Taidetta

Aatu ehdotti keskustelun teosmuotoon, tässä, olkaa hyvä!

 

image

”Ajattelun korkein paradoksi on, että se tahtoo löytää jotain, mitä se ei itse kykene ajattelemaan” (Kierkegaard). Piirros Kaisu Heikkilä

 

image

Tässä on pöytä. Keskellä on taideteos. Mitä on sanallinen oleminen? Mitä on sanaton oleminen? Miten taideteos on? Mikä taideteos on? Piirros Kaisu Heikkilä

 

image

”Se on ihan hyvä, että altistaa itsensä taiteelle” (Anssi Kasitonni).  
                         Maalaus Kaisu Heikkilä

 

 

 

 

 

Kirjoittanut pirkkotervo Kategoriassa Aiheeton

Miksi laittaa itsensä alttiiksi?

Olimme valmistautuneet tutustumalla etukäteen Leenan taidenäyttelyyn. Teossarja kuvaa lääkärin työtä mielentiloina ja on tekijälleen jonkinlainen ammatillinen tilinpäätös.

Riku puheenjohtajana ehdotti, että lähtisimme pohtimaan näkemäämme hämmennyksen pohjalta. Hän perusteli tätä sillä, että näin voimme muotoilla ja tarkentaa filosofisen ongelman, etsiä vastauksia ja lopulta katsoa muuttaako se meitä ihmisinä.

Kysyimme miten tunteet välittyvät taiteessa? Millainen prosessi ja matka taideteokseen liittyy? Onko kuvalla yksi vai monta tulkintaa? Mitä on ammatillisuus?

Leena mainitsi avuttomuuden tunteet ja kysyi: ”Miksi haluan panna itseni alttiiksi?”. Miksi taiteilija haluaa tehdä kuvia, videoita, tanssia, näyttää? Mitä on halu maalata jotain pois?

Halu panna itsensä alttiiksi, likoon, alkoi kiinnostaa meitä. Mitä se tarkoittaa? Onko altistaminen päämäärä vai väline?

Leena kertoi, kuinka häpeäkynnyksen ylittäminen on lähtökohta. Sitten altistutaan vapaaehtoisesti kritiikille, paljastetaan itsestä jotain, hankitaan jopa harmeja!

Tähän koettiin liittyvän palkintoja: saan enemmän, kun laajennan näkemyksiäni. Joku ajatteli, että riskinotto ja epävarmuus tuottavat mielihyvää. Toinen, että matkalla oppii. Monen mielestä on kysymys epäitsekkyydestä: haluan tehdä hyvää ja tuottaa iloa muille. Saan yhteyden toisiin.

Ehdotettiin, että taiteessa on kysymys on lahjan antamisesta ja anteliaisuudesta. Taiteilija ei tiedä, kuka on lahjan saaja. Teos otetaan piilosta ja paljastetaan muille.

Onko se, että lääkäri hoitaa, tekee työnsä, alttiiksi laittamista, vai itsestäänselvyys?

Entä ne ikävyydet?

Taiteilijoilla on suuri sanomisen tarve, mutta itsekästä tarvetta olla esillä kritisoitiin. Luomista verrattiin synnytykseen ja helpotuksen tunteeseen. Synnyttäjä synnyttää ja odottaa yhtä aikaa, ja yllättyy lopulta.

Itseohjautuvuusteorioiden mukaan merkittävin toiminnan motiivi syntyy silloin, kun vapaaehtoisuus, kyvykkyys ja hyvän tekeminen yhdistyvät. Tämä mielenkiintoinen ajatus jäi syventelemättä. Pohdin tässä, onko se kohta, jossa luominen ei ehdy, vaan ruokkii lisää itseään? Jani houkutteli meitä useaan kertaan kriittisyyteen siinä, miten palkintoja tulkitaan: riippuuko se lopulta aina ihmisestä? Jotkuthan nauttivat rikkomisesta..

Suurin osa oli sitä mieltä, että palkinto on kaiken takana. Itseä voi motivoida arkisemmissakin tilanteissa ja pohtia mikä on se palkinto, jonka kulloinkin saa. :)

Itse Teos ja teostapahtuma tuotiin lopussa mukaan. Nähtiin, että teos on valmis kun muut näkevät sen.

Käytäväkeskustelut jatkuivat: miten teos itse on? Ja mitä minulle sitten tapahtuu, kun teos näkee minut?

Kirjoittanut pirkkotervo Kategoriassa Aiheeton