Populismi

36. Sokrates-kahvilassa keskusteltiin populismista. Teema on ajankohtainen, onhan presidenttikisa juuri kuumimmillaan.

Puhe kiertyi alustajan väitteen ympärille. Se kuului: ”Populismi vaarantaa yhteiskunnallisen kehityksen.”

Populismiin liitettiin muun ohella mielistely, yksinkertaistaminen, rajattu näkökulma, iskulauseet, tunteisiin vetoaminen, karismaattisuus sekä oman edun ja vallan tavoittelu.

Myönteiseen yhteiskunnalliseen kehitykseen liitettiin esimerkiksi talouskasvu, peruspalvelut ja -rakenteet, tasa-arvo, suvaitsevaisuus, turvallisuus sekä rauha.

Vaikka populismi mielletään herkästi negatiiviseksi, siinä nähtiin positiivisiakin puolia. Populistit tarjoavat ihmisille tarttumapintoja kiinnostaviin yhteiskunnallisiin aiheisiin.

Tieteen popularisoijia silitettiin myötäkarvaan. He onnistuvat muuntamaan mahdollisesti vaikeaselkoisen tieteellisen munkkilatinan helposti omaksuttavaan muotoon, mikä on kaikkien kannalta hyvä asia.

Kun populisti on äänessä, kuulijalla on vastuu siitä, uskooko häneen vai ei. ”Liian helposti ei kannata hypätä populistin kelkkaan”, sanoi yksi.

Tilaisuus päättyi kierrokseen, jossa jokainen sai halutessaan määrittää kantansa alustajan väitteeseen.

Enemmistön (11) mielestä lause pätee, kun siihen lisää sanan voi: ”Populismi voi vaarantaa yhteiskunnallisen kehityksen.”

Lausetta tuki sellaisenaan kuusi keskustelijaa. Kaksi henkilöä vastusti sitä ja osa jätti ottamatta kantaa siihen.

Keskustelun ohjaksissa oli Riku Välitalo.

Mainokset

Elämä

35. Sokrates-kahvilassa oli teemana elämä. Mitä se on? Sitä tarkasteltiin alustajan toiveen mukaan inhimillisestä näkökulmasta.

Miksi nousemme joka aamu ylös sängystä? Mikä saa meidät tikittämään? Elämmekö säästöliekillä vai täysillä?

Siinä muutamia illan aikana esitettyjä kysymyksiä, joita käytiin yhdessä läpi.

Elämään liitettiin muun ohella tunteminen, kokeminen, oppiminen sekä yhteys omaan itseen ja muihin.

”Haluan olla niin tietoinen ja hereillä kuin mahdollista”, kuului yksi kiteytys.

”On tärkeää, että on itseni lisäksi muitakin, joiden kanssa voin jakaa ajatuksiani”, pohti toinen.

Muuan keskustelija muistutti, kuinka häviävän pieni mahdollisuus ylipäätään on sille, että olemme juuri sellaisia kuin olemme tässä ja nyt.

Illan ydinkysymykseen – ”Mitä elämä on?” – kuultiin loppupuolella esimerkiksi seuraavia omakohtaisia vastauksia:

”Elämä on pienistä asioista nauttimista.”

”Elämä on kiertokulkua.”

”Se on matka.”

Markku Veteläisen ohjaamassa tilaisuudessa käytettiin vertauskuviakin ilmentämään elämää.

”Olen siru hiekkarannalla ja samalla koko hiekkaranta.”

&

”Talviset puut,

hauraat, niiden hiljaisuuden

näin, en nähnyt

kun olin nuori.”

Bo Carpelan, Elämä jota elät