Sokrates kahvilan kirjahyllyllä voit esitellä ja kommentoida lukemiasi kirjoja ja artikkeleita, katsomiasi elokuvia, kuulemaasi musiikkia jne. Täällä voi myös vinkata lainattavista kirjoista tai pyytää kirjalainaa.
-
Seuraa
Seurataan
Already have a WordPress.com account? Log in now.
Sokrates kahvila 
Esa Saarinen ”Symposium”
”Filosofialla tulee olla henkilökohtaista merkitystä minulle. Filosofian tulee tärähtää, sen tulee innostaa ja muuttaa. Filosofian tulee synnyttää energiaa. Sen tulee vyöryä, hengittää, säkenöidä.Ensisijainen asia ei ole siksi, mitä lukija tietää tai muistaa filosofiasta tätä kirjaa luettuaan. Tieto on tärkeää, mutta vielä tärkeämpää on avautua
henkisesti uusiin suuntiin.Filosofian tarkoitus on synnyttää ajattelun liikettä.”…
Ylläoleva on tekstiä suoraaan kirjan innostavasta alkupuheesta. Esa Saarisen Symposium, WSOY 1999, löytyi antikvariaatista. Mikä mielenkiintoinen teos! Jo visuaalisesti kirja on kutkuttava, ajattelua muuttava kirja, jonka teksti on hienoa ilotulitusta filosofian eri alueille. Kirja jäsentyy erilaisiin filosofian voimakenttiin, sisällysluettelon pääotsikot ovat: filosofian kyseenalaistava voima, filosofian olennaistava voima, filosofian kielellinen voima, filosofian perusteleva voima, filosofian mielikuvitusvoima, filosofian yhdistävä voima ja filosofian merkitystä synnyttävä voima. Mukana on lainauksia kirjallisuudesta. Jokaisessa kappaleessa on lukijan omaa ajattelua inspiroivia kysymyksiä tai väitteitä.
Suosittelen! Nautinnollisia lukuhetkiä ja uusia näkökulmia!
anne
Lissu Lehtimaja: Levinasin kasvot -sarjakuva-albumi.
Tämä on kiintoisa sarjakuvateos perustuen ranskalais-liettualaisen Emmanuel Levinasin filosofisiin ajatuksiin etiikasta, dialogista ja rakkaudesta.
Levinasille etiikka oli ensimmäinen filosofia.
Levinasin mukaan toinen on aina ensin.
”Olemassaololla, ajalla, elämällä ja kuolemalla ei ole mitään merkitystä ilman toista.”
Tämä kirja on hieno osoitus siitä, kuinka moneksi sarjakuva oikein taipuukaan.
Kuvien avulla filosofisten ajatusten jakeluun meneminen tehostuu selvästi perinteiseen tyyliin eli pelkkään tekstin lukemiseen verrattuna.
Lisää tällaisia filosofisia sarjakuvia!
Levinas sarjakuvana tuntuu mielenkiintoiselta. Tunnen hänen ajatteluaan jonkin verran. L tuo aivan uuden näkökulman perinteiseen tietoteorian hallitsemaan moderniin filosofiaan. Toiseuden primaatti, ensisijaisuus, on erittäin mielenkiintoinen ajatus ihmisen maailmassaolemisen tavalle. Sillä on erityistä merkitystä pedagogiselle toiminnalle.
Hannu
Levinasin kasvot-sarjakuvakirja on vielä lukematta, mutta edellä olevat kommentit kyllä innostavat siihen. Ja ne innostivat tutkimaan itse Levinasia, jolla on monia kiintoisia ajatuksia mm. etiikka on ensimmäinen filosofia, toiseuden filosofia ja toisen kasvojen paljaus, merkityksellisyys. Mutta hänellä on myös omat aikakauteen, uskontoon ja elämänhistoriaan liittyvät rajoituksensa jotka ilmenevät suhtautumisessa naiseen. Mutta se ei estäne meitä näkemästä laajemmin!
anne
Luin tämän loistavan sarjakuvakirjan vasta nyt, ehkäpä aika oli vasta nyt kypsä, 2 v sitten olin turhan närkästynyt Levinaksen naiskäsityksestä, nyt ohitan sen.
Tämä kirja alkaa viittauksella Paulo Freiren kasvatusfilosofiaan (” Dialogia ei ole ilman syvää rakkautta maailmaa ja ihmisiä kohtaan. Rakkautta määrittää rohkeus, ei pelko, koska se on omistautumista toisille ihmisille.”) ja siitä sitten dialogiin ja kahta eri reittiä vapauteen… mukana vastuu toisesta ihmisestä ja rohkeus ja luottamus. Ja sitten Levinakseen, Heideggerin kautta koukaten. Ja toisen kasvoihin. Ja vastuuseen. Ja etiikkaan.
(ks myös Myötätunto-artikkelimme osuus Levinas ja vastuullisuus).
Ja tämä kaikki nuoren ihmisen sarjakuvaksi piirtämänä, hieno saavutus!
4. Antti S. Mattila: ”Näkökulman vaihtamisen taito”, WSOY 2006.
Kirja perustuu hänen väitöskirjansa ” Seeing things in a new light – Reframing therapeutic conversation” -tutkimusaineistoon. Tämä suomenkielinen versio on käytännönläheinen ja yleistajuinen teos aiheesta. Kirja on hyvin kirjoitettu, kieli on elävää ja hyvää, kirja on täynnä mielenkiintoisia ja opettavia, hauskojakin esimerkkejä. Niitä katsotaan mm. terapian, filosofian ja huumorin vinkkelistä.
Antiikin filosofi Epiktetosta voidaan pitää uudelleenmäärittelyn isänä, hänen kuuluisin periaatteensa on ” Ihmisiä eivät järkytä asiat vaan heidän uskomuksensa niistä”.
Jotta selväisimme informaatiotulvasta ympärillämme,
meidän täytyy eri tavoin suodattaa ja siivilöidä, luokitella ja rajata asioita ja käsityksiämme niistä. Ja siten toisaalta havaitsemme vain ohuen siivun siitä mitä tapahtuu, kenties senkin yksipuolisesti ja mahdollisesti vääristyneenä, tai jopa jumittuneena omaan kehykseemme. Näkökulman vaihtaminen, mahdollisuus nähdä asiat uudessa valossa, on keskeinen taito joka tekee meistä ihmisiä. Ja voimme nähdä uusia puolia, uusia ”siivuja” asioista. Antin sanoin:” Sen avulla tulevat mahdollisiksi monet hienot ja tärkeät asiat elämässä, kuten huumori, luovuus, ongelmien ratkaisu, selviytyminen, retoriikka, psykoterapia ja filosofia.”
Olen lukenut kirjan sen ilmestyessä, ja nyt uudelleen, ja jälleen löysin monia innostavia aiheita! Ehdotan kirjaa jokaisen keskustelijamme tuttavuudeksi.
anne
ps. Antti Mattila on tavallaan Sokrates-kahvilamme kummisetä: hän on ollut opettajani ja häneltä kuulin vuosia sitten, että Oulussa ollaan etunenässä lasten kanssa käydyissä filosofisissa keskusteluissa ja erityisen ansioitunut on eräs nuori miesopettaja. Miettiessämme talvella Sokrates-kahvilaamme hyvää vetäjää, saimme sitten Hannu Juuson nimen selville häneltä.
”Ihmisiä eivät järkytä asiat vaan heidän uskomuksensa niistä.”
Tämä on suuri ajatus.
Kokemuksemme elämästä ja maailmasta ovat ”armottoman” subjektiivisia.
Siksi(kin) tarvitaan rikastuttavaa vuorovaikutusta.
Anita Pistemaa: Itseäni etsimässä, Tampereen Yliopistopaino Oy, 2009.
Kirjan kirjoittaja on kahvilamme aktiivinen keskustelija, joka monesti osaa kiteyttää jonkin olennaisen asian nasevasti.
Kirja kertoo nimensä mukaisesti oman itsensä etsimisestä – eri tasoilla. Ja kirja on erikoinen. Anita kirjoittaa varsin avoimesti ja rehellisesti elämästään, tiestään, henkisestä kasvustaan ja poluistaan päiväkirjanomaisin tekstein. Osa kirjoituksista on unia, matkoja toiseen ulottuvuuteen. Ja näin se oli aika raskas luettava keskiosiltaan tälläiselle tavalliselle mietiskelijälle, joka ei osaa tai pysty ymmärtämään asioita samoin. Mutta parin viikon tuumaustauko ja lukutauko auttoivat, ja uusin silmin kirjaa loppuun lukiessani olin iloinen että tein sen: kirjan ydinsanoma on rakkaus. Ja kirjoittaja itse suosittaa tekstiänsä sillaksi – häneen itseensä mutta myös suurempaan kokonaisuuteen. Ja jokaisen on löydettävä oma siltansa itse.
Kenelle kirjaa suosittelisin: en ainakaan sille jolla on jo varmat käsitykset olemassaolosta ja totuudesta. Itsekin kuvittelin olevani hyvin ennakkoluuloton ja vapaa ajatuksiltani, mutta tarkastelun paikkaan jouduin.
Kirja on omakustanne. Hieno ja rohkea teko uskaltaa tehdä näin.
anne
Anita Pistemaa: Elämä jatkuu, Tampereen Yliopistopaino Oy, 2010.
