Oireoppia,

eli kaunan mielettömyys ja naurun arvo

Pikkunarsisseja

Kyseltiin millaista on olla narsistin seurassa. Siihen oli helppo vastata: vaivaannuttavaa, mahdotonta, kiusallista, vihastuttavaa, vastenmielistä, pelottavaa, jännitteistä ja takaperoista.

Kyseltiin millaista on olla narsistinen. Siihen ei haluttu vastata, paitsi että yksi kertoi kuvittelukyvyn puutteista.

Kyseltiin myös, millaista on olla aidossa vuorovaikutuksessa.

Se tuntuu tällaiselta:

tykkään itsestäni. Kykenen luottamaan, selviämään, tarvitsemaan, haluamaan, kertomaan, kuuntelemaan, parantumaan, olemaan hiljaa, rentoutumaan ja iloitsemaan

oikein ja riittävästi.

Kuolemaa eri muodoissaan:

suruna

toivona

voimana

vastuuna

pelkona

kykynä

puheena

yksityiskohtina

kuolemattomuutena

elämänä

loppuna

Jos saisit päättää milloin vai miten, valitsisitko Hegelin?

Hegel
https://medium.com/@bissembert/hegel-and-the-zero-knowledge-proof-8739e38f5379

Ja se iso kysymys, pitääkö väitteet perustella, säilyy, säilyköön!

Minulla se menee jotenkin niin, että tavoittelen kulloistakin rakennetta. Parhaimmillaan se on liikettä: liikkuvia tellinkejä, sisuskaluja, aukeamia tai lintu-vai-jänis -asetelmia.

Illassa haastettiin pohtimaan sitä, mistä tiedät kun väität mitä väität. Sen pohtiminen on tietysti muuta kuin todistamista.

Monesti auttaa vain että lakkaa väittämästä.