Moraalista

Illan vetäjä, Tapani, oli tapansa mukaan valmistellut keskustelun huolellisesti. Teemaksi hän oli valinnut moraalin, perusteena se, että ihmiset puolustavat monia asioita mm. politiikkaa moraalilla.  Hän oli etsinyt viisi väitettä keskustelun pohjaksi, nämä käytiin yksi kerrallaan tutkien ja keskustellen läpi.

Väitteet olivat:
1. ”Menkää kadulle ja antakaa toiselle miehelle luento moraalista ja toiselle shillinki ja katsokaa, kumpi kunnioittaa teitä enemmän.” (Samuel Johnson)
2. ”Elämästä irtireväisty moraali on aivan yhtä moraalitonta kuin elämä, joka on kadottanut kaiken moraalisen sisältönsä.” (Georgi Plehanov)
3. ” Ihmissyönti on moraalista ihmissyöjien maassa.” (Samuel Butler)
4. ” Liian monen moralistin lähtökohtana on vastenmielisyys todellisuutta kohtaan.” (Clarence Day)
5. ”Moraalin ja kukkaron asiat odottavat vallankumousta. Vanha moraali on kumottu eikä uutta ole vielä luotu.” (Vaimon repliikki Maria Jotunin näytelmässä Kultainen vasikka. Näytelmä kuvaa pula-ajan keinottelua.)

Kuten syyllisyys-keskustelussa, pieni mutta innokas keskustelijajoukkomme lähti asian kimppuun ”nyrkit savessa”, etsimään uusia näkökulmia, ei toistamaan vanhojen filosofien esim. Kantin kuuluisia mietteitä. (Savi-metafora saatiin tuoreesta filosofia.fi verkkolokin kirjoituksesta http://filosofia.fi/node/7170). Yhteenvetona keskusteluista yo aiheisiin saimme: Ihmisen välittömät tarpeet ( esim. nälkä) menee moraalin edelle; kyseessä on arvorelativismi; kulttuurisidonnaisuus merkitsee; maailmankuvan säilyttäminen on takana; jäätiin miettimään mikä on moraalin ja rahan/tehokuuden suhde?

Esitettiin väite: Ihmisen toiminta ei voi perustua moraaliin. Sanottiin, että voi, mutta onko se moraalista? Perusteina se, että jos moraali on vallitseva käsitys ja sitten perustelee toimintaansa yleisellä moraalilla, onko se kestävää, vai pitäisikö  perustella oman  oikein/ väärin – arvionsa perusteella? Mietittiin, mihin toiminta voi perustua, arvoihin? Lopputoteamuksena tuli, ettemme itse olekaan niin kirkasotsaisia kuin kuvittelemme.

Mainokset

Syyllisyys

Alussa esitettiin vain yksinkertainen kysymys johdannoksi: mikä on syyllisyyden merkitys?

Lopussa metakeskustelussa itse keskustelusta tuli esille: tämä oli aivan turha kysymys ja ajanhukkaa miettiä, tämä liittyy menneisyyteen koko asia, pitäisi suunnata ajattelu  tulevaan, tuntea hyviä värähtelyjä. Tähän vastattiin näppärästi: siis pa#ka aihe, mutta hyvät vibat keskustelussa! Useimpien mielestä itse aihe ja keskustelu olivat todella hyviä: saatiin uusia näkökulmia syyllisyyteen, löytyi positiivisiakin puolia: henkisen kasvun ja oman vastuunottamisen tajuaminen, löytyi peiliin katsomisen paikkoja.

Ja ennen loppuyhteenvetoa asiaa pyöriteltiin peliteorian, evoluution, ympäristön ja kasvatuksen kannalta, myös uskontojen ja lauman vaikutuksia pohdittiin. Syyllistäjän huomattiin käyttävän valtaa, joskus taas omien tunteiden projisointia, yhteiskunnalliselta kannalta syyllisten etsiminen tai nimeäminen voi lujittaa yhteisön hallinnan tunnetta (näennäisesti?); työyhteisöjen sekä tiimien kehittämisessä mukana olleet olivat todenneet syntipukki-ilmiön olemassaolon – ja vain sinnikkäällä työllä nämä asetelmat oli saatu purettua.

Minkälainen sitten on hyvä lauma, yhteisö, jossa voi rauhassa todeta syyllisyytensä: tein väärin, ja sitten ottaa vastuun teostaan? Yhdeksi vastaukseksi löytyi myötätuntoinen yhteisö.