Tämä on jatko-osa edelliselle omakustanteelle. Tässä kirjassa oman itsen etsiminen jatkuu seuraaviin välitavoitteisiin, kuten Anita kirjoittaa. Toinen kirja sisältää edellistä enemmän unia kronologisessa päiväkirjanomaisessa järjestyksessä, myös toisessa tietoisuudessa käyntejä. Nämä ovat varmasti kirjoittajalle itselleen merkityksellisiä oman kehittymisen kannalta, mutta sivulliselle aika sitkeää luettavaa. Lopussa kuvataan kirjoittajan omia näkemyksiä hengellisestä maailmasta ja eri tietoisuustasoista. Ja Anitan omien sanojen mukaan, hän ei yritäkään tuoda esille mitään totuuksia, vain omia näkemyksiään siitä kohtaa, missä hän itse on.
( Kirjassa oli myös pieni maininta eräästä Sokrateskahvilasta Taide-keskustelun jälkimainingeissa :))
Hei Anne ja kiitokset Niin & Näin -lehden arvioinneistasi.
Itse luin heti netistä Himasen Kukoistuksen käsikirjoituksen, josta pidin. Juuri sen innoittavan näkymän takia. Luin siis käsikirjoituksen heti sen ilmestyttyä.
Erityisesti Himasen pohdinnat antiikin Ateenan noususta senaikaisen maailman innovaatiokeskittymäksi olivat ja ovat hyvin, hyvin kiinnostavia ja ajatuksia herättäviä.
Ateena oli tuolloin nykyisen Lahden kokoinen kaupunki. Kaikki merkittävimmät innovaatiot syntyivät pienellä maantieteellisellä alueella. Himanen ei malta olla sanomatta, että ei ole odotettavissa vastaavanlaisen ilmiön syntyvän nykyisessä Lahdessa…(!)
Mikä oli yksi iso selittävä tekijä antiikin Ateenan sivistykselliselle ja kulttuuriselle kukoistukselle?
No, ainakin se, että Periklesin (495 – 429 eaa) hallitsijakaudella Ateenan budjetista kolmannes käytettiin kulttuuriin (tämä laajasti ymmärrettynä)…
Wikipedia Perikleestä:
”Hän laittoi alulle suuren rakennusohjelman, johon kuului muun muassa suurin osa Akropoliin rakennuksista. Hänet tunnetaan suosittuna johtajana, loistavana puhujana ja suurena demokratian kannattajana.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Perikles
Olen lukenut nyt kesällä Jostein Gaarderin kirjan ”Sofian maailma”.
Se on hieno johdatus filosofian maailmaan.
Teos valottaa ajattelun kehittymistä alkaen antiikin filosofeista päätyen oman aikamme ajattelijoihin.
Goethe: ”Se, joka ei osaa tehdä tiliä viimeksi kuluneista 3000 vuodesta, elää vain kädestä suuhun.”
Suosittelen!
Kysyn lähinnä itseltäni etenkin sitä, miksi luin sen VASTA nyt? No, parempi myöhään…!
Yhtenä poimintana Sofian maailmasta otan Aristoteleen ajattelua koskevan kohdan.
Ihminen tulee Aristoteleen mukaan ”onnelliseksi vain käyttäessään kaikkia kykyjään ja mahdollisuuksiaan”.
Eikös tunnettu tosiasia (vaativa sanapari, myönnän…) ole se, että me ihmiset käytämme hyvin pientä osaa esim. älyllisestä kapasiteetistamme?
Tätä taustaa vasten Aristoteleen onnellisuudelle asettama ”ehto” on vaativa.
Eikä tässä suinkaan vielä kaikki.
Onnea on Aristoteleen mukaan kolmenlaista:
1) hauskanpito ja huvitukset
2) vapaan ja vastuullisen kansalaisen elämä
ja
3) tutkijan ja filosofin elämä.
Sofian maailma: ”Aristoteles korostaa, että kaikkien kolmen edellytyksen täytyy olla voimassa samanaikaisesti, jotta ihminen voi elää onnellista elämää.”
Kiintoisaa!
Sain luettua Sofian maailmaa vasta syyslomalla. Mielenkiintoinen kirja, kuin oppikirja filosofian historiasta tarinan muodossa. Suosittelen myös muillekin sokrateskahvilalaisille! Kiitos Karille vinkistä.
Tämän rinnalla olen lukenut Antti Hyryn kirjaa Uuni. Ihana kirja. Kertoja osaa niin täydellisesti elää tätä hetkeä, nauttia siitä. Toisaalta on ihme, miten tekninen ja yksityiskohtainen kerronta uunin rakentamisesta voikin olla niin kiehtovaa. Ja kieli on niin runollista varsinkin luonnon ja meren kuvauksissa. Ja rauhallisesti esitetty filosofinen pohdinta siinä kaiken sivussa…
anne
Kun luin ensimmäisen kerran Sofian maailman, sen loppu, jossa ihminen suhteutetaan maailmankaikkeuteen, sai aikaan kylmiä väreitä.
Mutta siinä annettiin hyvä käänteinen näkemys siitäkin, että kaiken saman ihmeellisen löytää myös ihan pienestä.
Yksittäinen atomi on yhtä ihmeellinen kuin maailmankaikkeuskin.
Lin Jutang: Maallinen onni.
Tätä luen parhaillaan.
Lin Jutang kirjoitti tämän 30-luvulla USA:ssa, jonne hän oli tullut Kiinasta.
Kiintoisaa antia onkin juuri läpi kirjan jatkuva idän ja lännen vertailu toisiinsa.
Pohjimmiltaan ihmiset ovat molemmissa ilmansuunnissa samanlaisia, mutta paljon, paljon erojakin – kulttuurieroja! – löytyy.
Avoin mieli löytää hyvin paljon opittavaa monituhatvuotisesta kiinalaisesta elämänfilosofiasta.
Yksi perusero:
Kun lännessä filosofia kiteytyy usein kysymykseen, mikä on elämän tarkoitus, Kiinassa vastaava ydinkysymys muotoillaan näin: Miten on elettävä?
Vastauskin selviää kirjaa lukiessa moneen otteeseen: On elettävä elämästä nauttien.
Filosofia voidaankin kiinalaisittain kiteyttää elämästä nauttimisen taidoksi.
Elämän tarkoituksesta jäi mieleeni kirjasta kohta, jossa Jutang toteaa seuraavasti: Esimerkiksi jokainen äidiksi tuleva nainen tietää kyllä elämän tarkoituksen – ihan luonnostaan…
Suosittelen tätä kirjaa kaikille niille, jotka haluavat ravistella ja hakea uusia näkökulmia tuttuihin länsimaisiin ajatuskulkuihin ja -kuvioihin.
Kiitos hyvästä vinkistä. Olisiko tämän suuntaista myös Sokrateskahvilamme blogin etusivun ylänurkassa kysymyksenä?
t. anne
Kyllähän se filosofinen ydinkysymys kiinalaisittain – ”Miten on elettävä?” – tosiaan Sokrates-kahvilamme blogin etusivulla komeileekin. Hivenen toisin sanoin kylläkin, mutta samasta asiasta on kyse.
Elizabeth Gilbert: Eat Pray Love – omaa tietä etsimässä.
Samanniminen elokuvakin pyörii leffateattereissa paraikaa.
Olen löytänyt tästä kirjasta ja myös elokuvasta, jonka katsoin ensin, paljon arvokkaita elämänfilosofisia ajatuksia.
Suosittelen tätä kirjaa kaikille elämänjanoisille etsijöille.
Dalai-lama: Sydämeni neuvoja – opas nykyihmiselle, suomentanut Virpi Hämeen-Anttila, Bazaar-kirjat 2010.
Löysin kirjan sattumalta, olin juuri myöhästynyt lentokoneesta ja kulutettavaa aikaa jäi ennen seuraavan lähtöä, pieni hermostumisen poikanen jo uhkasi, mutta pokkarikioskin dekkareiden joukosta löysin tämän helmen. Aluksi hankalaltakin vaikuttavat sattumat voivat kääntyä riemuksi!
Kirjan pohjalla ovat Dalai-laman kanssa käydyt keskustelut. Hänelle oli annettu etukäteen mietittäväksi aiheita joista valita, hän itse lisäsi vielä mukaan muita, mm. vankeja ja homoseksuaaleja koskevat aiheet. Kirja on rakenteeltaan sellainen, että siinä on alueet eri elämänvaiheille, eri elämäntilanteille, yhteiskunnallisille työtehtäville (mm opettajat, toimittajat), käyttäytymiselle ja mielentilalle sekä hengelliselle elämälle.
Yksinkertaisuus, selkeys, syvä myötätunto toisia ihmisiä kohtaan on kaiken pohjalla. Myös laajakatseisuus yli buddhalaisen ajattelun/ filosofian tulee esille. Kirjan tärkein sanoma on : ”Jokainen olento, sekin, joka on meille vihamielinen, pelkää laillamme kärsimystä ja tavoittelee onnea. Jokaisella on sama oikeus kuin meillä olla onnellinen ja säästyä kärsimykseltä. Siksi meidän on kannettava vilpittömästi huolta toisista, niin ystävistämme kuin vihollisistammekin. Tämä on todellisen myötätunnon perusta.”
