Luonto

Oulun Sokrates-kahvilan kevätkausi 2013 päättyi 21.5. luontohenkisesti Ainolan puistossa. Alkukierroksen jälkeen vietettiin piknikkiä puistofilosofian merkeissä.
Sää suosi tilaisuutta – oli ihana ilta, aurinko paistoi, vedet solisivat puroissa ja suihkulähteet pulppusivat iloisesti jokisuistossa.
Aiheena 62. Sokrates-kahvilassa oli luonto.
Se näyttäytyy eräälle keskustelijalle olemisen ihmeenä ja läsnäolemisen opettajana.
”Näin keväällä se versoo kaikkea uutta. Luonto on virkistymisen ja voimaantumisen paikka. Siellä voi kokea suurta rauhallisuutta.”
Illan aikana pohdittiin muun ohella sitä, kummassa viihdytään paremmin: puistossa vai hoitamattomassa metsässä.
Molemmat saivat kannatusta, joskin jälkimmäinen selvästi enemmän.
Leppoisassa hengessä käydyn keskustelun veti osaavasti Riku Välitalo.

Mainokset

Nöyryys

61. Sokrates-kahvilan aiheena oli nöyryys.
Mitä se on?
Onko se hyve – vai pahe?
Millaista on oikeanlainen nöyryys?
Vastakohtina nöyryydelle tuotiin esille keskustelun kuluessa muun ohella omahyväisyys, ylimielisyys, ylpeys ja itsekkyys.
Vastaavasti nöyryyteen liitettiin avoimuus, vastaanottavaisuus, hyväksyntä ja se, että on opetettavissa oleva paremmalle.
”Ihminen tekee oman osansa nöyrästi suhteessa kokonaisuuteen, ymmärtää oman roolinsa suhteessa siihen”, mainitsi eräs.
Nöyrä ihminen hyväksyy ja ottaa huomioon realiteetit elämässä ja toimii niiden mukaan.
”Pyyteettömyys liittyy nöyryyteen. Ihminen ei odota hyvistä teoistaan palkintoa.”
Sanassa nöyristely nähtiin negatiivista latausta.
”Siinä ei ole vapaasta tahdosta kyse, vaan henkilö joutuu tekemään jotain sen vastaista selviytäkseen, joutuu olemaan jotain muuta kuin on esimerkiksi olosuhteiden pakosta.”
Tilaisuuden loppupuolella muuan osallistuja kiteytti:
”Kaikkea voi oppia, nöyryyttäkin.”
”Ainakin kantapään kautta”, säesti toinen.
Mielenkiintoinen keskustelu käytiin Vesa Tepon johdolla.