Tietämättömyys

Alustaja halusi laittaa erilaisia täkyjä keskustelijoille: väitteinä, että tietämättömyys  on aktiivinen valinta kertoen halustamme olla näkemättä ja hyväksymättä, tai että se on pelkoa, näille perusteina että olemme rajoittuneita havainnoijia, ajattelijoita jne.

Tietämättömyyttä joku väitti tyhmyydeksi, toinen esitti sivistymättömyyttä. Sanan/käsitteen muiksi puoliksi löytyi, että se voisikin olla tyhjä tila tai avoimuus vastaanottaa tietoa ilman ennakkoasenteita, tähän liittyi myös ajatus nöyryydestä ja  ”opettavissa olemisesta”; tietämättömyys nähtiin myös eteenpäin vievänä voimana, kunhan sen havaitsee.
Kielen vankeina olimme jälleen: tieto-tietää-kokemusperäinen tietäminen-tiedostaminen-tietoisuus- akseleilla painittiin. Välillä tuli lyhyt heitto, olisiko muista kielistä avuksi, esim. englannissa käytetään not-knowing eli ”ei-tietämistä”.

Riku Välitalo veti keskustelun leppoisan napakasti. Illan lopussa heitettiin ilmaan vanha ajatus ”olla onnellisen tietämätön”. Voiko tietämättömyys ollakin taito?

Mainokset

Filosofinen keskustelu

Sokrates-kahvilamme ihka ensimmäisessä tapaamisessa pohdittiin, mitä on hyvä keskustelu. Nyt illan vetäjä halusi meidän pohtivan, mitä on (hyvä) filosofinen keskustelu.

Alun pienryhmissä nousi litania erilaisia ajatuksia, tässä muutamia:  Se on sitä, että rohkeasti asettaa omat ajatuksensa alttiiksi muiden pohdinnalle, samalla on mahdollisuus saada uusia näkökulmia, oivalluksia, rikastaa omaa käsitystään…  Jonkun mielestä filosofinen keskustelu ei ala mistään eikä lopu mihinkään ja kysymyksiä nousee enemmän kuin vastauksia. Totuuden etsiminen yhdessä ”fundeeraamalla” ja ilmiöiden ihmettely eri suunnista oli toisista tärkeintä.

”Totuuden etsintä” seuloutui jatkotyöstöön esimerkkinä. Onko filosofisella keskustelulla tavoitetta? Todettiin, että voi olla monenlaisia tavoitteita. Totuutta – totuudellisuutta- totuutta kohti etenemistä pohdittiin monelta kantilta.  Kokemuksellinen totuus, koettu totuus varmuutena ja totuuden löytäminen uuden näkökulman löytämisenä olivat yksiä lähtökohtia.

Ja lopun metakeskustelussa, keskustelussa itse käydystä keskustelusta, huomattiin, että kyllä oli käyty filosofista keskustelua eikä mitä tahansa jauhamista! Perusteina tälle: löytyi uusia oivalluksia, joita ilman tätä keskustelua ei olisi tullut ja avautui uusia kysymyksiä, omia vanhoja näkemyksiä joutui testiin.

Keskustelu kokonaisuutena oli erinomaisen onnistunut, se selkeytti ja ryhdisti ajatusta filosofisesta keskustelusta. Iso kiitos kuuluu vetäjälle, Hannu Juusolle, tästä. Lopuksi oma oivallus tiivistelmää kirjoittaessa: Thich Nhat Hanh´n mukaan tietoisuustaito (mindfulness) on kuin laiva, josta käsin voimme tarkastella tapahtumia myrskyävällä merellä. Olisiko liian uskaliasta väittää, että hyvä filosofinen keskustelu pääsee lähelle tätä?

Stressi

Illan aihe nousi vetäjän, Vesa Tepon, perheestä: 3-vuotiasta oli kehoitettu siirtämään lelu-ukot olohuoneen lattialta omaan huoneeseen. Poika oli vastannut: ” Ei pysty, on hirveä  ressi!” Tästä sitten vetäjä heitti pallon keskustelijoille: Mitä se stressi on? Ja pallohan lensi!

Stressiä pidettiin epäharmoniana, ristiriitana odotusten ja suoritusten välillä. Se oli jonkun mielestä myös ristiriita olemassaolevan todellisuuden ja ympäristön ja ihmisen itsensä välillä – niin että ihminen itse on kärsimätön ja vastustaa tuon tilan näkemistä. Toisaalta osa piti stressiä hyvänä kannustajana aikaansaamaan asioita, toisaalta sen ”puutetta” turhauttavana.

Itsetuntemusta, oman ”itsensä johtamista”, oman itsen kuuntelua pidettiin tärkeänä.  Myös näkökulman vaihtamisen taitoa perättiin, Epiktetoksen mukaan: eivät asiat sinänsä, vaan se mitä niistä ajattelemme, vaivaa meitä. Motivaation, mielikuvien ja tavoitteiden voimaa pohdittiin. Työn hallinta ja hyvinvoiva työyhteisö nousi arvoon, tälle kuitenkin uhkana pidettiin nykyajan globaalia taloutta, vuosiakin rakennettu hyvä johtaminen ja tiimityö voi poispyyhkiytyä hetkessä yt-tilanteessa tai yrityksen myynnin yhteydessä. Tästä nousikin: määrääkö raha kaikesta, onko se tärkeintä? Vai voiko itse oleminen ja hyvän tekeminen itselle ja muille ollakin tärkeintä? Voiko miettiä, kuinka paljon tarvitsen työtä?

Keskustelijoiden omiin kokemuksiin pohjautuen todettiin, että aina ei suinkaan auta oma asenne tai palautumisesta huolehtiminen, työolot voivat olla niin vaikeat, että työn hallinta ja osin elämän hallintakin menee. Esimerkkinä tästä oli parinkin keskustelijan vaikeat vuorotyöjärjestelyt.