Tutustumisenarvoinen kirja jokaiselle!
anne
Yllätyksekseni löysin tänään Akateemisesta Kirjakaupasta Oulun Stockmannilta Marcus Aureliuksen (121-180 jKr.) kirjoittaman Itselleni-kirjan. Sen uutta suomennettua painosta on saanut odottaa hyvän tovin.
Aureliushan on – ei enempää eikä vähempää kuin – ainoa filosofihallitsija koko ihmiskunnan historiassa. Hän oli Rooman keisari 161-180 jKr. Vuosina 161-169 hän hallitsi Roomaa yhdessä veljensä kanssa.
Tämä nyt ihan spesiaalina kirjavinkkinä!
Pidän erittäin paljon Epiktetoksen tästä ajatuksesta:
”Meitä eivät häiritse asiat sinänsä vaan käsityksemme niistä.”
Ja omia käsityksiäänhän voi aina tarkastella kriittisesti ja tarpeen tullen muuttaa. Tämä on omien näkökulmiensa avartamisen mainio ”resepti”
Eilen kävin Oulun pääkirjastossa ja mukaan tarttui Charlotte Davis Kaslin ”Elämänilon kirja”.
Siteeraan hänen kirjansa 17. lukua, jossa kirjoitetaan hyvin tästä samasta asiasta.
”On hienoa omaksua käsityksiä ja uskoa niihin voimakkaasti, kunhan muistat, että ne ovat vain käsityksiä.
Ystäväni näytelmäkirjailija Martha Boesing totesi kerran:
– Vahvin riippuvuussuhde, josta tuskin koskaan puhutaan, on riippuvuus käsityksistä. Jäämme todella koukkuun uskoessamme, että käsityksemme ovat totta ja oikein.
Kun käsityksesi sulautuvat tietoisuuteen omasta minästäsi, näkemyserot tuntuvat uhkaavilta. Puolustat todennäköisesti omaa kantaasi, närkästyt ja suutut, ja mahdollisesti nolaat ja solvaat niitä, jotka näkevät asiat toisin.
Kun ihminen omaksuu jonkin käsityksen ainoaksi oikeaksi, oli kysymys sitten uskonnosta, politiikasta, sukupuolirooleista tai mistä hyvänsä, hänen ajatuksensa lukkiutuvat täydellisesti ja hän näkee erilaisia näkemyksiä esittävät vihollisinaan.
Tämä ei tarkoita, että sinun pitäisi lakata puolustamasta kantaasi, jos haluat sanoa jotain tärkeää.
Jos kuitenkin tiedät, että käsitys on käsitys, eikä asia välttämättä ole niin, silloin esität asiasi niin, että se kantautuu useampien ihmisten korviin.
Suhtaudut siihen myös huumorintajuisesti.
Omaan erehtymättömyyteensä uskovat ovat tavallisesti haudanvakavia.
Elämänilo on kykyä kuunnella toisia ja kiinnostua heidän erilaisista mielipiteistään pitämättä niitä pelottavina tai uhkaavina.
Tämä kuuluu kypsän ihmisen ominaisuuksiin.
Meillä kaikilla on jotain opittavaa toisilta.”
Komppaan Charlotte Davis Kaslia. Hän kirjoittaa juuri siitä, mistä Oulun Sokrates-kahvilassakin on kyse!
http://www.helsinki.fi/hum/hist/yhd/julk/arviot/heidegge.html
Marja Jalavan pohdinta Martin Heideggerin kirjasta ” Oleminen ja aika”.
– Tämä historiallinen arviointi on perusteellinen ja selkeä pohdinta kirjasta ja Heideggerin ajatuksista. Sen arvo vain nousi, kun olen lukenut muiden arvioita Heideggeristä, useimmissa muissa jutuissa kirjoittajien omat tulkinnat saavat pääosan ja itse Heideggerin ajatukset on sumennettu.
– Tässä Oleminen ja aika-kirjan suomennoksessa on käännetty Dasein ”täälläoloksi”
– Omakohtainen kirjan lukeminen ja tutkiminen lienee välttämätöntä tulevassa, niin paljon myös ”Mitä on metafysiikka?”-kirjan lukeminen antoi.
Martin Heidegger: Mitä on metafysiikka? niin&näin-kirjat, Tampere 2010. Suomennos Antti Salminen.
Kirjan keskeinen osa on Heideggerin luento (v. 1929) : Mitä on metafysiikka? Hän on itse kirjoittanut siihen myöhemmin johdannon (v. 1943) ja jälkisanat (v.1949), lisäksi kirjan lopussa on vielä viitteet Heideggerin omista huomautuksista (sanaselityksistä, myös muistiinpanojen reunamerkintöjä). Suomentajan laajanäkökulmainen esipuhe on julkaistu Niin& Näin-lehdessä 4/2010 ( perikunta kieltää esipuheiden liittämisen itse teosten käännöksiin).
Kirjan peruskysymys on : Miksi on olevaa paremmin kuin ei-mitään? Heideggerin sanoin, luento ajattelee sitä mikä meni länsimaisen ajattelun alussa mailleen ja joka silti säilyy unohdettuna: olemista. Aina kun metafysikka kuvaa olevaa, oleminen näyttäytyy – se on saapunut kätkeytymättömyyteen.Näiden sanojen kreikkalaisia alkuperäissanoja ja niiden merkityksiä hän käy läpi eri kohdissa.
Olevan kokonaisuuden paljastaa pitkästyminen, tai toisaalta myös tälläisen paljastumisen mahdollisuus on kätkeytynyt iloomme koht´olomme (Dasein) nykyisyydessä rakastetusta ihmisestä ( ei pelkästä persoonasta). Mutta kun tulemme kasvokkain olevan kokonaisuuden kanssa, kätkeytyy meiltä ei-mikään, jota olemme etsimässä. Sitten: ahdistus paljastaa ei-minkään.
Ja vielä luento-osan loppunousua: ”Metafysiikka on koht´olo itse…Tieteen ankaruus ei saaavuta metafysiikan vakavuutta. Filosofiaa ei voida mitata tieteen idean mitalla.
Filosofia on metafysiikan lähettämistä matkaan, jolla se saapuu itseensä ja erityisiin tehtäviinsä…… Tälle lähtökohdalle on ratkaisevaa: Ensinnäkin antaa tilaa olevan kokonaisuudelle, toisekseen päästää irti ei-mihinkään, mikä tarkoittaa vapautumista epäjumalista, joita jokaisella on ja joita salakavalasti vaalitaan; ja viimeiseksi antaa tämän epävarmuuden liikkua vapaasti, jotta se palaisi metafyysiikan peruskysymykseen, johon ei-mikään itse pakottaa: Miksi on ylimalkaan olevaa ja ei pikemminkin ei-mitään?”
Uskomattoman hieno pieni kirja! Teksti ja ajatuksen juoksu on loistavaa – ja välillä niin monimutkaista ja korkealentoista, että pitää tarkistaa, mitähän tulikaan luettua.
jälkihuomautuksia
– Dasein on käännetty kirjassa kohtolo, selvyyden vuoksi kirjoitin koht´olo, vähän aikaa mietin itse mitä tarkoittaa koh-to-lo (luettuna kuten kohtalo) mutta sitten sana rakentui koht-olo
– Heidegger itse oli kirjoittanut reunahuomautuksiin: oleminen on ei-mitään
Niin & Näin 4/2010
…. ”uusi Niin & Näin lehti! Pääteemana on ”ei-mikään”. Kuinka
kiehtovia ja innostavia ajatuksia ja näkökulmia!
Antti Salminen on kirjoittanut hienon pääkirjoituksen lisäksi kunnioittavan
ja terävä-älyisen haastattelun Jean-Luc Nancysta ”Keho ei-minkään
aukeamana”. Siinä filosofian ydin on, että ” ei-mikään kysytäänkin kehon
aukeamana, me emme tapahdu jonakin tai joinakin, vaan kehojemme
kohtaamisissa, joissa yhtälailla aukeamat aukeavat, ei-minään. Ei-mikään on
mieli. Olemme jo mielessä.”
Sen jälkeen hän on tehnyt artikkelin toisen kirjoittajan kanssa ”Johdannon
ei-mihinkään”. Tätä seuraa kiintoisa pari: Levinasin filosofian käsityksestä
tutkielma ja perään hänen oma juttunsa ”Kuinka ajatella ei-mitään?” Mm.
hänen mukaansa kuolemassa tulee esiin puhdas ei-mikään ja siinä tavoitamme
jotain, mitä eurooppalainen filosofia ei ole ajatellut.
Välillä on kiinnostava artikkeli ” Se, mitä ei olla nähty, ei ole meille
olemassa”. Tässä puidaan hiukan myös afrikkalaista ja itämaista näkemystä ja
myös taidetta: Taide ei hylkää ei-mitään, koska se on osa sen olemusta.
Tämän lisäksi mielenkiintoisten artikkelien sarja jatkuu! Aivan loistava ja
mielenkiintoinen lukupaketti joululomaksi.”
