Järjestyksessään kahdeksannessa Oulun Sokrates-kahvilassa (28.4.2010) pohdittiin Markku Veteläisen johdolla seuraavaa kysymystä: Mitä on ystävyys? Ystävyyttä tarkasteltiin monista näkökulmista: muun ohella rakkauteen ja kaveruuteen peilaten ja suhteuttaen.
Keskustelun aikana esitettiin esimerkiksi, että ystävyys on vapaata ja vapaaehtoista. Siihen kuuluu luottamus ja turvallinen olo. Ystävälle voi purkaa huoliaan ja hän kuuntelee myös toista silloin, kun tällä on murheita. Aikaa annetaan itselle ja toiselle – puolin ja toisin.
Esimerkiksi veteen heitetyn kiven muodostamia renkaita käytettiin vertauskuvallisesti tässä yhteydessä. Ystävyyteen liittyvien kehien ulkoreunamille sijoitettiin kaveruus ja välineystävyys. Viimeksi mainitulla tarkoitetaan ”ystävyyttä”, johon liittyy negatiivista hyötymistarkoitusta ja toisen suoranaista hyväksikäyttöä. Tätä kutsuttiin sutena lampaan vaatteissa esiintymiseksi.
Ystävyyssuhteen todettiin tuottavan molemmille osapuolille positiivista hyötyä: esimerkiksi hyvä olo siitä, että on voinut auttaa toista tämän vaikkapa sairastuttua vakavasti, mainittiin tällaiseksi positiiviseksi ystävyyden puoleksi ja hyödyksi. Hyötyjiä ovat kummatkin.
Miehillä ystävä-sanan käyttö voi olla ns. vaikean takana. Ystävyyttä voidaan ilmentää muutoin kuin suusanallisesti esimerkiksi muksauttamalla nyrkillä silloin tällöin kevyesti ystävän olkapäähän. Puolin ja toisin.
Ystävyys on kulttuurisidonnainen, eikä esimerkiksi itäisessä kulttuurissa ”ystävyyden rima” välttämättä ole niin korkea kuin länsimaisten ihmisten kesken. Tosin idän meitä yhteisöllisemmissä kulttuureissakin ihmisillä arvioitiin joka tapauksessa olevan omat sydänystävänsä.
Hyviä ystäviä ei välttämättä ole monta. Mutta voi ystäviä toki olla useampiakin. Onko olemassa hyviä ystäviä, joita et ole koskaan – tai vielä – tavannut?
Ystävyydelläkin todettiin olevan elinkaari, lyhyempi tai pidempi. Toinen muuttuu, eikä toinen pysy perässä jne. Pisimmät ystävyyssuhteet voivat kestää – ja kestävätkin – vuosikymmeniä.
Toisinaan rakkaussuhteissa käy niin, että lempi kylmenee ja todetaan: ”Ollaan vaan ystäviä.”
Ystävällisyys voi mennä myös yli, siis överiksi.
Onnistumiset ja epäonnistumiset elämässä, poikkeavat tilanteet elämässä ylimalkaan, mittaavat ajan kanssa sen, onko kyse ystävyydestä vai jostain muusta.
Päätän yhteenvedon Arja Saijonmaan kauniisti tulkitseman Ystävänlaulun sanoitukseen:
”Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Anna meren se selvittää
Kuka viereesi jää
Ja jos silloin kun myrsky soi
Vain sun kumppanis vaikeroi
Vene lähimpään rantaan vie
Jääköön pois mikä lie
Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Anna tunturin selvittää
Kuka viereesi jää
Kun on kaukana kaikki muu
Ja kun päättyvät pitkospuut
Kuka rinnallas ruikuttaa
Takaisin mennä saa
Mistä tunnet sä ystävän
Onko oikea sulle hän
Ajat ankeimmat selvittää
Kuka viereesi jää
Kun on sinulla vaikeaa
Ja kun tarvitset auttajaa
Silloin ystävyys punnitaan
Menee muut menojaan
Siitä tunnet sä ystävän
Kun on vierelläs vielä hän
Turhat tuttavat luotas ois
Hävinneet pian pois”
Sokrates kahvila 