Mikä on Sokrates-kahvila?

Oulun Sokrates-kahvila on ohjattuun filosofiseen keskusteluun omistautunut tapahtuma, joka järjestetään Karjasillan kirjaston musiikkitilassa pääsääntöisesti joka toinen tiistai klo 19 alkaen. Kahvila aloitti toimintansa Kari Utoslahden ja Anne Hulkon aloitteesta tammikuussa 2010, perustajaryhmään kuuluvat myös Hannu Juuso ja Markku Veteläinen. Keskustelua ohjaavat Ioana Timperi, Kari Ervasti, Hannu Juuso, Markku Veteläinen, Riku Välitalo, Tapani Hautamäki ja Pirkko Tervo. Keskustelujen aiheet tulevat osallistujilta joko ohjaajien kanssa etukäteen sovittujen ensipuheenvuorojen muodossa tai spontaaneina ehdotuksina itse tilaisuuksissa. Tilaisuuksiin on kaikilla vapaa pääsy. Oulun Sokrates-kahvila perustuu kaikilta osin vapaaehtoisuuteen.

Kesällä 2015 Sokrates-kahvila laajensi toimintaansa myös sosiaaliseen mediaan. Facebook ryhmän nimi on Sokrates-kahvila, sen ylläpitäjinä toimivat Eero Lepistö ja Vesa Teppo.

Tiedustelut oulunsokrateskahvila@gmail.com

Oulun Sokrates-kahvilan blogi

Sokrates-kahvilassa käydyt keskustelut ovat herättäneet monissa osallistujissa tarpeen jatkaa keskustelua ja pohdintaa myös tilaisuuksien jälkeen. Tämän blogin tarkoitus on palvella tätä tarvetta. Blogi on julkinen. Sitä ylläpitävät seuraavat henkilöt: Vesa Teppo, Riku Välitalo, Markku Veteläinen, Hannu Juuso ja Pirkko Tervo.

Tiedustelut oulunsokrateskahvila@gmail.com

Ideologi ja filosofi,

eli kun he kohtasivat:

Merkityksen asettaja ja mielen luoja.

Arvon asettaja ja arvon luoja.

Filosofinen maisema historiassa. Paisaje protegido Las Cumbres 2024

(Kiisteltiin lopussa siitä, onko demokratia ideologia vai filosofia.

Sopimuksenahan se on jotenkin virtuaalista ja esifilosofista. Se kaivaa meistä esiin myötätunnot.

Mutta heti kun tuota sanotaan politiikaksi, olemme eri mieltä onko tämä ja tuo demokraattista.

Kaksillako rattailla jatketaan?)

Ammottava todellisuus,

eli miten päästä itsensä ulkopuolelle

Olla Joku

Kamppailla-kiistää esiin Piiri 10-0-3-11-8-6-1-5-2-7-9-

ja leijuva Toinen

Antti Matinlauri. Omissa ajatuksissaan. 2023. Öljymaalaus

Kaikella on syynsä,

eli kyky vaikuttaa, vaikuttua, koskettaa, tulla kosketetuksi

Voimia – eli sisäisen synnyn periaate

(Ei miehenikään ymmärrä ylläolevasta mitään, mutta sanoi, että koska hän rakastaa minua, häntä ei asia suututa. 10+)

Olemisen sietämätön varmuus,

eli elämisen sieto:

täälläolon heitettyyden perustaton pakenemattomuus.

Dramaturgia. Kaisu Heikkilä

Ja kysymykseen varmuuden ehdoista nostettiin seuraavia näkökulmia:

Tieteen pistemäinen, paradoksaalinen, läpinäkyvä, muuttuvainen, prosessinomainen kommunikoitava varmuus.

Matematiikan, geometrian ja tilastotieteen, ohjausta, järjestelmiä ja todennäköisyyksiä mallintava +\-5 % kommunikoitava varmuus.

Kokeileva, hetkittäistä tarkkuutta ja toimivuutta testaava, kommunikoiva varmuus.

Kokemuksellinen, uskallusta, riskien ottoa, päätöksiä, luottamusta, intuitiota, jatkuvaa muovautumista ja luovuutta ilmentävä, ilmenevä varmuus.

Elämänkatsomukselliset varmuudet, joiden varmuus perustuu sitoutumiseen, iloon, vastaavuuksien näkemiseen ja kokonaisvaltaiseen kohtalonsa hyväksymiseen.

Lopuksi huudahdettiin: kirvoittukaa, mitään ei ole luvattu eikä lukittu!

Oireoppia,

eli kaunan mielettömyys ja naurun arvo

Pikkunarsisseja

Kyseltiin millaista on olla narsistin seurassa. Siihen oli helppo vastata: vaivaannuttavaa, mahdotonta, kiusallista, vihastuttavaa, vastenmielistä, pelottavaa, jännitteistä ja takaperoista.

