Vaikutusvalta

Selviytyjät-sarja oli ärsyttänyt: yhtäkkiä joku ottaa vallan, ja heikot jäävät jalkoihin. Verryttelimme vielä sanonnoilla ja sananparsilla.

Valta vaikutti ilmeiseltä ja tarttumapintaa löytyi runsaasti. Psykologisoimme, ja olimme tietoisia rakenteellisesta vallasta.

Nähtiin, että johtajuus sekä saadaan, otetaan että annetaan. Kontekstit vaihtuvat, vallanjaosta sovitaan. Nämä nähtiin ihan perustarpeina.

Se, että ”tietyt nousevat.” Keskityimme tähän. Kuka ja minkälainen hän on?

””Johtajalla täytyy olla taitoja, tietoa ja osaamista. Ratkaisuja, kekseliäisyyttä, strategiatietoisuutta. Hän osaa ilmaista tavoitteita ja perustella ne. Joku onnistuu luomaan tarpeita.

Johtajan eetos muodostuu moraalisesta uskottavuudesta, kokemuksesta ja tietämisestä. Hän on karismaattinen ja huumorintajuinen. Älykäs, sosiaalinen, itsensä tunteva, yhteistyökykyinen ja aktiivinen.

Johtajalla on oikeuksia, hän tekee päätöksiä, hänellä on oikeus määrätä. Arvostus kumpuaa luottamuksesta ja vastuullisuudesta.

Johtajan valta on sekä hetkiä että kestävyyttä: hän auttaa, heittäytyy, uhrautuu. Joku osaa kuunnella tarkasti ja napata hetkensä. Joku osaa myydä itsensä aina uudelleen.””

Mutta ominaisuudet ovat suhteessa muihin. Mitä resursseja on jaossa, missä oloissa ollaan, ketä on koolla? On aurinkoisia päiviä, on kriisejä.

Johtaja ilmaisee tahtoa ja pitää vallan itsellään. Joskus tekemällä itsestään tarpeettoman. Mekin saimme aikaan hyvän keskustelun ihan itseohjautuvasti. Jazzia.

Mitä pahaa vallasta enää keksisin. Enhän tee mitään yksin.

Tahdon sen, mikä sinulle kuuluu. Teen sen, mikä minulle kuuluu.

Samassa veneessä ja omassa veneessä

Alustaja oli pohtinut yhteiskunnallista pirstoutumista ja pyysi meitä ajattelemaan kanssaan. Hän toi Kari Turusen ajatuksen kolmesta filosofisesta perustarpeesta: jäsentyminen, kiinnittyminen ja tekeminen.

Väitettiin, että pirstoutumista on tapahtunut ja yhteisöt ovat liikkeessä. Auktoriteetit tai ammatit eivät enää yhdistä. Sen sijaan näyttää, että yhteistyö identiteettien perustalta merkitsee. Taloudellinen kilpailu, konservatismi ja populismi jakavat että yhdistävät. Yhden asian liikkeitä putkahtelee.

Turvallisuus, toimeentulo ja vapaus motivoivat silti edelleen. Ehdotettiin, että ihminen on eksyksissä, koska on biologisena olentona tottunut pieniin yksiköihin. Nyt hän sen lisäksi voi vertailla globaalisti.

Kiinnostava kysymys koski sitä, mistä tavoitteet tulevat ja kuka ne asettaa.

Onko meillä edes yhteisiä tavoitteita? Halutaanko sellaisia?

Muutamat kannustivat hengen rientoihin pirstoutumista vastaan. Ihminen on kokonaisuus. Tarvitsemme rauhaa keskittyä. Tarvitsemme vapautta ajatella. Erimielisyys on oletus kahvilassakin.

Ja hups, nyt tulee mainos! Hans, Ola & Anna Rosling: Faktojen maailma. ”Asiat ovat nimittäin peremmin kuin koskaan, vaikka simpanssi arvaa enemmän oikein kuin sinä.”

Sillä. On vaikeaa asettaa yhteistä päämäärää, jos yksi puhuu ilmastovouhotuksesta, toinen ilmastonmuutoksesta ja kolmas ilmaston lämpenemisestä. Ja on kurjaa, kun joku sairastuu narkolepsiaan rokotteesta.

Mahtuuko sinun veneeseesi enemmän kuin neljä? Onko yhteinen vene mahdoton ajatus? Kuvattiin kauniisti kuinka yleisnerous on kollektiivista, erikoistuminen taas yksilön ominaisuus.

Yhteiseen voidaan pyrkiä myös väkivallalla. Jotkut putoavat kelkasta. Muutamien on pakko menestyä.

Millainen vapaus on kivaa? 

Kommunikoiva. ”Vaikeinta on johtaa itseään”