Tunteesta etiikaksi

Mihin tarve tulla nähdyksi viittaa?

[kuulluksi, nähdyksi, huomatuksi, ymmärretyksi, huomioiduksi koettuna olin perustavassa lapsuuden hoivassa, kaikki oli moniaistista kosketusta, ilmeitä

halusin vaikuttaa ympäristöön ja toteuttaa itseäni, olla osa keskustelua, puhua kuin Näkymätön Ninni, suuttua kasvot paljaana kunnes olisin reilusti oma itseni, arvostettu, hyväksytty, avoin

jotta eläisin omien arvojeni mukaista elämää, pohtisin rauhassa,

ja kunnes löydän itseluottamusta jaksan odottaa lippalakkipojan avautumista, vaikka minut myös tyrmättiin, ohitettiin, nöyryytettiin, mainion miehen]

sitten kun-näin-sinut lakkasin hetkeksi seuraamasta omien mielteitäni:

aloin hillitä itseäni, oppia pois laiskuudesta,

koin intuitiivista yhteyttä, mitä oli vaikeaa sanoittaa, ehkä toiveita, ehkä rakastuminen,

joku kosketti ja puhutteli,

loin tunneyhteyttä vaikka yksipuolisesti,

aloin avautua ja

sanoinkuvaamattoman tavalla puheeni särkyi

[Olen traumatisoitunut lapsi, kone, enkä ole

vai miten sinä näet minut, haenko arvostusta ulkopuoleltani, arvostanko itseäni, olenko itsemyötätuntoinen, tunnenko edes itseäni, uskaltaisinko olla alasti ja paljas, pieni hyttynen maailmankaikkeudessa, kaunis ja viisas, pelokas ja rohkea, luottavainen, täydellinen, jotakin loputtomasti]

kuka olen, tervehdin Sinua, olenhan siellä itsekin

viimeistä-kertaa-äidin-sylissä

Miten viimeisyys on?

”Se ei ole vain että olen sylissä: minä otan syliin, menneisyys rikastuttaa minua, olenhan elämäni tulos.”

”Äidin-syli on kulttuurinen täyteys ja odotus. On kyse ainutkertaisesta suhteesta ja ainutlaatuisesta nähdyksi tulemisesta.”

”Minä olen suhde, koska äidin-syli on suhde. Muisto viimeisestä kohtaamisesta ei unohdu koskaan.”

”Se on kokemus, joka minulta puuttuu, olenko menettänyt jotain? Mistä äidinrakkaudessa on kyse?”

”Äidin-syli koskettaa menneisyyttä, mutta itsen ymmärtäminen tapahtuu nykyhetkessä. Ainoa mitä meillä on, on aika. Elä kuin kuolisit huomenna. Rakasta kuin eläisit ikuisesti. Jokainen hetki voi olla viimeinen.”

”Viimeisyys on suhteita: voin olla tupakkalakossa, polttanut toistaiseksi viimeisen sikarini, tai päättänyt lopettaa.”

”Viimeisyys on suhtautumista: olen sinut elämäni kanssa, teen kaiken minkä pystyn, muutan mitä pystyn. Otan oppia enkä syyttele muita. Onnistun.”

”Elämä on viimeistä kertaa juuri nyt. Kannattaa kuolla eläessään, jotta voi elää kuollessaan. Jokainen hetki on viimeinen.”

”Minulle viimeisyys on saranakohta ja uusi tulevan loppu.”

Mitä keskustelusta jäi, meiltä kysyttiin.

”Varmuutta elää omien arvojen mukaisesti, turvaa ja syliä itselle.”