(Poistin tämän 2010 joulukuun kirjoitukseni kesäkuussa vanhentuneena, mutta tuon teema-lehden ajatukset liittyvätkin nyt pohtimaani olemiseen. Ensin ei-mikään ja sitten oleminen, hiukan takaperoisesti)
Victor E. Frankl: Logoterapia – avain mielekkääseen elämään (Will to meaning). Lyhytterapiainstituutti Oy, 2008.
Kustantajan esipuheen teokselle on kirjoittanut Ben Furman, joka kertoo kuinka törmäsi varhempaan Franklin kirjaan sattumalta ja kuinka suuren vaikutuksen se teki. Hänen aloitteestaan se suomennettiin ( Ihmisyyden rajalla) ja seuraavan kirjan suomennoksen Ben teki itse, nyt käsillä olevan kirjan hän kätilöi suomenkieliseen maailmaan kustantajana. Ben Furmanin sanoin Frankl osoittaa, että ehkä onnen salaisuus ei ole niinkään tuossa myyttisessä onnellisessa lapsuudessa vaan pikemminkin kyvyssämme kuvitella eteemme mielekäs tulevaisuus ja nähdä menneisyyden koettelemukset voimavaroina, jotka kuljettavat meitä tuota mielekkyyttä kohden.
Risto Nurmela, dosentti ja teologian tohtori, on kirjoittanut hyvän alkupuheen kirjaan. Siinä hän valottaa Franklin ajatuksia, teoksia ja hänen historiaansa.
Viktor Frankl oli Freudin, Adlerin ja Heideggerin aikalainen – kaikkiin näihin hänellä oli myös henkilökohtainen yhteys. Frankl tunnustaa Freudin suuruuden, mutta kritisoi tämän kapeaa ihmiskäsitystä vastaan. Franklin sanoin: Freud on jättiläinen, mutta se joka seisoo hänen olkapäillään, näkee kauemmas. Freudin mukaan ihmistä ohjaa tahto mielihyvään ja Adlerin mukaan tahto valtaan, Franklin asettaa niiden yläpuolelle tahdon tarkoituksen, se liittyy ihmisen henkiseen ulottuvuuteen ja erottaa ihmisen eläimistä. Frankl kritisoi myös eksistentiaalisen psykiatrian edustajia, jotka usein käyttävät Heideggerin ”maailmassa oleminen”-termiä väärin subjektivismin suuntaan aivan kuin ”maailma” jossa ihminen ”on” olisi vain tämän ihmisen itseilmaisua. Hän oli itse keskustellut Heideggerin kanssa tästä asiasta ja Heidegger oli samaa mieltä.
Franklin kehittämä logoterapia perustuu kolmeen perusväittämään: tahdon vapaus, tarkoituksen tahto ja elämän tarkoitus. ”Ihmisen vapaus ei ole vapautta olosuhteista vaan vapautta valita oma suhtautumisensa niihin olosuhteisiin, joihin hän kulloinkin joutuu.” Vrt. Epiktetos ja näkökulman vaihtamisen taito. Vain ihmiselle on ominaista itsestä etääntymisen kyky, sen ansiosta hän saa vaikeissakin tilanteissa välimatkaa itseensä ja itse tilanteeseen.
Logoterapian tärkein viesti on elämän tarkoitus: Franklin mukaan jokaisella elämällä on tarkoituksensa viimeiseen hengenvetoon. Elämän tarkoitusta ei keksitä, vaan jo olemassaoleva tarkoitus saadaan tietoiseksi. Sen löytää arvojen täyttämisessä: luovia arvoja ihminen toteuttaa siinä, mitä hän tekee ja luo elämänsä eri vaiheissa; elämysarvot toteutuvat kun nautimme elämän meille tarjoamista myönteisistä kokemuksista; asennearvot tulevat mukaan kun ihminen joutuu väistämättömiin kärsimyksiin – silloin se tapa, miten ihminen suhtautuu kärsimykseen vaikuttaa siihen, minkä asenteen hän ottaa omaan kohtaloonsa, muuten kärsimyksessä ei olisi mitään mieltä. ”Mikä vielä tärkeämpää, kohtaloa ei voi muuttaa, sillä muuten se ei olisi kohtalo. Ihminen voi kuitenkin muuttaa itseään, sillä muuten hän ei olisi ihminen”.
Frankl puhuu myös nykyajalle ominaisesta eksistentiaalisesta tyhjiöstä, joksi hän nimittää nykyihmisten kokemaa tyhjyyden ja tarkoituksettomuuden tunnetta. Logoterapia ei anna vastauksia, mutta auttaa niiden löytämisessä, se toimii katalysaattorina.
Edellä oleva on lyhyesti kiteytettyä kirjan olemusta. Tämä kirja on lukemisen ja pohdiskelun arvoinen, moniin ylläoleviin asioihin löytyy perusteelliset selitykset.
Lopuksi vielä Franklin omaesittely: ” Juutalainen hermolääkäri Wienistä, teoriat testattu Auschwitzissä ja Dachaussa”. Hän oli luonut logoterapian juuri ennen toista maailmansotaa, ensimmäinen käsikirjoitus riistettiin keskitysleirillä häneltä, keskitysleirien kokemukset heijastuvat hänen näkemyksiinsä.
Väkevä puheenvuoro rauhan puolesta 1800-luvulta:
Bertha von Suttner: Aseet pois!
http://www.gutenberg.org/cache/epub/17846/pg17846.html
Ote:
”Kuinka vähäistä on se, mitä kirjoitetaan sotaa vastaan, verrattuna niihin tuhansiin niteisiin, joita on kirjoitettu sen puolesta. Mutta jos ajattelee, että pienestä siemenestä voi kasvaa suuri metsä, niin ei myöskään tarvitse olla huolissaan siitä, ettei tällainen jalo aate edistyisi maailmassa, vaikka se alkaisi miten vaatimattomasti tahansa.”
2. ote:
”Pian olin lukenut kaikki kirjastossamme löytyvät historialliset teokset. Pyysin sen vuoksi kirjakauppiastamme lähettämään jotain uutta historiallista teosta katsottavaksi. Hän lähetti minulle silloin »History of Civilization in England» (Englannin sivistyshistoria, kirjoittaja Henry Thomas Buckle). »Teos ei ole täydellisesti valmis», kirjoitti kirjakauppias, »mutta tähän liitetyt kaksi nidosta, jotka ovat sille johdantona, ovat itsessänsä kokonaisuus ja ovat koko sivistyneessä maailmassa herättäneet suurta huomiota. Sanotaan, että kirjoittaja on tässä laskenut peruskiven aivan uuteen historian ymmärtämiseen.»
Niin, todellakin, kokonaan uuteen. Kun olin lukenut ja uudestaan lukenut nämä kaksi nidosta, tuntui minusta kuin olisin ollut henkilö, joka on elänyt koko elämänsä ahtaassa laaksossa ja tulee ensi kerran viedyksi korkealle vuoren kukkulalle, josta hän voi vapaasti nähdä laajalle maiden ja merien yli. En tahdo sanoa että minä, kolmenkolmatta vuotias, joka olin ainoastaan saanut tavallisen, pintapuolisen tyttö-kasvatuksen, ymmärsin kirjan kaikessa laajuudessaan, mutta sen viehätys valtasi minut. Huomasin, että minun ahtaan laaksoni ulkopuolella oli suuri, suuri maailma, josta en tähän asti ollut mitään aavistanut. Vasta sitten kun viidentoista, kahdenkymmenen vuoden kuluttua jälleen luin tämän kirjan, ja sitten kun olin tutkinut muutamia muita samassa hengessä kirjoitettuja teoksia, voin ehken rohjeta sanoa, että olin sen ymmärtänyt. Mutta yksi asia selveni minulle jo silloin: ihmiskunnan historiaa eivät määrää, niinkuin ennen ajateltiin, kuninkaat ja valtiomiehet, sodat ja valtioliitot, vaan ihmisälyn vähitellen tapahtuva kehitys. Polvesta polveen kulkeva ihailu, jolla muut historian kirjoittajat olivat tavallisesti kuvanneet mahtavien valloittajien ja maanhävittäjien elämänvaiheita, puuttui kokonaan Bucklen historiasta, päin vastoin näyttää hän toteen, että sotilassäädyn arvo on päinvastaisessa asemassa jonkun kansan sivistyskantaan: kuta lähempänä barbari- eli raakalaistilaa ollaan, sitä useammin tavataan molemminpuolista taistelua, sitä ahtaammat ovat rauhan rajat: maakunta maakuntaa, kaupunki kaupunkia, perhe perhettä vastaan. Hän panee erityisesti painoa siihen, että ihmiskunnan edistyessä on ”rakkaus” sotaan enempi, kuin itse sota, vähentymässä. Olinhan minäkin lyhyellä kehitysajallani ehtinyt huomata, miten tuo rakkaus ja ihailu yhä enempi oli alkanut muuttua vastenmielisyydeksi. Ja jos olinkin usein koettanut ehkäistä tätä vastenmielisyyttä, ajatellen että se on arkamaista ja oikeudetonta, niin huomasin nyt, että se oli vaan kaiku ajan hengestä, sekä että monella oppineella ja ajattelevalla oli sama käsitys kuin minullakin.
