Pie’tään ettäisyyttä

Missä me ollaan,

ja oonko mäkin siellä?

Menneisyyden tunnen,

tulevaisuudesta en tiedä vielä mitään,

olen juonut loppuun oman osuuteni

ja lasku on kuitattu.

Matti Nykänen, mäkikotka

Hollantilaisen valokuvaaja Jan Van Ijken The Art of Flying

(Varsinainen kysymys koski sitä, miten matit vastustavat valtaa.

Selvänäköisyyttä etsittiin etäisyyden lisäksi hyvyydestä, kultaisesta säännöstä, älystä, myötätunnosta, ongelmien ennakoinnista ja seuraamuksista, sietämättömyyksien näkemisestä ja kansalaistottelemattomuudesta.)

Demokratia on vaikea laji,

tuli selväksi illan keskustelussamme. Pääsimme alkuun, kun Markku luki otteen kirjeestä, jonka puolestaan Martti Ahtisaari oli lukenut vaalikampanjansa aikana vuonna 1993. Ahtisaaren saamassa kirjeessä kritisoitiin voimakkaasti puoluejärjestelmää ja syytettiin järjestelmän suojassa toimivan eliitin vieneen vallan demokraattiselta järjestelmältä. Kirjeen mukaan puolueet pitäisi vaaleissa korvata valitsijamiesyhdistyksillä.

Me päädyimme pohtimaan, onko demokratia todella vaarantunut, onko tilanne sama kuin se oli 30 vuotta sitten, ketkä todellisuudessa käyttävät valtaa, onko kansa tyhmää tai tietämätöntä ja toimivatko vallankäyttäjät omien sidosryhmiensä vai koko kansan hyväksi.

Mietittiin sitäkin, olisiko olemassa demokratiaa parempaa järjestelmää. Valistunut yksinvaltius voisi sellainen olla, mutta kun se vääjäämättä muuttuu hyvin nopeasti valistumattomaksi yksinvaltiudeksi, ei apua taida siltäkään suunnalta löytyä. Se tuli kuitenkin selväksi, että pohjoiskorealaista mallia emme halua, vaikka jonkun mielestä naisilta voisi poistaa äänioikeuden. Eihän sellaista ollut antiikin Ateenassakaan.

Tapani Hautamäki