Yi-quan, mielennyrkkeily

Tämä Sokrates-kahvilan ilta oli sopivasti erilainen: Timo Tarvainen Oulun Karateseurasta kertoi meille Yi-quanista ja Markku Veteläisen ohjaamassa keskustelussa oli tilaa kysymyksille ja pohtimiselle.

Alunperin kyseessä on ollut kiinalainen kamppailulaji, mutta joka on myös ”terveysliikuntaa”  ja jopa tanssia.  Filosofian harjoittaminen tehdään siinä konkreettiseksi, keho ja mieli ovat mukana yhdessä. Yi-sana merkitsee intentiota, tahtoa, mieltä ja harjoituksen rationaalista puolta. Quan-sanasta tulee ”nyrkkeily”, mukana harjoituksessa  on kehollinen kokemus, tunne, myös henki – suomennettuna ”mielennyrkkeily”. Tavallisin harjoitus on seisomisharjoitus, mutta harjoitella voi myös istualtaan ja makuuasennossa, taidon kehittyessä esim. hiihdossa ja uinnissakin peruselementteinä mukana.

Itse harjoituksessa olennaista on mielen keskittäminen, keho on rento , koko kehon liike ( joka voi olla lähellä nollaa ulospäin, liike on mielikuvien aikaansaamaa, sisäistä liikettä), hengitys on luonnollinen ja kehon ja mielen yhteistyönä etsitään ”luonnollista voimaa”. Kyseessä on kehotietoisuuden harjoitus.

Teimme maistiaisiksi kaksi lyhyttä harjoitusta:  ensin seisomisharjoitus, jossa oli mielen keskittäminen mukana ja ristiriitavoimina kohoava voima vs. alaspäin vetävä voima selän alueella; ihan lopussa oli kevyesti liikkuva mielikuvaharjoitus, jossa mukana yo. osaset.

Seuraavat ajatukset tulivat eri kysymyksiin vastauksina: Yi-quan harjoittelu on maailmassa olemisen tapa ja tapa tutkia elämää ja ihmisen suhdetta maailmaan. Kyseessä on polku, ei päämäärä. Mitä hyötyä länsimaiselle ihmiselle voisi olla: hyvät kehon asennot ja koko kehon harjoittaminen, erityisesti selän pystylinjaus paranee ja kudokset vahvistuvat; mielen keskittämisen harjoitus.

Keskustelijat keksivät yhtymäkohtia moniin asioihin mm. Alexander-tekniikkaan, fenomenologiaan, esteettisen kokemukseen, joogaan ja meditaatioon. Filosofiselta puolelta hoksattiin Sokrates, kuinka hänellä filosofian harjoittaminen oli elämisen/olemisen tapa. Sokrates sanoi: Tunne itsesi! Ja hän haki tuota tuntemista kyselyillään ja keskusteluillaan ihmisten kanssa. Sokrates oli myös sotilas – joten fyysinenkin harjoittelu oli mukana. Yi-quanissakin tarkoituksena on ensin tuntea itsensä ja sitten löytää yhteys/ykseys muuhun  maailmaan.

Lisätietoja: http://www.oulunkarateseura.fi/index.php/peruskurssit

Mainokset

Seurata vai olla seurattava?

Virityksenä toimi vetäjän, Riku Välitalon, esittämä väite mietintään: ”On parempi seurata kuin olla seurattu.”

Alussa mietittiin seurata-sanaa eri merkityksissä: seurata ihmisvilinää, seurata edelläkulkijaa, seurata ajatusta. Kyseenalaistettiin myös koko kysymys, onko sillä merkitystä? Tai onko tuolla väitteellä merkitystä. Seuraaja – seurattu voi tapahtua yhtäaikaa, kuten nähdä – tulla nähdyksi. Eräs keskustelija hoksasi, että seuraaja näkee kokonaisuuden kun taas seurattu rakentaa kokonaisuutta – ja jos kääntää suuntaansa seuraajasta voikin tulla seurattu!

Pikkuporinaryhmissä työskentelyn jälkeen päädyttiin kolmea eri kautta liki samaan kysymykseen: Mikä ohjaa seuraamistani? ( Tässä takana ajatus: seuraamisen kohde voi olla näennäisesti joku ja takana onkin joku muu vahvempi kohde.) Tai: mitkä tekijät vaikuttavat seuraamiseeni? (Tässä takana mikä motivoi: vallanhalu, käsitys omista kyvyistä vai pakko) Tai mikä ohjaa toimintaani ( seuraamistani), jonka takana oli pohdinta lintuparven toiminnasta, kuinka se vaihtaa suuntaa ja kuinka kaikki toimivat yhtäaikaa.

Lopulta kiintoisammaksi nousi ajatus: seuraavatko ihmisetkin joukkona toisiaan kuten linnut parvessa, kehollisesti, ei-tietoisesti valiten. Varhaisina aikoina lauma soi turvaa, sen ulkopuolelle jättäytyvä menetti helposti henkensä; nykyisin huonosta laumaelämästä esimerkkeinä pidettiin koulu -tai työpaikkakiusaamista.  Enemmän positiiviseksi ajateltiin kollektiivista toimintaa, joka sisältää mahdollisuuden tehdä uutta, reagoida uudella tavalla uudessa tilanteessa. Ideana oli, että aika ajoin potentiaalit kertyvät kollektiiviseen tajuntaamme kunnes tietty lakipiste saavutetaan ja energia pääsee vapautumaan (Hegeliä mukaellen).  Potin räjäytti erään keskustelijan vertaus fraktaalimatematiikasta. Huikeana lopputulemana jäätiin miettimään seuraammeko (ihmislaumana) samaa toistuvaa muotoa pienemmässä mittakaavassa ja ollen osa isompaa toistuvaa kaavaa, jota emme edes pysty näkemään…

Vuoden aloitus oli riemastuttavaa ja virkistävää yhdessä  ajattelua.