Ryhmäpaine

33. Sokrates-kahvila pidettiin Oulun yliopiston Linnanmaan kampusalueella (luentosali L7). Se järjestettiin yhdessä Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) kulttuurijaoston kanssa.

Paikalle saapui yli 20 osallistujaa, jotka olivat pääosin opiskelijoita.

Aiheena oli ryhmäpaine. Aluksi näytettiin teemaan liittyvä videopätkä The Asch Experiment: http://www.youtube.com/watch?v=B738X-ibz2o.

Jokaisella on tarve tulla hyväksytyksi. Ryhmäpaineeseen mukautuminen on yksi tapa saada sosiaalista hyväksyntää. ”Ryhmä voi viedä tyhmyyksiinkin”, sanottiin.

Myös koulu- ja työpaikkakiusaamista sekä niin sanottujen hiljaisten hyväksyjien vastuuta sen jatkumisesta käsiteltiin.

”Aika harva uskaltaa koulumaailmassa ja työelämässä puuttua kiusaajien toimiin. Se vaatii kanttia, koska pelkona on joutua itse seuraavaksi uhriksi”, kertoi muuan keskustelija.

Suotuisissa tapauksissa ensimmäinen tilanteeseen puuttuva voi saada vanaveteensä muutkin, jolloin kiusaamisen jatkaminen voi käydä mahdottomaksi.

Onko olemassa ihmisiä, jotka eivät tarvitse minkäänlaista vastakaikua toisilta? Eräs pohdiskeli tässä yhteydessä: ”Menettääkö siinä samalla koko ihmisyytensä?”

Aina on niitä, jotka eivät halua kulkea massan mukana vaan menevät mieluummin vastavirtaan.

Meillä ihmisillä on erilaisia puolia, luonteita, arvoja, temperamentteja ja niin edelleen. Vuosien saatossa kasvamme ja kehitymme, mutta pysyvätkö muut perässä? ”Odotukset ja ensivaikutelmat istuvat sitkeässä”, arveltiin.

Vesa Tepon vetämän keskustelun loppupuolella käytiin läpi myös vapaata tahtoa, joka on ollut aiemminkin Sokrates-kahvilassa esillä.

Mainokset

Pelko

32. Sokrates-kahvilan aiheena oli pelko. Tilaisuuden alkajaisiksi käytiin esimerkinomaisesti läpi, mitä pelkoja ihmisillä on: vakavan turman, sairastumisen, kuoleman, elämisen, käärmeiden, hämähäkkien, tuntemattoman, pimeän, menettämisen, epäonnen sekä ahtaan, aukean ja korkean paikan pelko.

Vaikka lista oli pitkä, se raapaisi vasta pintaa.Yksi mieleenpainuva luonnehdinta tässä yhteydessä kuului seuraavasti:  ”Vain pelon tunnetta pitää pelätä.”

Pelko jaettiin karkeasti kahtia: fyysiseen ja primitiiviseen (jokin tai joku uhkaa, valmistaudut kohtaamaan vaaran tai pakenemaan) sekä henkiseen. ”Pelot ovat nykyihmisillä abstrakteja, suhteettomia”, kiteytti yksi keskustelijoista.

Eräs osallistuja jakoi omassa elämässään kokemansa pelot isoihin ja pieniin. ”Kun on ollut tekemisissä isojen kanssa, pienempien kanssa kyllä pärjäilee.”

Pelon juuret ovat syvällä meissä. Pelot ovat paitsi synnynnäisiä ja vaistomaisia myös opittuja.

Pelossa nähtiin hyviäkin puolia. ”Pelko on henkinen kipu. Se suojelee”, sanoi eräs. ”Ne, jotka eivät tunne pelkoa, eivät ole enää täällä.”

Kasvojen menettämisen pelko on niin ikään yleinen. Mikä nostattaa ramppikuumeen? ”Ihminen on yksi vaarallisimmista eläimistä, siksi on syytäkin pelätä esiintymistä”, vastasi muuan osallistuja tähän kysymykseen.

Esitettiin, että ”kukaan ei pääse irti peloistaan”. Mutta ainakin osan niistä voi todistetusti voittaa. Millä keinoilla? Muun muassa siedätyshoidolla, rakkaudella ja itsetuntemuksella. Traumaterapiallakin.

Pelko tuotiin konkreettisesti myös paikan päälle: ”Pelkään, että suututan täällä jonkun. Pelkään, että puhun ristiin.”

Keskustelun ruorissa oli Vesa Teppo. Kurssissa pysyttiin ja tahtia koko ajan parannettiin loppua kohti. Hän toi myös esille onnistuneesti illan teemaan liittyviä omakohtaisia kokemuksiaan sekä juuri oikeaan aikaan ja paikkaan osuneita sitaatteja.

Kauneus

31. Sokrates-kahvilan teemana oli kauneus. Onko se ajatonta? Onko se hyvää, hyvyyttä? Alustuksessa käsiteltiin sisäistä ja ulkoista kauneutta. Kauneutta tarkasteltiin myös rumuutta vasten.

”Luonnosta en ole löytänyt vielä mitään rumaa”, sanoi muuan osallistuja.

Alustaja laittoi pöydälle kolme esinettä – kannua – arvioitavaksi. Olivatko ne kauniita, rumia vai jotain siltä väliltä?

Näkemykset jakautuivat. Osa piti sinistä, klassisella tavalla pyöreitä muotoja omaavaa kannua kauneimpana. Osa liputti modernille, valkoiselle, kapeavartiselle ja terävänokkaiselle kannulle. Joillekin pieni valkoinen, yksinkertainen, selkeä ja käytännöllinen kannu oli kaunein.

Kauneus on katsojan silmissä. Myös korvissa, kosketuksessa, hajuissa… Se on makuasia. Sen kokeminen on paitsi henkilökohtaista myös kollektiivista. Symmetrisiä kasvonpiirteitä pidetään yleisesti kauniina. Entäpä jos kuvankaunis nainen tai mies alkaa päästellä sammakoita suustaan? Onko hän enää niin kaunis kuin korea ulkokuori antoi ymmärtää? Ehkäpä ei.

Kauneuskäsityksiin vaikuttavat lukuisat tekijät, kuten kulttuuri, historia ja ympäristö. Esimerkiksi itämainen taidekäsitys poikkeaa länsimaisesta.

Eräs osallistuja kiteytti, että meillä ihmisillä on kyky kokea kauneutta. Toinen kommentoi heti perään, että sivistyksen avulla voidaan edistää tätä kykyä.

Kauneus on kuvaannollisesti monisärmäinen pallo, joka keskustelun tuoksinassa oli enemmän tai vähemmän hyppysissä mutta täyttä koppia siitä ei nytkään saatu.

Keskustelun ohjasi Riku Välitalo.