Hyvän tekemisestä ja siitä miten tulisi elää

Tällä kertaa aihe nousi keskustelijoiden joukosta. Eräs oli pohtinut ihmisen taipumusta hyvään, pyrkimystä hyvillä teoilla tulemaan hyveelliseksi. Mitä voi tehdä, jos ei tiedä mitä hyötyä siitä on? Onko hyvän tekeminen aina hyvää?

Riku Välitalon johdolla lähdettiin liikkeelle niin, että jokainen kirjoitti yo. aiheesta itseään kiinnostavan kysymyksen paperille, joka siirrettin seuraavalle kommentointia varten; tästä kysymysjoukosta  aiheen esittäjä valikoi tarkemman kysymyksen: Voiko hyväntekijä koskaan oppia pois tavastaan? Ja sen vastine: Miksi pitäisi voida?

Alkuperäinen pohdinta oli lähtenyt taloustieteilijä Milton Friedmanin väitteestä: Yritysten ei tarvitse tehdä yleistä hyvää. Tähän vastineena pohtijalta:  Mitä yksilön sitten pitäisi tehdä? Mitä yksilön kuuluisi haluta? Pitäisikö palvella primaaristi omaa etuaan tai muuta suuntausta? Läheneekö tämä kysymystä Miten tulisi elää? Keskustelussa käväistiin mutka yritysetiikan ja hyvän johtamisen poluilla, kallistuttiin sille puolelle , että yritysten tehtävänä on tehdä tulosta osakkeenomistajille, jos yritys toimisi vain hyvien arvojensa pohjalta tuottamatta, se kaatuisi pian ainakin länsimaissa.

Jos hyväksytään, että pitää tehdä hyvää, millä mitataan?Jos hyvää ei voida mitata, mitä väliä on millään? Joku asia voi näyttäytyä lyhyellä tähtäimellä hyvältä, mutta pidemmällä välillä joskus tulevaisuudessa, se voikin osoittautua huonoksi. Jos ei voi mitata, eikö tekeminen ole harmaata massaa, randomia?

No vastineeksi alkoi löytyä positiivisempia kannanottoja. Hyvä teko on, jos ajattelee ensin toisen kannalta; jos sen tarkoitus on hyvä ja se tulee sydämestä. Toisen ihmisen tasavertaista kohtaamista ja vapaaehtoisuutta ja pyyteettömyyttä korostettiin, myös palautetta kannattaa kuunnella. Hyvä teko voi olla osittain itsekäskin: itselle tulee hyvä mieli, jopa onnellisuus voi lisääntyä hyviä tekoja tehdessä. Ja ajateltiin, että ei haittaa, vaikka alkuaan olisi osittain itsekkäätkin tarkoitukset hyvissä teoissa. Muisteltiin Dalai Lamaa: Jos päätämme olla itsekkäitä, meidän täytyy olla itsekkäitä älykkäällä tavalla auttamalla toisia! Esitettiin myös, että se mikä saa meidät tuntemaan itsemme arvokkaiksi, iloisiksi ja luottavaisiksi, saa myös lähimmäisen tuntemaan niin. (Useimmiten)

Kuten näissä keskusteluissa usein käy, kysymyksiä tuli enemmän kuin vastauksia, mutta myös yhteistä ajttelua syntyi. Alkuperäisen kysymyksen esittäjältä tuli hienoa loppuyhteenvetoa: Arjen logiikka ja filosofian logiikka eivät täsmää. Kokonaiskysymys on laaja. Ihmisellä on mieltymys mielekkyyteen ja hän kokee usein hyväksi sen, minkä kokee mielekkääksi. Palattiin kysymykseen: Miten tulisi elää? Ja vastauksena: itsensä mukaisesti.

 

 

 

Mainokset

Intuitio

Einstein kuulemani mukaan halusi ajatella kuin Jumala. Lukemani mukaan hän kertoo, että on myöhään kypsynyt ihminen. Hän alkoi leikkiä vasta aikuisena. Mutta koska hänellä oli aikuisen aivot, leikit pulpauttivat maailmaan vallankumouksellisia ajatuksia ja tietoa.

 

 

Eero kertoi, että oli ajatellut iltaa ei-kovin-valmistellen. Hän kehotti meitä tunnustelemaan kokemuksiamme siitä, kun sanat, ajatukset, joskus vain tulevat. On oikea ja kirkas hetki.

Sisko jatkoi kertomalla, miten on oppinut luottamaan ja antamaan tilaa oivalluksille. Intuitiolle, joka tuntuu varmuudelta.

Innokkaina jatkoimme. Onko kyse vaistoista, mielikuvituksesta, mielikuvaharjoittelusta,  kokemuksista, tunteista, toiveista, alitajunnasta, tilannetajusta, ensivaikutelmasta?

Tuntui, että on kyse kylmän järjen vastakohdasta.

Aivoja arvostetaan liikaa, väitettiin. Ne kuvattiin intuition viholliseksi. Aivot ovat epäluotettavat, koska ne todistavat aina, että olet oikeassa. Kognitiivinen kapasiteetti on hyvin rajallinen verrattuna keholliseen aistimiseen, kyllä, tämä oli meistä totta.

Joskus tartun tilaisuuteen ja minulla on varma hytinä. Tiedän ilman sanoja. Uskon. Luotan. Varmuudessa, joka on oikeassa. Perustelematta.

Kaikki eivät vakuuttuneet aluksi siitä, että intuitio on aina oikeassa. Tuntemus nousee samasta maaperästä, minkä ihminen tuntee oikeaksi. Millainen maailmani on. Onko mysteeri mahdollinen, millaiset säännöt maailmassani vallitsevat.

Alustajat jatkoivat kertomalla älykkäästä intuitiosta. Kyvystä, jota voimme harjoitella tunnistaaksemme oikeita ja vääriä signaaleja, järjestääksemme sikinsokin-listaa.

Minkä suhteen asioiden on oltava oikein?

Nähdä metsä puilta.

Intuitio antaa uusia kysymyksiä. Se antaa ratkaisun aihion. Se tuottaa täysin uutta tietoa yhdistelemällä asioita uudella tavalla.

Intuition sanottiin olevan varhaisempaa, alkukantaisempaa kuin tietoinen mielemme. Se on evoluution myötä tehnyt meihin kyvyn herkkyyteen, virittyneisyyteen ja läsnäoloon. Moniaistisesti. Yön-yli-nukkuminen oli tuttu keino. Ja juoksu.

Huomasimme, että pelkoihin liittyvä pakeneminen ei ole intuitiota. Se on vaistoa. Toivemaailmakaan ei ole intuitiota. Se on tunnetta.

Silti, intuitio ilmaisee itseään vahvasti keho-tuntemuksin. Sydän-aivoilla, vatsa-aivoilla, suolistotuntemuksin.

Intuitioon liittyy jännittävä pysähtyminen. Ulkoinen hiljenee, sisäinen kuplii. Liityn merkityksiin. Jokin avautuu kahdella tavalla, ja tiedän kumpi on oikein. Järjelläkin jälkeenpäin analysoiden.

Intuition etymologia kertoo, että se on ymmärrystä. Harkintaa sydämen viisauden perustalta.

Intuitio käyttää meitä. Siksi se toimii vain luottamuksessa. Ja siksi se on aina oikeassa.  Näemme tämän joskus heti, joskus myöhemmin.

Maailma on suuri, hyvä ja kaunis, ihasteltiin. Tähti otsassasi. Tähtikuvio taivaalla.

Kirjoittanut pirkkotervo Kategoriassa Aiheeton