Taistolainen opettaja

Voiko kasvia manipuloida?

Toiveet illan aiheesta kiertyivät seuraavien pohdintojen ympärille: olemmeko tarinoiden vankeja, kuka minua johtaa, olenko opettaja vai oppilas.

Jaoimme muutaman omakohtaisen kokemuksen manipuloinnin kohteeksi joutumisesta.

Oli jouduttu toksisen ympäristön valtaan, uhrattu omat arvot, alistuttu ja suututtu.

Disney-viihde, televisio, yksipuolinen median seuraaminen oli tarjoillut valmiiksi pureskeltua, eikä mitään sen ulkopuolelta. Aku Ankkaa kuulin moitittavan jo 50 vuotta sitten, silloin moraalisista syistä, eilen hyvän ja pahan karikatyyreinä.

Manipulointi nähtiin tietoisena ja yksisuuntaisena piilovaikuttamisena. Erityisen paheksuttavaa tällainen on opettajalta, joka auktoriteetin turvin valikoi, harhauttaa tai esittelee maailmaa yksipuolisesti. Vakaumuksellinen opettaja oli aiheuttanut torjuntaa ja turhautumista.

Vihan tunteita oli nostattanut myös se, kun suomettumisen aika oli paljastunut, tai oli kuullut lasten hyväksikäytöstä. Surua, kun kolttien olemassaolo oli salattu. Pettymystä, kun lapsuuden mallit pilasivat parisuhteita.

”Manipulointi on pelkästään negatiivista, tämä ei ole kiinnostavaa!” todettiin tuskastuneena. Tiedollinen ja vallan epäsuhta ja heikko tiedostaminen vaanivat alati vuorovaikutussuhteissa.

Ja mitähän meistä kerrotaan joskus?

Kysyttiin voiko itseä manipuloida, ja mitä se on. Kun lillukanvarret käskevät, kun selittelyt, kuvitelmat, uskottelut ja väärät uskomukset eivät myönnä.

”Hyväksy ja tee ja sovinto itsesi kanssa, pyydä anteeksi”, lohdutettiin. Suuntia on monta, joskus poispäin, paras itseä päin.

Käsitän ja kotimatkalla mietin haluanko Bougainvillean kiipeävän vai valuvan.

Toisin-tekijät

Kuka keksi moraalin?

Alustuskommenttina esiteltiin Lawrence Kohlbergin (1927-1987) teoria moraalikehityksestä

1. esimoraalinen taso (rangaistuksen pelko, tottelevaisuus, hyötyminen)

2. sovinnainen taso (kiltteys, hyväksynnän haku, hyvä maine, huolenpito, luottamus, yhteinen hyvä)

3. periaatteellisen moraalin taso (yhteiskuntasopimukset, yksilön oikeudet ja itseisarvo, sääntöjen päivittäminen, oikeudenmukaisuus, sydämen seuraaminen)

Moraaliset arvot tehdään näkyväksi oikean ja väärän, hyvän ja pahan, yhteisöllisinä sääntöinä ja toimintana. Etiikka on tämän lisäksi sekä pyrkimyksiä hyvään, että pohdintaa hyvän perusteista. Käsitykset hyvästä opitaan. Yksittäisen ihmisen kohtaloksi voi jäädä sääntöihin tarraaminen ja liika kuuliaisuus. Toisaalta vaikkapa hoitotyön etiikka voi ylittää inhimilliset voimavarat. Yhteisöllisesti ei ole sallittua kuunnella sydäntään, ajateltiin.

Kohlberg on kertonut että ei tunne yhtään sydämensä seuraajaa.

Väite tuntui aliarvoivalta. Keskustelijat kertoivat, kuinka ammattimaisuutta kuvaillaan samanltaisin kehitysaskelin. Tai kuinka ristiriitaiselta toisinaan tuntuu kun omatunto kolkuttaa, eläimen katse raastaa ja parsinavetta edustikin puhdasta vääryyttä. Kuinka maallisen moraalin kaunein ilmaus, ihmisoikeuksien julistus, tunnetaan koko ihmiskunnan tajunnassa. Kuinka uskonnot opettavat lähimmäisenrakkaudesta. Kuinka he, jotka kieltäytyvät laillisistakin eduista, ansaitsevat ihailumme

vaikka en vieläkään tiennyt miksi

minä suojelen rakastan varjelen säilytän hillitsen ja kärsin

en unohda äitiä, lasta, en mopopoikaa, luolamiestä, itseäni