Siis olin minä Bucklen *History of Civilization*’issa löytänyt juuri päinvastaisia ajatuksia kuin mitä olin etsinyt, ja kuitenkin pidin tätä löytöäni voittona. Tunsin että tämä minua jalostutti ja tyynnytti. Kerran koetin isäni kanssa puhua tästä asiasta, mutta hän ei minua lainkaan ymmärtänyt. Hän ei tahtonut tulla kanssani vuorelle — se tahtoo sanoa, hän ei tahtonut lukea kirjaa, ja olihan silloin turha keskustella niistä mielipiteistä, joita siinä esille tuotiin.”
Luen paraikaa Richard Dawkinsin kirjaa Geenin itsekkyys (Art House 1993, 1. englanninkielinen painos: Oxford University Press 1976). Kyllähän jo kirjan alku laittaa ajattelemaan kerran jos toisenkin.
Emme ole vain itsekkäitä vaan häikäilemättömän itsekkäitä.
Monet epäitsekkäät teotkin on nähtävä tästä lähtökohdasta ja näkökulmasta. Vaikka Dawkins on mestari kääntämään lähes kaiken epäitsekkyyden itsekkyyttä palvelevaksi, on muutamia epäitsekkäitä tekoja, joista hän ei löydä itsekkyyden tavoittelua. Esimerkiksi verenluovutus on sellainen.
Itsekkyys ei ole toki vain meidän ihmisten perusominaisuus vaan kaiken elollisen.
Viikonlopun Ilta-Sanomissa siteerattiin lyhyesti ruotsalaistutkimusta, joka upotti myytin miesten ritarillisuudesta laivan uppoamisen hetkellä. Tutkimuksen tulos oli yksiselitteinen: jokainen pyrkii pelastamaan moisessa tilanteessa ennen kaikkea itsensä.
Friedrich Nietzsche: Hyvän ja pahan tuolla puolen – erään tulevaisuuden filosofian alkunäytös, Otava 2012.
Kirjan takakannen tekstin mukaan ”tässä teoksessa huipentuu se suuri sota, jota Nietzsche käy moraalia ja sidonnaisuutta vastaan…. ja: Nietzschelle hyvä ja paha eivät ole toistensa vastakohtia, vaan alueita jotka jatkuvasti sekoittuvat toisiinsa”.
Aloin lukea kirjaa vähän epäröiden, takana oli mielikuva vähän synkistelevästä ja vasaralla filosofiaa tekevästä miehestä. Mutta kirja osoittautuikin hyväksi lukuelämykseksi: ensimmäisten lukujen aikana purskahdin ääneen nauramaan muutaman kerran, Nietzschehän olikin hauska mies! Kieli on loistavaa, värikästä, monitahoista. Alkuvaiheissa huutia saavat niin Platon kuin Epikuros ja stoalaiset, myöhemmin Kant ja muut, erityisen surkeita ovat englantilaiset filosofit!
Kirja on yli 100 v iästään huolimatta varsin tuore monilta ajatuksiltaan, kun N piirtää kuvaa yhdentyvästä Euroopasta ja sen kulttuurista ja vastapoolina on Venäjä, pitää miettiä milloin tämä olikaan kirjoitettu. Toisaalta hän kirjoittaa musiikista ja kirjoittamisesta mielenkiintoisesti.
Mutta ensin aforismeissa ja sitten kokonaisen luvun verran puhutaan naisista, säälimättömään ja alentavaan sävyyn, heikompana sukupuolena, miehen omaisuutena, jota vain pelko miehestä pitää kurissa. Kuten N kritisoi muita suuria filosofeja itse, on hänenkin ajattelussaan joku musta aukko: nainen.
Loppuvaiheessa tarkkanäköiseen mutta kaikkia arvostelevaan ja repivään tyyliin jo turtuu, ei enää naurata. Mutta lukemisen arvoinen kirja tämä on, kaikessa energisyydessään ja luomisvoimassaan se on häikäisevä.
Ben Furman: Olen ylpeä sinusta!, Tammi 2012
Ben Furman on tehnyt käytännönläheisen opaskirjan kaikille lasten kasvatukseen osallistuville, niin vanhemmille ja muille perheeseen kuuluville kuin työnsä puolesta kasvatukseen osallistuville. Painopiste on hyvissä vuorovaikutustaidoissa ja positiivisuudessa. Vanhat konstit kiristys, uhkaaminen ja lahjonta saanevat jäädä romukoppaan ja tilalle tarjotaan uusia toimivia ja lasta onnistumiseen ja vastuuseen ohjaavia keinoja.
Positiivinen palaute eli kannustaminen, kehuminen ja kiittäminen on tehokkaimpia kasvatusmenetelmiä, mutta arkikäytännössä sen toteuttaminen ei olekaan niin helppoa. Ensimmäisestä luvusta saadaan vinkkejä tuossa onnistumiseen. Toisessa luvussa opastetaan siihen, kuinka saa sanomansa perille lapselle ja siihen tarjotaan selkeitä neuvoja ja kätevää viiden sormen muistisääntöä. Seuraavassa luvussa keskitytään hyvän yhteistyön rakentamiseen lasta kasvattavien aikuisten välille (koti – koulu tai päiväkoti, äiti – isä), kun yhdessä vedetään samasta köydestä (samaan suuntaan!) onnistutaan paremmin. Neljännessä luvussa opitaan kääntämään ongelmat opittaviksi taidoiksi muksuopin keinoin ja auttamaan lapsia voittamaan vaikeuksia. Viimeisessä luvussa kuvataan selkeä menetelmä siihen, kun lapsi on tehnyt jotain väärin tai kiellettyä, miten lasta autetaan toimimaan vastuuntuntoisesti.
Ben Furmanin ja hänen kouluttajakumppaninsa Tapani Aholan yhdessä kehittämissä ratkaisukeskeisissä malleissa on parasta toimivuus ja käytännönläheisyys. Lasta tai vanhempia ei syyllistetä. Se miksi nämä ideat toimivat johtuu kolmesta tärkeästä asiasta: tämä malli antaa toivoa ja luo hyvää yhteistyötä ja suo tilaa luovuudelle.
Kirja on selkeä ulkoasultaan, vähän oppikirjamainen, helppolukuinen. Hyvä kirja kaikille lasten kasvatukseen osallistuville – ja eiköhän myös aikuisten kanssa toimiville.
Merete Mazzarella: Ainoat todelliset asiat. Vuosi elämästä. Tammi 2012
– ”Työ ja rakkaus ovat ainoat todelliset asiat elämässä, eikä ole hyvä jos toinen niistä puuttuu”, Marilyn Monroe tv-haastattelussa, kirjan etulehden lainaus.
Kirja alkaa sitaatilla lehtiuutisesta, kuinka brittiläinen 102-vuotias mies ilmoittaa haluavansa muuttaa Uuteen-Seelantiin, ettei tarvitsisi haikailla 105-vuoden ikäisenä, miksei silloin 102-vuotiaana tehnyt sitä. Tähän sitaattiin kirjailija palaa vielä uudelleen.
Kirjailijan omin sanoin hän ei kirjoita vaan tekee muistiinpanoja. Kirja alkaa noin vuosi pohjoismaisen kirjallisuuden professorin virasta eläkkeelle jäämisen jälkeen. Ja rohkeasta vuodesta: kuinka hän myy lapsuuskotinsa ja muuttaa ensimmäisen kerran asumaan muualle Helsingissä ja ”aikuistuu” 65-vuotiaana, kuinka hän aloittaa uuden yhteisen elämän eläkkeelle jääneen filosofian professorin kanssa, kuinka MM ymmärtää, että missä hän ikinä asuukin, tuon miehen luona on hänen kotinsa ja hän tajuaa minne kuuluu.
Paitsi oman elämänsä havaintoja, kirjailija pohtii paljon työelämää, välttämättömyyttä, rakkautta. Kirjassa on monia lainauksia kirjallisuudesta: sosiologiasta, filosofiasta, onnellisuustutkimuksista ja tietenkin MM:n omia pohdintoja niistä. Kuten voi odottaa, kirja on kirjoitettu kauniisti ja taidokkaasti, mutta myös yllättävän hauskasti ja mutkattomasti. Kokonaisuutena se on hyvä lukuelämys, jonka ääreen voi palata uudestaankin.
Ja merkittävä löytö minulle oli kirjailijan filosofiavomiehen osoittama kirjoitus siitä, mitä Wittgenstein kirjoittaa rakkaudesta: ”Jos se häviää, se ei silloin ollutkaan oikeaa rakkautta”. Wittgenstein käyttää sitaatin merkkejä ja jatkaa: Miksi se ei silloin ollut sitä? Onko meillä kokemus, että meillä vain tällä tunteella eikä tuolla on kesto? Vai käytämmekö kuvaa: koettelemme rakkautta sen sisäisen laadun suhteen, jota välitön tunne ei paljasta. Tämä kuva on meille tärkeä. Rakkaus, siis se mikä on tärkeää, ei ole mikään tunne, vaan jotakin syvempää, joka vain ilmenee tunteessa.
toim. Tuukka Tomperi ja Hannu Juuso: Sokrates koulussa, Niin & Näin 2008
– Itsenäisen ja yhteisöllisen ajattelun edistäminen koulussa
Ei koulussa, mutta muuten ihmisten kanssa työskentelevälle, täsmäkiinnostuksen kohde heti alun tärkeiden Johdannon ja Ajatteleva koulu-jutun jälkeen oli koko neljäs luku. Siinä artikkeleina ovat mm. Sokrates, Platon ja filosofian suhde arkiajatteluun; Sokraattinen kysely; Sokraattinen keskustelu ; Dialogiaopetuksen filosofia ja Filosofiaa dialogisissa suhteissa. Tämä on hieno kokonaisuus ja tärkeä kaikille filosofiasta ja dialogisuudesta kiinnostuneille.
