Kohtaaminen

 

Kaisu kertoi näyttelystään Kohtaamisia. Hän maalaa nopeita muotokuvia virastotalon aulassa paikalle pysähtyvistä halukkaista. Teos on pitkä arkki, joka kiertyy maalauspöydältä kohti kattoa.

Kiinnostuimme. ”Sanokaa joku aito kohtaaminen”. Kohtasimmeko kahvilassa, kysyimme välillä. Tunnistimme runsauden ja tuttuuden, mutta myös vaikeuksia sanoittaa. Kysymys kasvokkain kohtaamisen ja virtuaalisen kohtaamisen luonteesta kulki alusta loppuun.

Aito, oikea ihminen vastapäätä minua, ehdotettiin vaatimuksena. Tunteet välittyvät kasvojen ilmeistä, elekieli antaa tietoja vaikka sanoja ei vaihdeta. Rehellisyys koetaan. Tunnemme vatsassamme oliko kohdattu.

Kohdata voi myös koskettamalla, eikä siinä edellytetä silmiä. Yleisönosastokirjoitus voi kolahtaa. Se, kun kohtaan itseni. Olipa kohdattu karhukin.

Kohtaaminen on yhteyden kokemista, vuorovaikutusta, jossa välittyy viesti. Se on keinoja vieraantumista vastaan: pyydän kuulluksi tulemista, kuuntelen ja kerron. Katsekontakti äidin ja vauvan välillä nähtiin perustaksi, josta tahtominen ja haluaminen kumpuaa.

Peilatessa viipyillään. Altistan itseni tilanteelle. Keskityn toiseen. Unohdan ennakkoluulot. Tutustun. Niillä tavoilla kun voin, jyräämättä ja vetäytymättä. Sulauttamatta toista itseen.

Ja aika pysähtyy. Läsnäolo vallitsee. Itse unohtuu.

Kohtaaminen vaikuttaa spontaanilta ja jotenkin tahattomalta. Sekä monenlaiselta.

Kokeilimme metaforia.

Vierailu. Kyläillessä on itsestäänselvää olla kommentoimatta sisustusta. Saamme kutsuja, kutsun meille tai kutsun itseni sinulle. Kysyn kuulumisia. Katselen hetken toisen silmillä. Sallin ja hyväksyn.

Lahja. Yllätys, jonka annan.

Tori. Aukeama. Pöytä tässä välissämme. Tunnistin vieraanvaraisuutta. Kuka minä olen? Kuka sinä olet?

Teos. Malli oli kertonut kylmien väreiden kulkeneen Kaisun maalatessa hänen kasvojaan.

Katsoo sinua ja kiittää.
Eikä pöytää enää ole.

Mainokset
Kirjoittanut pirkkotervo Kategoriassa Aiheeton

Usko ja/vaiko Järki

Illan vetäjä laittoi taululle alekkain sanat: usko, toivo, järki, muutos(vastarinta), yhteisö, pelko. Myöhemmin listaan tuli vielä moraali. Ja hän toivoi, että mietimme hetken, mitä usko on – laajana käsitteenä ei uskontoihin sidottuna. Parilta tuli, ettei usko mihinkään nykymaailman tilanteessa; pari esitti intuitiota oman kokemuksen perusteella, vaikkei juuri usko mihinkään; yksi ajatus oli, että usko on laaja asia ja toive on ajasta, jolloin ihmiset voivat uskoa ja arvostaa toistensa erilaisia ajatuksia, tähän liittyy tietoisuuden asteen muutos. Joku pohti mikä ero on luottamuksen ja uskon välillä. Toisen ihmisen kohtaamiseen ja luontoon ja sen kiertokulkuun saattoi uskoa.

Ohjaaja kysyi: Mikä on järjen luotettavuus ilman uskoa? Eikö taloudellisiin ja poliittisiin ratkaisuihin liity usko? Tässä käytiin tiedemaailmassa, sen paradigmoissa ja muuttumisissa uuden tiedon myötä. Jälleen intuitiotakin sivuttiin, sen välitöntä tietämistä ilman rationaalista ajattelua. Pähkäilyn jälkeen useampi kommentti oli: järki ja usko lähenevät toisiaan!

Jos haluamme myönteistä kehitystä, mihin meidän pitäisi vaikuttaa? Ihmisten tunne kuulluksia tulemisesta on tärkeää. Dialogia ja yhteisötaitojen kehittämistä; myös pieniä tekoja ja hymyjä, välittämistä esitettiin.

Onko meille annettu viisautta, jota ei osata hyödyntää? Pohdimme historiaa ja muutoksia viimeisen 100v aikana. Jos haluaa elää yhteisössä joka perustuu uskoon, ihminen voi olla valmis tekemään kompromisseja. Kulttuuriset vaikutteet yhteisöissä, vaatimukset ja yhteiset uskomukset vaikuttavat ja voimakas usko voi estää analysoimasta asioita.

Mikä on uskon merkitys ja voima? Eräs ajatus oli: Se (usko laajana) on liima, joka yhdistää, auttaa löytämään yhteisen käsityksen yhteisestä hyvästä, auttaa lähestymisessä ja luottamuksen rakentamisessa toisiin, myös erilaisiin, ihmisiin. Usko tuo toivoa. Ja negatiivisessa mielessä (dogmaattinen) usko voi tuoda pelkoa, sulkea dialogin.

Lopuksi kysyttiin: Mikä on seuraava vaihe? ? Mitä se saa aikaan?
Miten pystytään vaikuttamaan? Perusteina kysymyksille aikoinaan saksalaisten usko Hitleriin, Trumpin valtaantulo ja Brexitin tapahtumat nyt.

Keskustelu sivusi enemmän yhteiskunnallisia asioita kuin uskonnollista uskoa. Lopun kysymyksiin ei tullut vastausta. Vaikka aika pessimistinen sävy oli välillä, haluan nostaa lopuksi kuitenkin nuo pienet positiiviset teot, joita jokainen voi tehdä ympäristössään. Eräs kertoi, kuinka hän voi pienen metsäpuron kunnostaa taimenille, viemällä soraa vaikka ämpäri kerrallaan. Alun sanoista minusta tärkeimmäksi sittenkin nousi Toivo.