Kulinarismia

Nautimme parituntisen mainiosta ruuasta, viinistä ja toistemme seurasta, mikä vastaa kulinaristista minimiä.

Luonto II

Kesän ensimmäinen Sokrates-kahvila kokoontui Koitelinkoskella nuotion äärellä makkaran paiston merkeissä: mitä ajatuksia luonto herättää?

Luontoa pidettiin kauniina, mutta samalla myös armottomana. On syytä kunnioittaa luontoa koska ihminen on riippuvainen luonnosta. Koettiin, että välillä on tarpeen päästä luontoon, sillä se lisää hyvää oloa.

On kuitenkin eroa sillä, onko puisella pellolla vai aarniometsässä. Täysin luonnontilaisessa metsässä vierailu voi olla hämmentävä kokemus.

Onko istutettu metsä vähemmän koskettava kokemus vain siksi, että kokemusta verrataan metsään, joka on luonnollisemmassa tilassa? Mikä on se asia, joka koskettaa ihmistä luonnon keskellä? Jostain primitiivisestä tuntuu olevan kysymys.

Keskustelussa palattiin vielä edelliskerran ajatukseen siitä, että ihmisen olisi hyvä elää kuin vesi, joka sulavasti soljuu tielle sattuvan kiven ohi. Mistä siinä on kyse? Onko sopeutuminen luonnollista? Vai onko kyseessä luonnon laki, joka valitsee aina helpoimman ja yksinkertaisimman, vähiten energiaa vaativan vaihtoehdon?

Puhuttiin myös luonnon laeista, joita filosofit ovat yrittäneet määritellä, mutta määritelmät tuntuivat luonnottomilta.

Alussa ja lopussa palattiin kevään aikaisempiin keskusteluihin siitä, onko olemassa absoluuttista moraalia vaiko vain kulttuurisidonnaista moraalia? Yleinen mielipide oli, että luonto itsessään ei määrittele moraalia. Moraali on ihmisen määrittelemä käsite. Ihminen on kuitenkin osa luontoa, onko sitä kautta moraalikin?

Eero Lepistö