Jotenkin muista artikkeleista silmiinpistävän erilaisia olivat Aio`n ( vapaasti lapsuuden ”ajasta”) ja Elämyksellisyys filosofian opettamisessa. Ensimmäinen juttu on dialogin muodossa, se rönsyilee ja briljeeraa käsitteillä. Jälkimmäisessä artikkelissa sen omien sanojen mukaan: ”filosofian ei tarvitse olla helppoa, hauskaa ja viihdyttävää”… Ja kirjoituksen yllä leijailee Hegelin kalpea mutta vakava haamu. (Näin maallikon näkökulmasta). Molemmat kritisoivat myös osin filosofiaa lapsille-menetelmää.
Kokonaisuutena kirjan saaminen kansien väliin on ollut suuri urakka ja hieno saavutus – useimmat artikkeleista ovat ennen julkaisemattomia ja niiden kirjoittajat ovat alansa tunnetuimpia asiantuntijoita. Kirjalla on tärkeä paikkansa opettajien opetuksessa, mutta myös muille siitä löytyy mielenkiintoisia juttuja. Lopuksi lainaus kirjan takakannesta: ”…Sokrates haluaisi ajattelua tässä ja nyt. Kaiken ajattelemista, myös ajattelun itsensä ajattelemista. Se on lasten ja nuorten filosofoinnin ydin. Ajatteleminen alkaa kyselystä, ihmettelystä, kyseenalaistamisesta. Lapsuudella ja filosofialla on hyvin läheinen yhteys.”
Marcus Aureulius: Itselleni. Keisarin mietteitä elämästä. Suom. Marke Ahonen, Basam Books 2011.
Kiitos Karille kirjavinkistä, vaikka viive olikin lukemiseen ryhtymisessä, vinkkisi oli arvokas!
Tämä kirja on stoalaisen filosofin ja keisarin itselleen kirjoittamia muistiinpanoja sielunsa parannukseksi, koskaan sitä ei ollut tarkoituskaan julkaista muille. Niinpä mietteet ovat varsin aitoja, koskettavia. Kirjan alkuteksteissä mainittiin, että kirjaa pitkään yhtäjaksoisesti lukiessa helposti voi vaipua melankoliaan. Toisaalta teksti on niin tiiviitä mietteitä, että sitä on vaikea lukea yhtäjaksoisesti pitkään. Niinpä aloitin tästä kirjasta mutta kaksi edellistä kirjaa luin lomittain tässä ohella. Ja yhteneväisyyksiäkin löytyy kirjojen välillä: muistiinpanomainen kirjoittamistyyli on yhtälailla viisaan naisen kirjassa ( Mazzarella) niin kuin tämän viisaan miehen kirjassa, ja toisaalta paljon Platonin ja Sokrateen ajatuksia käydään läpi myös Marcuksen kirjoituksissa niin kuin Sokrates koulussa-kirjassakin – välillä on vain liki kaksi vuosituhatta.
Kirjan ensimmäinen luku on muista poikkeava, mutta kaunis. Siinä Marcus luettelee kiitollisuuttaan monille ihmisille, niin opettajille kuin läheisillekin, niistä ominaisuuksista joita hän on perinyt tai oppinut toisilta. Sen jälkeen tulevat muut kirjat, yhteensä kaksitoista. Marcus Aureliuksen ajatuksissa on paljon vaikutteita Epiktetokselta, mutta omalla tavallaan hän yhdistää myös stoalaisuuteensa platonismiakin, joskus jopa epikurolaisia ajatuksia on mukana.
Marke Ahosen hieno suomennos on tehty alkutekstin uusimpien tutkimusten mukaisesti. Lisäksi hän on tehnyt mielenkiintoisen johdannon ja kirjan takana on jokaiseen lukuun ja jakeisiin liittyvät selitykset. Tämä on ainutlaatuinen ja lukemisen arvoinen kirja, joka näyttää miten stoalainen etiikka voi olla käytännön elämää.
Lainaus Itselleni-teoksen toisesta kirjasta, jae 14. (Sopii myös kuolemattomuusaiheeseemme pohdiskeluna):
” Vaikka saisit elää kolmasti tuhannen vuotta, tai kolmasti kymmenentuhatta, muista kuitenkin, ettei kukaan kadota muuta elämää kuin sen, jota elää, eikä muuta elämää kuin sitä, jonka kadottaa. Pisin ja lyhin on lopulta sama. Onhan nykyhetki kaikille yhtäläinen, ja siten se mikä tuhlaantuu on yhtäläinen, ja nyt näet, että se mikä kadotetaan on vain silmänräpäys. Eihän kukaan voi kadottaa mennyttä eikä tulevaa, sillä miten häneltä voisi ottaa pois, mitä hänellä ei ole? Muista siis aina nämä kaksi asiaa: ensinnäkin, että kaikki on samaa lajia ikuisuudesta asti ja toistuu sykleittäin, ja että ei ole mitään eroa siinä, katseleeko ihminen tätä samaa sata vai kaksisataa vuotta vai äärettömän ajan; toiseksi, että se minkä kaikkein pitkäikäisin että pikaisimmin kuoleva menettävät, on yhtäläinen. Sillä nykyhetki on ainoa, joka ihmiseltä riistetään, mikäli on niin, että hänellä on vain yksin tämä eikä hän voi menettää sitä, mitä hänellä ei ole.
Kiitos , Anne, hienoista kirjavinkkauksista. Lainaus Marcus Aureliukselta oli niin koskettava, että haluan lukea kirjan kokonaan. Hannu
Lähetetty iPhonesta
Kiitos. Minä olen hyötynyt Karin antamista vinkeistä ( tämä kirja ja Levinas mm.), ja toivon että omani voisivat innostaa vastaavasti muita.
Vinkki: Löytö Filosofia.fi-sivustolta, jonne pääsee suoraan linkeistämme.
Nyt äänikirjana Nietzsche, Friedrich, Ecce Homo. Kuinka tulee siksi mitä on
(Ecce homo. Wie man wird, was man ist, 1889). Suom. Antti Kuparinen. Summa,
Helsinki 2002.
Lainaus ääneenlukijan, Vesa Korkkulan, tekstistä filosofia.fi-sivustolta:
” SoundCloudista Ecce homon voi kuunnella
tai ladata kuka tahansa…
Ecce homon valinta oli minulle eräänlainen henkilökohtainen
itsestäänselvyys. Muistan, kun ensimmäisen kerran tartuin teokseen
taiteidenyönä 2005. Luin sitä ja aloin nauraa ääneen. Tiesin, että olin
tutustunut johonkin ainutlaatuiseen. Olen sen jälkeen lukenut Ecce homon
useita kertoja ja tunnen yhä samaa innostunutta onnellisuutta siihen
tarttuessani. Jo pelkät otsikot, kuten ”Miksi olen kohtalo”, antavat
osviittaa siitä, mitä tuleman pitää. Teimme äänikirjan myös sokeita
ajatellen. Näin riemastuttavasta teoksesta nauttimista ei tulisi missään
tapauksessa rajoittaa näkevien piiriin.”
– linkit kuunteluun löytyvät filosofia.fi-sivustolta
– En ole kerennyt kuunnella, mutta jossain vaiheessa… Jo etukäteen viehättää
ajatus, että Nietzsche on kirvoittanut naurut muiltakin!
Kyllä, siinä saavat diletantit kyytiä. Hannu
Lähetetty iPhonesta
Ludwig Wittgenstein: Ajatusliikkeitä, päiväkirjat 1930-1932 & 1936-1937; Niin & Näin, 2001
suom.Tommi Uschanov, Ilse Somavillan toimittaman saks. teoksen pohjalta
Kuukausi sitten matkustin yksin ja pitkän lennon seuralaiseni oli mielenkiintoinen herra: Ludwig Wittgenstein ajatusliikkeineen. Ensimmäisen lukemiseni liki ahmin kirjaa ja syvästi eläydyin hänen mielenmaisemaansa ja kirjoituksiinsa. Vaikka kyseessä on yksityiset päiväkirjat, lukeminen ei ollut tirkistelyä vaan enemmän kuin ystävän kanssa keskustelua, Wittgenstein on itse laatinut tekstit julkaistaviksi, joitakin kohtia hän on lukemattomia kertoja hionut. Ja teos näyttää alkuperäisiä sanontoja tai selityksiä alaviitteissä, toisaalta hänen alkuperäiset alle/yliviivauksensa näkyvät. Suomennos on hienoa, alkuperäistä – välillä jäykkääkin – tekstiä noudattava. W itse toteaakin jossakin kohdassa, että hän on jonkin verran rakastunut omanlaiseensa ajattelun liikkeeseen filosofiassa – mutta ei tyyliinsä.
