannu Juuson johdolla käydyn filosofisen keskustelun polttopisteessä oli onnellisuuden suhde vapauteen, tarpeisiin, haluihin ja huoliin.

Itsekkyys

11. Sokrates-kahvilassa aiheena oli alustuksen pohjalta itsekkyys. Ohjaaja Markku Veteläinen rajasi keskustelun onnistuneesti yksilöiden itsekkyyttä koskevaksi.

Itsekkyyden määrittely osoittautui haasteelliseksi.  Hyvä lähtökohta on kysyä itseltään tätä asiaa. Myös muilta saatava palaute auttaa sen määrittelyssä.  Hyvin itsekäs voi saada muilta sellaista palautetta, että on paikallaan ottaa toisia enemmän huomioon.

Itsekkyyden vastapariksi löydettiin epäitsekkyys.  Myös jako terveeseen ja sairaaseen itsekkyyteen esitettiin.  Terve piirre on esimerkiksi menestyminen niin, että ei ota samalla jotain pois toisilta. Sairas piirre on se, että ottaa. Ensiksi mainittuun liittyy terve itsesuojeluvaisto. Mitä jää jäljelle, jos ihminen ammentaa itsestään kaiken muille?

Eräs keskustelija sanoi illan aiheen olevan oman aikamme ilmentymä. Hän oli varma siitä, että muutama vuosikymmen sitten Suomessa ei olisi tällaisesta teemasta keskusteltu.

Individualistisessa ja aineellisesti hyvinvoivassa nyky-yhteiskunnassa yksilöllisellä itsekkyydellä on tilaa kasvaa. Yksi osoitus tästä ovat tosi-tv-ohjelmat, joiden tarjonta lisääntyy koko ajan ja joissa ei pitkälle pötkitä ilman itsekkyyttä.

Eräs keskustelija kertoi muuttuneensa selvästi epäitsekkäämmäksi kovien elämänkokemustensa seurauksena.  Epäitsekkyys ilmenee hänellä muun muassa haluna palvella muita pyyteettömästi. Aineellisten arvojen tilalle ovat tulleet henkiset. Moisen muutoksen arvioitiin olevan mahdollista myös muutoin kuin kriisin kautta.

Itsekkyys on syvällä meissä ihmisissä. Niin on epäitsekkyyskin. Esimerkiksi natsi-Saksan keskitysleireiltä tiedetään tapauksia, joissa omaa nälkäkuolemaa uhmaten ruoka-annoksia annettiin toisille syötäväksi.