Mikä on Sokrates-kahvila?

Oulun Sokrates-kahvila on ohjattuun filosofiseen keskusteluun omistautunut tapahtuma, joka järjestetään Karjasillan kirjaston musiikkitilassa pääsääntöisesti joka toinen tiistai klo 19 alkaen. Kahvila aloitti toimintansa Kari Utoslahden ja Anne Hulkon aloitteesta tammikuussa 2010, perustajaryhmään kuuluvat myös Hannu Juuso ja Markku Veteläinen. Keskustelua ohjaavat Hannu Juuso, Markku Veteläinen, Riku Välitalo ja Tapani Hautamäki. Keskustelujen aiheet tulevat osallistujilta joko ohjaajien kanssa etukäteen sovittujen ensipuheenvuorojen muodossa tai spontaaneina ehdotuksina itse tilaisuuksissa. Tilaisuuksiin on kaikilla vapaa pääsy. Oulun Sokrates-kahvila perustuu kaikilta osin vapaaehtoisuuteen.

Kesällä 2015 Sokrates-kahvila laajensi toimintaansa myös sosiaaliseen mediaan. Facebook ryhmän nimi on Sokrates-kahvila, sen ylläpitäjinä toimivat Eero Lepistö ja Vesa Teppo.

Oulun Sokrates-kahvilan blogi

Sokrates-kahvilassa käydyt keskustelut ovat herättäneet monissa osallistujissa tarpeen jatkaa keskustelua ja pohdintaa myös tilaisuuksien jälkeen. Tämän blogin tarkoitus on palvella tätä tarvetta. Blogi on julkinen. Sitä ylläpitävät seuraavat henkilöt: Vesa Teppo, Riku Välitalo, Markku Veteläinen, Hannu Juuso ja Pirkko Tervo.

Minä ja ei-minä

Matisse by crimebydesign

Salatut eläimet,

eli miksi ennen olisi parempi kuin mennyt:

hallittu, yksinkertainen, väärä, terve, sairas, varma, harhainen, kyyninen, naiivi, idealisti, puhdas, likainen, vanha, nuori, yksinäinen, seurallinen, köyhä, rikas, kaupunkilainen, maalainen, punainen, valkoinen, perheetön, perheellinen, tuiralainen, raksilalainen, uskovainen, nykyinen, entinen,

syntyjään sammaa mieltä, mutta pakotettu syntymään

maahan, jossa on laki vanhusten hoidosta ja vieraantuneet hoitajat, vaikenijoita, jotka löytävät hullunsa Haanpäältä, riippuvuudet lukkojen takaa, evakot aikakapseleista,

(kuva Saara Mansikkamäki)

ketkä vasta elämä päästää käpäläraudoista,

saa ne hamuamaan jähmeää venyvää liimaa pystypuihinsa ja kutomaan ilmaa:

sattukoon, tapahtukoon!

Sinäpä, sen sanoin

kun kysyt kuka olen ihan itsekkäästi

ja muistutat eikö etsimisellä laajentamisella ymmärtämisellä keksimisellä kyseeenalaistamisella pureutumisella tutkimisella avaamisella olemuksen hakemisella ja murtamisella

täällä

päästäkin käsiksi JohonkinJossakinJossakinJostakin,

tai ainaki näillä ja näillä perusteilla, väliaikaisesti,

mukaanlukien olemassaolevat ja ulkopuolella olevat

kunnes muistutat kokonaisuudesta:

totuushan on kaikkialla läsnä, jaetaan kokemuksia näistä,

mutta vieläkään et ole samaa mieltä yhdenkään kanssa,

vaikka ihmisiä ollaan jääkö vastuu kuulijalle vääristä väitteistä ja rasistisista mielipitteistä?

Ja me kuunneltiin kuin filosofit ja keksittiin omia,

minä muutuin kakkutaikinaksi ja kohosin.

Jari Hanhela. Perämeren kansallispuisto

Pie’tään ettäisyyttä

Missä me ollaan,

ja oonko mäkin siellä?

Menneisyyden tunnen,

tulevaisuudesta en tiedä vielä mitään,

olen juonut loppuun oman osuuteni

ja lasku on kuitattu.

Matti Nykänen, mäkikotka

Hollantilaisen valokuvaaja Jan Van Ijken The Art of Flying

(Varsinainen kysymys koski sitä, miten matit vastustavat valtaa.

Selvänäköisyyttä etsittiin etäisyyden lisäksi hyvyydestä, kultaisesta säännöstä, älystä, myötätunnosta, ongelmien ennakoinnista ja seuraamuksista, sietämättömyyksien näkemisestä ja kansalaistottelemattomuudesta.)

