Musta Munkki

Lainaus Teatterin sivulta teille, jotka haluatte vielä käydä katsomassa esityksen ennen syksyn viimeistä kahvilaa:

””Mutta legendan varsinainen ydin, ystäväni, on siinä, että tarkalleen tuhannen vuoden kuluttua siitä, kun munkki vaelsi aavikolla, kangastus joutuu jälleen maapallon ilmakehään ja näyttäytyy ihmisille. Legendan mukaan meidän tulee odottaa mustan munkin ilmaantumista jollei tänään, niin huomenna.”

Tutkija A. V. Kovrin on uupunut, hermotkin reistailevat. Hän matkustaa kasvatti-isänsä, maineikkaan puutarhaviljelijän luo. Ei lepäämään, vaan tehdäkseen entistäkin lujemmin töitä noustakseen muiden yläpuolelle korkeuksiin, jäiden keskelle. Korkeuksissa ilma on kylmää ja näkymä yllättävä. Yksinäisyyttä on vaikea kestää, jos ei ole vihkiytynyt sille kuten munkki.

Tšehovin arvoitukselliseen novelliin pohjautuva esitys tarkastelee työn ja perheen yhdistämisen haasteita. Kaikkea ei voi saada. Ja kaiken voi menettää. Mitä musta munkki haluaa Kovrinille sanoa? Mitä on onni, jota kaikki tavoittelevat?”

Mainokset
Kirjoittanut pirkkotervo Kategoriassa Aiheeton

Synti

Illan syötti oli katkelma Veikko Lavilta: ”Kaikki mikä aistit avaa, on syntiä tai lihottaa.”

Synti käsitteenä herätti tunteita: osa ei pitänyt sanaa mielekkäänä, eikä ymmärtänyt keskustelua. Useille synti yhdistyi valtaan. Muutamille synti oli ihmiskuvaan kuuluva, itse tunnustin sen kuuluvan kieleeni.

Synnin korvikkeina käytettiin oikea-väärää, loukkaavuutta, kohtuuttomuutta, ei-hyväksyttävää, paheita, hajottavaa, normin rikkomista, huonoja aikomuksia, pahaa mieltä, huonoa omaatuntoa, sekä tunteina häpeää ja pelolla hallintaa.

Käsitykset ihmisen luonnosta vaihtelevat ihmiskuvien ja kasvatuksen mukaisesti. ”Se mitä ruokit, se kumpuaa toiminnaksi”, yhdisti. Sopeutuva ihminen jää darwinilaisittain henkiin: ryhmän etuja vastaan rikkova mukiloidaan apinalaumassakin. Nähtiin myös, että ihmisen on mahdollista sivistää itsensä, kehittyä ja tehdä sosiaalinen valvonta tarpeettomaksi. Aistillisuuden ja kauneuden näkökulma avasi maailman ihmeenä.

Uskonnon ihmiskuvista kerrottiin esimerkkejä. Muslimien ihmiskuvalle tuo sisällön naisen seksuaalisuuden voima. Thaimaalaiset haluavat hyveellisen kuninkaan. Kristillisen ihmiskuvan mukaan ihminen on itsessään voimaton: hän aavistaa katkeruuden itsessään ja on myötäsukainen mm kateudelle. Muutamat kritisoivat uskonnollisia ihmiskuvia mekaanisiksi: ihmiset aivopesevät, alistuvat ja alistavat jumaliensa nimissä. Syntiä pidettiin vallan työkaluna. Ihmisten epäiltiin toimivan valvonnan alla toisin kuin ”vapaana”.

Lavin ironiaan ei täysin tartuttu; synkistelylle, ilokielteisyydelle ja nautinnon kieltämiselle nähtiin kulttuurisia ja ilmastollisiakin syitä. Hoksautettiin, mitähän Lavi olisi laulanut kivikaudella!

Mikä on synnistä puhumisen motiivi?

Synnin sisällöllisinä määritelminä muisteltiin Akvinolaisen 7 kuolemansynnin luetteloa, jotka tässä tarkistettuna: ylpeys (turhamaisuus), kateus, viha, laiskuus, ahneus, ylensyönti ja himo. Esitettiin, että synti on itsetutkistelua, se on yksilön mahdollisuus. Synti määrittää rajoja, joilla suojelemme itseä ja toista. Synti rikkoo suhteen ja yhteyden toiseen ihmiseen. Mainittiin myös maailmankatsomuksien varioima kultainen sääntö, jonka voi ajatella olevan ainoa peili eettiselle elämälle.

Kysyttiin eikö lakikirja voisi riittää? Millainen sen sisältö olisi? Miten ja mistä rakkaudellinen toiminta nousee?

Laki ei luo itsessään rakastavaa toimintaa. Lakiyhteiskunta kuristaa. Toisen vahtiminen kuristaa – synti asettuu erottelemaan ihmisiä. Kauniisti todettiin, kuinka hän, joka saa eniten liittolaisia, voittaa. Hän, joka osaa sovitella ristiriitoja ja tehdä yhteistyötä, voittaa.

Lopuksi kehotettiin juomaan elämänmaljasta ja hylkäämään sen, mikä ei vie ”oikeaan suuntaan”.

Soitan kirjoitukseni päätteeksi itselleni Veikko Lavin ”Jokainen ihminen on laulun arvoinen”.

Kirjoittanut pirkkotervo Kategoriassa Aiheeton