Mielen innovaatiot?

Loppuuko filosofia-keskustelussa puhuttiin ympäristön uhista, sen lopussa joku totesi käydystä keskustelusta ”Kaikki on turhaa. Kysymys on rakkauden puutteesta.” Tämä oli jäänyt vaivaamaan alustajaa, kun maailmassa on jo paljon rakkautta, miksei pelastusta näy? Toisaalta nykyterminä innovaatiot, esim. start up-yritysten Human Innovations tai uudet luonnontieteelliset  ja teknologiset innovaatiot, keksinnöt, ovat luoneet uusia ajattelutapoja ja yhteisön kokemista.  Toisaalta alustajan oma huomio, että aikaisemmat filosofiat tai lukuelämykset eivät kolahda enää, mikä on toisin? Ja alustaja oli pohtinut sitten ihmismieltä, onko se ikuinen – niin kuin uskontojen perusteella ajatellaan. Onko se muuttunut?  Ja jos, millä aikavälillä? Mitä on löydetty ihmismielestä? Mitä ovat ihmismielen innovaatiot vs teknologiset ja luonnontieteelliset innovaatiot? Ja erityisesti alustajaa harmitti nykykäsitys psykologiassa, että mieli on pitkälti sama kuin aivot, tai puhutaan vain aivoista eikä mielestä.

Keskustelu polveili ihmismieli -käsitteen ympärillä, sekä ihminen lajina että yksilönä. Sieluakin sivuttiin, idän pitkää empiiristä mielen tutkimista meditaation avulla ja arvojen vaikutusta mietittiin . Yhtään innovaatiota, uuden synnyttämistä, ei saatu aikaiseksi, kysymyksiä kylläkin. Ja välillä olimme ulalla , mistä nyt puhuttiin.

Alustaja heitti yhdeksi omaksi innovaatiokseen sen, että onni koostuu pienistä hetkistä.

Ja kirjoittaja ei keksi muuta kuin vanhan viisauden: Jos otat lasillisen lammen vettä, se on sameaa. Mutta kun se saa seisoa rauhassa hetken, vesi kirkastuu. Jos mielen innovaatioita (itsestään) on löytyäkseen, se vaatinee pysähtymisen, hiljentymisen, mahdollisuuden uudelle syntymälle.

Gygeen tarina

Riku kertoi Antiikin tarinan paimen Gygestä, joka löytää sormuksen. Sormusta kääntämällä pystyi muuttumaan näkymättömäksi. Gyges varastelee tämän turvin. Hän päätyy lopulta kuningattaren mieheksi murhattuaan ensin kuninkaan.

Tarina herätti mielikuvituksemme. Miten se jatkuisi? Saako paha palkkansa? Tekeekö sattuma varkaan, korruptoiko valta aina? Jos saa ansaitsematonta, miten osaa käyttää sen viisaasti? Mitä on rehellisyys?

Päädyimme pohtimaan onnellisuutta ja merkityksellisyyttä haluamisen ja saamisen kohdalla. Onko mieltä, jos saa kaiken mitä haluaa?

Aloimme perata kysymystä vastaamalla kyllä tai ei.

”Ei, jos se kaikki on aineellista”, ehdotettiin. ”Voi olla”, vastattiin. Aineellinen ei anna kaikkea, mutta ei se estäkään merkityksellistä elämää. Suuren tuoton hankkiminen voi tuntua merkitykselliseltä. Sekin vaikuttaa, mitä ajattelen saamisesta.

”Ei, koska kaikkea ei voi saada”. Ihmisen halu on loputon, kertoi jo Russell. Ikuisen elämän tavoittelu nauratti. Lukemattomat mahdollisuuden houkuttelevat. ”Mutta halunhan voi itse määritellä. Jos on kaikki, niin on kaikki”, kritisoitiin. Voin myös lakata haluamasta, teottomasti, buddhalaisittain, loputtomana pyrkimyksenä. ”Annan harmien olla”, kertoi pieni opettajani.

”Ei, jos saa kaiken ilman omaa panosta.” Lastenkasvatus tämän jo todistaa. ”Mutta olemmehan saaneet elämän”, muistutettiin. Ja onko olemassa mahdollisuus olla-mitään-missään-oppia-mitään-mistään, ilman panosta?

”Kyllä, jos oletuksena on ylemmyys ihmisenä”, kuten Kiinan keisari. Yksinäisellä saarella voin toki olla onnellinen. Mutta mihin perustan paremmuuteni?

”Kyllä, jos koen toteuttavani itseäni ilman taloudellisia huolia.” Kun minulta ei puutu mitään. Kipakoilla jatkoilla sanailimme vielä vastikkeettomuudesta ja henkisistä resursseista.

”Kyllä, jos jaan hyvää.” Elämä toisten kanssa. Ystävyys. Reilu jako. Työ.

Kysymys näyttää vastaavan itselleen. ”Mitä jos en halua sitä mitä tarvitsen?” ”Merkityksellisyyttä on aina, viimeisellä hetkelläkin. Tyytyväisyys on hetken tila.” ”Voisiko pelkkä oleminen olla merkityksellistä!”

Vaikka kukaan ei kysy eikä vahdi.