Hyväksikäyttö

Missä menee hyväksikäytön raja (silloin kun toinen on alistetetussa asemassa)?

Kuten usein, aihe lipsahteli otteesta mitä pitemmälle keskustelu eteni.

Huomasimme nopeasti, että halpatyövoimaa, parisuhteita, vanhemmuutta, opettajuutta, hyvinvointivaltiota, kapitalismia, shariaa tai orjuutta voi tutkia usean osapuolen kannalta. Tai vain toisen kannalta.

Joukoturkat nostavat toisten rimaa tai tuhoavat toisten itsetunnon. Taiteilijuus voi kerätä ympärilleen epäselvää gloriaa.

Naisten äänioikeus pöyristytti konservatiiveja aikanaan. Eikä ole kauaa, kun Suomessakin rahakas sai enemmän kuin yhden äänen ja yhtäläinen kunnallislaki astui voimaan.

Miten oikeutukset syntyvät? Edustuksellinen demokratia tulkitsee perustuslakia. Syyttäjä laillisuutta. Ihmisinä vertailemme. Koemme ylemmyyksiä ja totuttaudumme. Sekä arvoistamme: ”Ellei olisi vapautta, veljeyttä ja tasa-arvoa, emme puhuisi niistä nytkään.”

Illan kuuma peruna sisältyi kysymykseen onko kehittyneempiä yhteiskuntia. Mielellään nähtiin omamme kehittyneenä ja huomautettavaa löytyi vaikkapa naisten asemasta.  Simputusta ei enää sallita Suomen armeijassa. Lapsi tarvitsee rajat. Suomen laki kieltää naisten ympärileikkaukset.

Toisakseen metoo-ilmiö murtaa totunnaisuuksia, ja rohkaistumme ilmaisemaan häirintää ihan tässä vieressämme. Mutta. ”Tasa-arvoisia emme ainakaan ole!” Toiset ovat lahjakkaampia, kiltimpiä tai vahvempia. Olemmeko sitten eriarvoisia?

Oikeutukset ovat ajassa ja kontekstissaan. On YK ihmisoikeuksien julistus ja Kairo declaration. Teemme sopimuksia, jossa ”kukin saa kykyjensä, kullekin annetaan tarpeidensa mukaan.” Mutta kuinka puhua oikeasta ja väärästä?

Riisto, aseman väärinkäyttö, yksipuolinen hyötyminen, kidutus, sorto, pakottaminen ja sananvapauden rajoittaminen ovat väärin, totesimme. ”Yhteiskunnan tason mitta on se, miten se kohtelee vähemmistöjä.”

Totuuskomission ja rauhanneuvottelijoiden sääntö on antaa puheenvuoro ensin alistetulle osapuolelle. Toinen tunnustaa toisen. Tai kuten Levinas: ”Toinen tulee ensin, hän on enemmän, enkä voi levittäytyä toiseen.”

Jatkoilla kuulimme matkakertomuksia totalitarismista, painostavasta hiljaisuudesta ja kasvojen menettämisistä. Jaoimme myös kokemuksiamme kun silmät avautuvat, ja kun huomaan olevani osa mutkikasta elämää.

Kokeilen olla iloinen hyväksikäytetty. Retoriikkaako. Tämä. Olikin?