Päiväkirjoissa W kirjoittaa musiikista, joka on hänelle tärkeää, samoin elokuvat inspiroivat häntä. Osan aikaa hän työskentelee itse rakentamassaan mökissä Pohjois-Norjassa Skjoldenin kylässä vuonon pohjukassa.Tämä pitkä yksinäinen työskentely pohjoisessa näkyy myös ahdistuksena ja masennuksena, samanaikaisesti hän pohdiskelee ankarasti uskoa ja uskonnollisia asioita, keväällä hän laskee päiviä auringon ilmaantumiseen vuoren takaa ja sitten minuutteja kuinka kauan aurinko on esillä. ( Ja kuinka sattuikaan, matkani kohde oli koulutustapahtuma ja siinä yhden päivän aiheena oli resilienssin kehittäminen kaamosväsymystä ja -masennusta vastaan ja kouluttaja oli Pohjois-Norjasta Altasta, psykologi (väit.) Markku Karma.)
Kirjassa on monia mielenkiintoisia pohdintoja, sen voi lukea toistamiseen ( ja toistamiseen).
Vielä pieni helmi kirjasta: ”Oikein kirjoitetussa lauseessa sydämestä irtautuu hiukkanen & saapuu lauseena paperille.”
Timo Klemola: Taidon filosofia – Filosofin taito, Tampereen yliopistopaino, 2004
Pian 2 kk ajan olen lukenut tätä kirjaa: Taidon filosofia – Filosofin taito. Välillä on tehnyt mieli ahmia tekstiä nopeammin… sitten on pitänyt jarruttaa, antaa aikaa, miettiä, pysähtyä. Ja nyt lopussa olen täynnä ihmetystä. Hyvällä tavalla. Kuin olisi jonkin aivan uuden ja samalla ikiaikaisen edessä.
Mitä osaisin sanoa kirjasta, olenhan vain amatööri filosofian harrastelija? Vertailuksi: syksyllä luin Aristoteleen Nikomakhoksen etiikan: se oli selvää tekstiä ja luettu vajaassa viikossa kokopäivätyön ja perheenäidin töiden jälkeen iltapuhteena. Mutta tämä kirja: Se on hyvin hienolla tavalla, hyvin kauniisti – ja selkeästi – kirjoitettu kirja. Filosofia harjoittamisen taitona oli Antiikin filosofeille tuttua, keskiajalla kirkko nappasi tästä ison roolin ja typisti filosofian osuutta. Pääosin fenomenologit, Husserl ja varsinkin Heidegger, toivat sitä takaisin länsimaissa. Kirja onkin erinomainen Heideggerin ajatusten, oleminen ja silleenjättäminen mm., selventäjä niiden syvällisen ymmärtämisen kautta. Itämaisissa filosofioissa harjoittamisen perinne on tuhansia vuosia vanha.
Kirjassa vertaillaan uskomattoman laaja-alaisesti ja syvällisesti länsimaisen ja itämaisen filosofian harjoittamista. Kirjailijan omin sanoin: ”Käsillä oleva kirja yrittää kiteyttää jotakin siitä, mitä olen tähän asti oppinut filosofian ja liikkeen harjoittamisen taidosta, fenomenologisesta tavasta tehdä filosofiaa, siitä miten liikkeen harjoittamisen avulla voi avata erilaisia kokemuksensa ulottuvuuksia, joilla kaikilla on myös syvä filosofinen merkitys. Kyse on eräänlaisesta sukeltamisesta syvälle kehon kokemukseen ja palaamisesta sieltä takaisin uuden ymmärryksen kanssa.”
Ja kauneus, hyvyys ja totuus löytyvät tuon harjoittamisen yhteydessä. Filosofiaa tanssin harjoittamisena…! Pohtimisen ja lukemisen arvoinen kirja.
Kiitos Anne tuon Klemolan kirjan esittelystä. Teit sen niin houkuttelevaksi, että pitää lukea. Hannu
Lähetetty iPhonesta
Kiitos! Ettei tulisi väärinkäsitystä: Nikomakhoksen etiikka on aivan loistava kirja, se avasi maailman monella tapaa. Sitä oli vain niin helppo lukea, kun takana oli tuttu länsimainen tapa ajatella. Tämä Taidon filosofia – Filosofin taito taas haastaa ajattelua monella tavalla: dualistisuus – non-dualistisuus, kehotietoisuus ja tietoisen liikkeen harjoittaminen, jopa kiinalaisen lääketieten käsitys – länsimainen lääketiede ( tämä on vaikeaa, mutta ajattelen että ne eivät ole toisiansa täysin poissulkevia vaan toisiaan täydentäviä).
Barbara Fredrickson: Love 2.0
Esa Saarisen sivulta tämä löytö: http://mentorcoach.com/love2/, erään
Positiivisen psykologian uranuurtajia, prof. Barbara Fredricksonin uuden kirjan ja siihen liittyvän kurssin Love 2.0- sivusto, keskellä on lyhyt haastattelu ( 2,5 min) ja linkki yli tunnin haastatteluun.
Mielenkiintoisia ajatuksia on arkipäivän ”mikrorakkaudet”, lyhyet kohtaamiset jotka lisäävät positiivista virettämme.
Suomenkielinen kirjan arvostelu Taitoban blogissa/ tri Antero Katajainen
http://taitoba.fi/blogi/ ( puolivälin jälkeen)
Arvokkaasta elämästä hieno artikkeli Helsingin sanomien sivuilta. Hyvin pohdittu.
http://www.hs.fi/kotimaa/a1384761039557?jako=396f459b14f59b4f840ad76baeec0596&ref=og-url
Timo Klemola: Mindfulness – tietoisuuden harjoittamisen taito, Docendo 2013
Kirjoittaja on filosofian dosentti, tietokirjailija, useiden budo-lajien tuntija ja asahi-terveysliikunnan pääkehittäjä, itsekin rinzai-zeniä pitkään harrastanut filosofi ja opettaja. Tietokirja Mindfulness on todellinen urotyö. Siinä kerrotaan loogisesti ja selvästi ja tarkkaan, mitä tietoisuuden harjoittaminen käytännössä on. Kirjassa on oivaltavia kaavakuvia, perusteellista teoriaa, hyviä käytännön harjoituksia – ja syvällinen ja sydämellinen asioiden ymmärtäminen välittyy tekstistä.
Kirjailija aloittaa ranskalaisesta filosofista Luc Ferrystä ja hänen kolmeen jaostaan kertoessaan mindfulness-harjoittelun kolmesta aspektista. Kirjassaan “Opi elämään” Ferry erottaa filosofiasta kolme ulottuvuutta: 1. ymmärrys olevasta (teoria), 2. oikeudenmukaisuuden halu (etiikka) ja 3. pelastuksen etsiminen (viisaus). Immanuel Kant on esittänyt saman kysymysten muodossa: Mitä voin tietää? Mitä minun tulee tehdä? Mitä voin toivoa? Ja TK:n mukaan jos pystyy vastaamaan näihin kysymyksiin, on ratkaissut ihmisenä olemisen ongelman ainakin omalta kohdaltaan.
Ja hän jatkaa: samat näkökulmat löytyvät myös buddhalaisesta ajattelusta. “Tietoisuuden harjoittaminen tähtää tiedostamisprosessin läpivalaisemiseen ja sen kautta näyttää, miten tietomme maailmasta ja itsestämme syntyy, miten se vääristyy ja miten saada kohdallisempaa tietoa. Mielen harjoittaminen on välttämättä myös mielen kasvattamista kohti taitavaa eettistä toimintaa. Tulemalla enemmän tietoiseksi mielemme sisällöistä voimme tehdä tietoisempia valintoja. Täydellinen tarkkaavainen läsnäolo tässä ja nyt ilmentää mielen vapautumista erilaisista ennakkoluulojen ja harhaisten käsitysten aiheuttamista riippuvuuksista.Tämä on se mitä voimme toivoa: vapautta tässä ja nyt.”
Tämän kirjan ilmestyminen oli tärkeää juuri tässä ajassa, jolloin mindfulness on pitkälle kaupallistettu ja sitä markkinoidaan lähes ihmelääkkeenä moniin asioihin. Kyseessä ei ole kuitenkaan oikotie onneen, vaan tahdonvoimaa vaativa mielen ja kehon harjoittelu, jonka avulla voimme lopulta nähdä maailman sellaisena kuin se on (ainakin hetkittäin), eikä millaiseksi sen kuvittelemme. Aloittelijalle tämä kirja on hieno perusteos ja pidempään harrastaneellekin uusia syventäviä näkökulmia avaava kirja.
Anne Hulkko
Timo Klemolan ”Mindfulness”-kirjan hieno ja syvä arvio Tapio Maliselta:
”Se, mitä etsimme on se, mikä etsii”
Tapio Malinen
Timo Klemola, Mindfulness – tietoisuuden harjoittamisen taito. Docendo, Jyväskylä, 221 s.
http://www.tathata.fi/artik_suom/timo_klemola.htm
niin & näin -lehti 1/14, teema juhlanumerossa:
Miksi filosofiaa?