Kyseltiin millaista on olla narsistinen. Siihen ei haluttu vastata, paitsi että yksi kertoi kuvittelukyvyn puutteista.

Kyseltiin myös, millaista on olla aidossa vuorovaikutuksessa.

Se tuntuu tällaiselta:

tykkään itsestäni. Kykenen luottamaan, selviämään, tarvitsemaan, haluamaan, kertomaan, kuuntelemaan, parantumaan, olemaan hiljaa, rentoutumaan ja iloitsemaan

oikein ja riittävästi.

Kuolemaa eri muodoissaan:

suruna

toivona

voimana

vastuuna

pelkona

kykynä

puheena

yksityiskohtina

kuolemattomuutena

elämänä

loppuna

Jos saisit päättää milloin vai miten, valitsisitko Hegelin?

Hegel
https://medium.com/@bissembert/hegel-and-the-zero-knowledge-proof-8739e38f5379

Ja se iso kysymys, pitääkö väitteet perustella, säilyy, säilyköön!

Minulla se menee jotenkin niin, että tavoittelen kulloistakin rakennetta. Parhaimmillaan se on liikettä: liikkuvia tellinkejä, sisuskaluja, aukeamia tai lintu-vai-jänis -asetelmia.

Illassa haastettiin pohtimaan sitä, mistä tiedät kun väität mitä väität. Sen pohtiminen on tietysti muuta kuin todistamista.

Monesti auttaa vain että lakkaa väittämästä.

Tienposki,

eli kun määritelmä pysäyttää liikkeen

Änkyttäen, sanomatta

puhut havainnosta havaintoon

helminauhaan

(”voiko jokin olla niin tavallista ja taivaallista samanaikaisesti, ja alun perinkin niin lähellä.” Esa Saarinen)

Evväät. My baggage 2024

Yhteisöllinen moraali

Nanan vetämässä illassa keskusteltiin, välillä äänekkäästikin, moraalista. Ensin pyrittiin selvittämään, onko moraali opittavissa ja jos, niin miten. Päätelmä, jota ei ainakaan voimakkaasti vastustettu oli se, että ihmiset voivat ottaa mallia muiden käyttäytymisestä. Jos he näkevät jonkun käyttäytymisen esikuvallisena, he voivat ottaa siitä oppia. Tämä ei kuitenkaan johda siihen, että kaikki ihmiset toimisivat moraalisesti samalla tavalla. Arvot, toimintamallit ja niiden mukana moraali nousevat siitä kulttuuriympäristöstä, jossa ihminen elää. Erilaisissa kulttuureissa myös moraalikäsitykset saattavat olla hyvinkin erilaisia. Myös ympäristössä tapahtuvat muutokset saattavat muuttaa moraalikäsityksiä.

 

Välillä etäännyttiin väittelemään, kumpi on suurempi gangsteri, Putin vai Elon Musk. Ei siitäkään yhteistä julistusta aikaan saatu, mutta jotenkin saattoi aistia, ettei kumpaakaan voi esimerkiksi ottaa, kun pyritään moraalisempaan universumiin. 

 

Ehkäpä moraalin voi määritellä siten, että se on eräänlainen henkinen selkäranka jokaisessa sosiaalisessa yhteisössä. Se pitää arvoillaan samanmielisiä ihmisiä mukana yhteisön toiminnassa. Sitä voi pitää yhteisöä ohjaavana työvälineenä, mutta ei mekaanisena, koska mosraali on aina hyvin voimakkaasti myös tunneperäinen asia.

(koosti Tapani Hautamäki)

Uhma,

eli kun filosofi synnyttää Ruhtinaan

Astronimie 1 from Camille Flammarion. 1888

Onko meillä velvollisuuksia, kysyttiin.

Sanat Words

eli miten se, mikä ei voi lakata, vaikenee

Ja se, mikä ei voi vaieta, puhuu:

Riuhtaisten tosiasiani ja kysymykseni pitkin lattiaa

Kohisten vieritti taskuistaan kupistaan tupestaan

Esti minua poimimasta ennen mitään

vaan välissä:

(Nanna Susi. Huuhtoutunut tähti. Stella lisciviata)

Sweet Yellow Raspberry Mousse

I.

You look for comfort,

for understanding no one can offer you.

Eyes puffed and red what you had to leave

back home.

You ask for a pillow and for a teaspoon. Huddled

into a room,

no toys and no friends there –

your child came with you.

II.

I was a child in a night

of switched off lights, of quiet

in an empty house of bullets raging by

outside.

What of my father?

Would he come back?

Our neighbours were there,

an elderly couple, who used to make

for me and my brother

sweet yellow raspberry mousse

with fragrant fruits from

our garden.

They were there in the night,

so unusually,

but that was comforting.

(by Nana, Ioana Timperi.

Bublished in Ambit nr 248)