Demokratia on vaikea laji,

tuli selväksi illan keskustelussamme. Pääsimme alkuun, kun Markku luki otteen kirjeestä, jonka puolestaan Martti Ahtisaari oli lukenut vaalikampanjansa aikana vuonna 1993. Ahtisaaren saamassa kirjeessä kritisoitiin voimakkaasti puoluejärjestelmää ja syytettiin järjestelmän suojassa toimivan eliitin vieneen vallan demokraattiselta järjestelmältä. Kirjeen mukaan puolueet pitäisi vaaleissa korvata valitsijamiesyhdistyksillä.

Me päädyimme pohtimaan, onko demokratia todella vaarantunut, onko tilanne sama kuin se oli 30 vuotta sitten, ketkä todellisuudessa käyttävät valtaa, onko kansa tyhmää tai tietämätöntä ja toimivatko vallankäyttäjät omien sidosryhmiensä vai koko kansan hyväksi.

Mietittiin sitäkin, olisiko olemassa demokratiaa parempaa järjestelmää. Valistunut yksinvaltius voisi sellainen olla, mutta kun se vääjäämättä muuttuu hyvin nopeasti valistumattomaksi yksinvaltiudeksi, ei apua taida siltäkään suunnalta löytyä. Se tuli kuitenkin selväksi, että pohjoiskorealaista mallia emme halua, vaikka jonkun mielestä naisilta voisi poistaa äänioikeuden. Eihän sellaista ollut antiikin Ateenassakaan.

Tapani Hautamäki

Intuitiota vai illuusiota;

ennen kuin opettaja, matemaatikko, kodinostaja, taiteilija, mainosmies, kotijoukot tai shakinpelaaja sinussa

onnistuu, ja

selität vaikka et tiedä miten, ja

tulit ymmärretyksi.

Ursa

Erottelua

siitä miten havainnot todellistuvat ajatteluksi:

Sitä samaa toistellen. Ennalta opitun ja koetun, algoritmien, navigaattoreiden, kattilanpaiskomispäivien ja kiehumispisteitten lipuminen minuutteihisi, päiviisi, viikkoihisi.

Kykynäsi muistaa, unohtaa ja varastoida, laajentaa voimaasi, tiedostaa, älytä, toimia, luottaa ja tulkita tapahtumia myös ihmeinä, sattumina, lohdutuksena.

Änkytät, suret, tanssit, suutut, naurat, kuolet

kysymättä lihan eroa, lihaksen eroa.

Jerzy Durczak. Wet day

Palava elämä,

se varsinainen vyyhti,

keskeltä purkautuva säie, liukas pinta, ohi juokseva silmukka,

puhki kuluttava rakovalkea

mitä emme vielä ehtineet

Rafael. Ateenan koulu. 1510. (Yksityiskohta Herakleitos)

Elämän tapa

on sattua,

mutta ennen sellaista kysäisisin mahdollisuutta vaikuttaa tuolin heilahteluun. Että mikähän olisi riittävästi.

Ei muistu sellaista mieleen näin yhtäkkiä, ryhdy kaikkeen mitä aamulla pitää.

Ja minä herään, asettelen kukat maljakkoon:

punaiset, keltaiset, oksien väliin pakahtuvan auringonkukkapellon, sotasaaliin,

voitot, tappiot

ja sitten häviän, sykin.

Mitä jos

pelkosi, suorituspaineet, luottamattomuus, luulot, selitykset, stereotypiat, virtaukset, tunnetilat ja sallimattomuus ovat toteutuneita mahdollisuuksiasi,

tai jos sinua käsketään leikkimään, et tartukaan tilaisuuteen, vaan pidät mahdollisuuksia ainutkertaisina, ikiomina.

(Tässä kohtaa kuultiin Haanpään novelli Matista, joka sisarussarjan ainoana poikana leikki nukella ja näytteli kerjäläistä, saaden ihmiset suuttumaan, meidät nopeasti tulkitsemaan.)

Mitä jos vaihtaisit järkevyyden hyvään fiilikseen ja merkityksellisiin hetkiin,

olisit kuin ontto bamburunko, värähtelisit, tekisit tilaa, antaisit asioiden olla niin kuin ne ovat, hyväksyisit. Olisit kynttilä, joka lämmittää huoneen, valauttaa steariinin pöydälle. Krysanteemi, joka itkee, nauraa.

Olisi vaikeaa uskoa, että havahtuminen syntyy tyhjästä. Vaan miljardeista ihmisistä,

mitä, jos?