Verkkosivuille tulee osa artikkeleista, mm. Tuukka Tomperi & Hannu Juuso, (Lasten) pedagoginen filosofia – kasvatuksen historiallinen mahdollisuus
http://netn.fi/lehti/niin-nain-114
Elina Eskelinen: Kiitos tuliaisista elämä, Korpijyvä Oy 2013
Kyseessä on Sokrates-kahvilamme ahkeran keskustelijan omakustannekirja. Se on elämänmakuinen kirja, jota ei voi kuvata vain yhdellä määreellä, se on kuin kirjoittajan elämä itse: paljon kauniita kuvia Elinan omista tauluista, myös tummempien sävyjen ollessa mukana, lisäksi kirjassa on valokuvia, mietteitä, runoja, tekstejä. Elämän makua korostaa kirjoitettu kieli, jossa on puheenkielen ilmauksia paljon, kirjoittaja puhuu lukijoille. Aitous, herkkyys, rakkaus elämää ja ihmisiä kohtaan välittyy; kokonaisuus on taidekirja, runokirja, mietekirja. Ja kirjoittajan myötätuntoinen elämänasenne näkyy kirjani omistuskirjoituksessa: Rakkaudella Annelle, ystävyydellä Elina. Kiitos siitä. Ja kiitos ainutlaatuisesta kirjasta.
OI KIITOS ANNE* !
KIITOS, ETTÄ SAIN KIRJOTTAA SINULLE OMISTUSKIRJOTUKSEN KIRJAANI, JOKA SAI TULLA SINUN KÄSIISI ANNE. TIIJÄN, ETTÄ SIELTÄ SILMÄSI TAVOITTAVAT KIRJAEMIA JOESTA KOOSTUU SANOJA JOITA JÄÄ MIETTIMÄÄN, NIIN MINÄKIN. SIELLÄ ON KIRJOTUKSIA IHMISILLE ELÄMÄSTÄ, KOKIEN, POHTIEN YM. YM*
ELÄMÄSSÄHÄN ME TÄÄLLÄ SEELAELLAAN
SAMASSA VENNEESSÄ ITEKUKIN OMAN AEKANSA. PIETÄÄN HUOLTA TOESISTAMME JA USKALLETAAN PUHUA JA PYYTÄÄ APUA TARVITTAESSA, AENA LÖYTYY IHMINEN JOKA PYSÄHTYY, – YMMÄRTÄÄ . .SIIS PYSÄHY KOHDALLE KYSY? AUTA * KUN APUA TARVITSEVAN NÄET.* * * HUOMENNA VOET OLLA SINÄ MINÄ, SE APUA TARVITSEVA.
RAKKAUDELLA KIITTÄEN elina*
Uutuuksia:
Uunituoreet kirjat tältä viikolta, suositus näistä vaikka olen vasta vilkuillut:
Timo Klemola: Asahi – tietoisen liikkeen taito. Asahi-kirja on hieno esitys terveysliikunnasta, joka voi olla kehotietoisuuden ja kehomielen harjoittelua syvässä merkityksessä.
The Wiley-Blackwell Handbook of Mindfulness, on 2-osainen tietopankki, johon uusimmat tiedot mindfulneksen käytöstä on koottu eri aloilta, mukana myös Esa Saarisen juttu filososofiasta.
Antti S Mattilan väitöskirja on luettavissa Helsingin yliopiston sivuilta, ks yllä suomenkielinen painos Näkökulman vaihtamisen taito.
University of Helsinki, Helsinki 2001
”Seeing things in a new light”
Reframing in therapeutic conversation
Antti Mattila
Academic Dissertation, May 2001.
University of Helsinki, Faculty of Medicine, Institute of Clinical Medicine
As a PDF file (ISBN 952-5017-35-4) – 951 kB
Helsingin sanomien artikkeli, Antti S. Mattilan puheenvuoro onnellisuudesta, näkökulman vaihtamisen taidosta, filosofin vastaanotosta, hyvästä elämästä
http://www.hs.fi/elama/a1421209648801
Löytö, jonka voi ladata ko sivuilta, tässä olennainen
TRACTATUS LOGICO-PHILOSOPHICUS
by Ludwig Wittgenstein
”…The whole sense of the book might be summed up the following words: what can be said at all can be said clearly, and what we cannot talk about we must pass over in silence…”
L.W. Vienna, 1918
the Project Gutenberg License included with this eBook or online at http://www.gutenberg.org
Näkökulman vaihtamisesta hyvä juttu, Sokrates-kahvilamme ”kummisetä” Antti S. Mattilan ajatuksia:
http://www.sydan.fi/terveys-ja-hyvinvointi/nakokulman-vaihtamisen-taito-lisaa-hyvinvointia
Yllä 2013 keväällä arvostelemani kirja Timo Klemola: Taidon filosofia – filosofin taito on nyt netissaä. Loistava kirja.
http://tampub.uta.fi/bitstream/handle/10024/95448/taidon_filosofia_2004.pdf?sequence=1
Uusi löytö
Timo Klemolan väitöskirja Ruumis liikkuu – liikkuuko henki
löytyy pdf-tiedostona https://www.visioi.net/27
Kirjan lukuni on vasta alussa, mutta kuinka hienosti se onkaan kirjoitettu! Kuinka monipuolisesti pohdittu: liikunnan harjoitus ja henkinen kasvu, länsimaisen fenomenologian ja itämaisen filosofian valossa.
Vinkiksi kaksi mielenkiintoista uutuutta, oheiset tekstit napattu uutiskirjeistä:
1. Vapaus
Mistä puhumme kun puhumme Vapaudesta?
Vapautta puolustetaan, ylistetään ja vaaditaan. Jos joku rohkenee sanoa vastustavansa vapautta, häneltä penätään poikkeuksellisia perusteluja. Mutta usein vapaus on myös pelkkä myönteinen iskusana, jonka avulla esiinnytään kaiken hyvän ja kannatettavan puolestapuhujina.
Vapaudesta puhuminen ei kuitenkaan vapauta selventämästä, mitä vapaudella tarkoittaa, sillä juuri vapauden käsitteen historia luo reunaehdot nykyisellekin vapauskeskustelulle. Jotta vapaus ei jäisi tyhjäksi sanaksi, täytyy tietää, mitä sillä on tarkoitettu, jotta voisi ymmärtää, mitä itse sillä tarkoittaa.
Sami Syrjämäen toimittamassa klassikkotekstien kokoelmassa ovat mukana Thomas Hobbes, Benjamin Constant, Thomas Hill Gr! een, Isaiah Berlin, Gerald MacCallum Jr. ja Quentin Skinner.
tilaus
http://netn.fi/kirjat/vapaus
2, Havainto
Suomen Filosofisen Yhdistyksen Turun yliopistolla 9.-10.1.2017 järjestämän kollokvion esitelmiin pohjautuva kirjoituskokoelma on julkaistu. Hemmo Laihon (TY) ja Miira Tuomisen (JY) toimittaman antologian nimi on Havainto ja se sisältää 30 havaintoa eri näkökulmista tarkastelevaa artikkelia. Osa kirjoituksista edustaa perinteistä, epistemologisesti tai mielenfilosofisesti suuntautunutta havainnonfilosofiaa. Osassa tarkastellaan havainnon erityistapauksia tai jopa koetellaan havainnon käsitteen rajoja ja havainnon mahdollista roolia muilla filosofian osa-alueilla, esimerkiksi moraalifilosofiassa – havaintoa koskevaa empiiristä tutkimusta unohtamatta. Havaintoa tarkastelevia filosofianhistoriallisia lähteitä koskeva tutkimus on hyvin edustettuna. Paitsi että kokoelman kirjoitukset tarjoavat monipuolisen näkökulman havainnonfilosofiseen tutkimukseen, niiden on tarkoitus toimia ponnahduslautoina syvemmälle tutustumiselle käsiteltyihin aiheisiin ja niitä koskeviin jatkotutkimuksiin. Havaintoon liittyvät teemat ovat aina kiehtoneet filosofeja, eikä näy merkkejä siitä, että aihe olisi tyhjenemässä tai kiinnostus hiipumassa.
Kirjasta on otettu pieni painos, minkä lisäksi se on vapaasti saatavilla elektronisena Turun yliopiston UTUPub-julkaisuarkistossa osoitteessa
http://urn.fi/URN:ISBN:978-951-29-7136-7
Epiktetos: Käsikirja (Enkheiridion)
– ruotsinkielinen Handbok I Livets konst, ruotsinnos Anders Håkansson v. 2000
– Marke Ahonen: Käsikirja, lukuna kirjassa Stoalaisuus ( toim. Kaarakainen ja Kaukua, 2004)
– Jukka I. Lindfors : Käsikirja, v 2016 , e-kirja https://www.teosofia.net/e-kirjat/Epiktetos-kkirja.pdf
Antiikin aikana filosofia oli käytännöliistä, Epiktetoksen Käsikirja antaa ohjeita mielentyyneyden säilyttämiseksi hankalissakin tilanteissa. Luin kolme ylläolevaa versiota, pieniä eroavaisuuksia on käännöksissä.
Kuuluisa on Epiktetoksen toteamus: ” Ihmisiä ei järkytä asiat vaan heidän uskomuksensa niistä.” Mielenkiintoinen ja mietityttävä, lohduttava pieni kirja.
Jarkko Tontti. Tarkoituksista ja keinoista
https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000009278830.html?share=41ae8956fbcf9730af33e5807ec574bb