Salaliiton teoria

Miten salaliittoja ei synny?

Salaliitto on uskomus, jolla kohdistetaan epäluuloa sekä todellisiin että kuviteltuihin tieteellisiin, taloudellisiin, uskonnollisiin tai poliittisiin auktoriteetteihin. Tyypillisesti anonyymi joukko tai näkyvä henkilö pyrkii hankkimaan lisää kannattajia ja valtaa epädemokratian keinoin. Salaliittoihin uskovat käyttävät populistista epäilevää retoriikkaa, sekä valehtelevat, syyttävät, lavastavat ja heittelevät epämääräisiä.

Salaliittoja voivat olla myös ryhmittymät, joiden tarkoituksena on vehkeily, rikokset tai vallankaappaus.

Rokotekritiikin lisäksi salaliittoepäilyjä pohdittiin esimerkkeinä lääketehtaat, liike-elämän kartellit sekä holokaustin kieltäjät. Ja pintaa raaputtamalla puuskahdeltiin koronastakin.

(Salaliittoihin uskovat vaikuttivat meitä järjestäytyneemmiltä, hurahtaneilta, pelokkailta ja tietämättömiltä. Jaamme mielipiteitä vapaudesta, kehon koskemattomuudesta, sananvapaudesta,

koska haluamme selityksiä. Haluamme myös olla turvassa, kuulua ryhmään ja hallita tuntematonta. Emmekä halua olla väärässä)

Demokratiamme lienee kestävää, silti me häiriinnymme ja epäilemme.

Emmekö pohdi miten yksilön-oikein, yhteiskunnan-oikein ja toisen-oikeudet ovat?

(”Tieto, tutkittu tai perusteltu ei muuta ketään, ellei hän halua. Ihminen uskoo se, mitä haluaa uskoa. Tulkinnat palvelevat kunkin tarpeita, tunteita tai hyötyjä”)

Lopuksi huomattiin kuinka tärkeää on arvostus. Halu olla joku. Halu ilmaista itseä rauhassa ilman kritiikkiä, puhua ääneen muille, ymmärtää omia ajatuksiaan ja muuttua.

Luottaa.

Hereillä

Miten rakenteet paljastavat?

Sytykkeet saatiin tällä kertaa keskustelusta, jossa valkoinen-kosmologi-mies mainitsi n-sanan, josta tiedostava-ruskea-nainen alkoi kokea olonsa turvattomaksi. Mitä taas mies ei ilmeisesti tajunnut, ymmärtänyt eikä käsittänyt. Mistä nainen suuttui lisää.

Ohjelmassa ei toteutunut toisen kuunteleminen eikä vastakkaisen näkökulman ymmärtäminen, alustaja totesi.

Aluksi keskustelimme siitä mistä keskustelemme, jos keskustelemme woke ja cancel -kulttuureista tarkoitteina. Mielissämme olivat myös metoo ja black lives matter -liikkeet, heil hitler-tervehdykset juutalaisten muistomerkillä ja Tatu Vanhasen selonteot.

Liikehdinnässä nähtiin sekä sosiologisia, psykologisia, moraalisia että retorisia piirteitää. Siinä tavoitellaan piilorasististen rakenteiden tiedostamista niin, että perityt ominaisuudet ihonväri ja sukupuoli eivät enää syrjisi ketään.

Monia ärsytti sanamagia: sanathan ovat vain sanoja, eikö täällä saa enää sanoa, miten yhdellä n-sanalla on valta toiseuttaa ja uusintaa rodullisia ja luokittelevia rakenteita, onko sananvapaus uhattuna, tämä on vähemmistön diktatuuria, fasismia, käänteistä syrjintää ja herkkähipiäisyyttä!

Sanoilla viitataan käyttöyhteyksiin, ja kontekstin mukaan. Nämä oltiin opittu ja hyväksi havaittu.

Kuka tässä on naiivi, eihän kolonialismi ole juuri meitä satuttanut, mutta ruskea-tyttö suututtaa, lohduttaisinko häntä, hän voi olla aito. Vai onko hän naiivi, hänhän ei tykkää sanoistani, pyhittää keinot tarkoituksillaan, uskoo paljastavansa todellisuuden rumat kasvot ja oman hyvyytensä.

<><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><><>

Mitä oppimista meillä voisi olla, kysyttiin toiveikkaasti. Eihän syrjiviä ja eriarvoistavia rakenteita pidä olla. Miten olisin hereillä, valpas ja edistäisin hyvän toteutumista?

”Parempi maailma ei synny sekunnissa. Ei kannata olla armoton toista kohtaan. Usko häneenkin, jota et ymmärrä.

Hyvä ilmenee moneutena. Ihmiskunnan tarinat ja yksilön tarinat limittyvät ja risteävät, järkyttävät ja kantavat, niistä kannattaa kiinnostua, mutta ei menettää mielenrauhaansa.

Mieleen voi tulla kaikenlaista mutta kieli on mielen työväline. Keksi uusia sanoja!

Armahda itseäsi, ymmärrä omaa historiaasi”

sillä siellä on rakenteesi, turvallinen tilasi

(ja itsensä voi aina halkaista jos kuvittelee olevansa sisilisko, ajattelin)