Kun jumalat kuolevat, mitä tilalle?

Tiistaina 22.4.14 Sokrates-kahvilassa keskusteltiin Vesa Tepon johdolla aiheesta, miten ihminen voi kun tiede on osoittanut aikaisemmin käsittämättömiä asioita ihan luonnollisiksi, millä täytämme uskonnon jättämän tyhjiön?


		
Mainokset

Miten tätä elämää pitäisi elää?

Miten tätä elämää pitäisi elää? Tämä kysymys oli herännyt pohdinnan esittäjälle elämän muutosvaiheessa. Olisiko pitänyt elää toisin? Kuvitteliko vain tienneensä, miten elää?

Vilkas ja syvällinen, koskettava ja intiimikin keskustelu virisi Markku Veteläisen ohjauksessa. Kuka määrittää miten elää oikein? Voiko itse olla paras asiantuntija – vai voivatko ulkopuoliset tehdä määrityksen? Toisaalta todettiin, että yhteiskunnan monet rakenteet (politiikka, uskonnot, kansallisuudet, etnisyys) ohjaavat toimintaamme ja ohjaavat ulkoapäin mikä on oikein. Toisaalta ne eivät saisi ohjata. Pohdittiin, mikä voisi murtaa rakenteita: sen miettiminen, mikä elämässä on tärkeää ja miksi – siis arvot. Pohdittiin, mitä on arvojen mukainen elämä ja tavoitteiden mukainen elämä. Onko sitten väärää elämää?

Lopulta nousi esille, kuinka tärkeää on olla tietoinen valinnoistaan, olla hereillä.  Kuinka suuri muutos, pysäyttävä hetki, voi antaa syvän kosketuksen elämään. Ja joskus havahtuminen voi tapahtua vaikkapa bussipysäkillä seisoessa, ilman mitään erikoista kimmoketta. Kuinka tärkeää on olla läsnä ja elää nyt-hetkeä eikä “sitten kun”-elämää. Ja esille tuli riemu siitä, että elää! Kiitollisuus elämästä – mitä siihen kulloinkin kuuluu, se on omaa elämää, tärkeää on suhtautuminen ja asenne. Joku ehdotti, että on elettävä täysillä, on otettava kaikki irti! Ja virheiden tekoa ei kannata pelätä, ne tuovat kokemuksia joista voi oppia. Kysyttiin, kun elämä tanssii, tanssinko mukana?

Keskustelussa käväistiin myös itsen ulkopuolella arvojen kohdalla, miten minä – muut ihmiset –maailma vaikuttavat. Kysyttiin: Olisiko sittenkin tärkeintä miettiä, miten minä vaikutan toisiin ihmisiin, minkä jäljen jätän maailmaan?