Tyytymättömyydestä tyyneen mieleen

Sokrates-kahvilaan kokoontunut ryhmämme esitti illan teemaksi neljä vaihtoehtoa; Vanha testamentti, mielentyyneys, vapaus ja tyytymättömyys. Teemaksi valittiin tyytymättömyys, toki reunahuomautuksin, että akselin toisessa päässä voisi häämöttää mielentyyneys.

Aika pian päädyttiin pohtimaan, kuinka monenlaista tyytymättömyyttä on olemassa. Tyytymättömyyttähän voi pitää sekä positiivisena että negatiivisena asiana. Negatiivista tyytymättömyys on silloin, jos se ilmentää pulaa tai puutetta, kärsimystä tai epämiellyttävää olotilaa. Tyytymättömyyttä voi kuitenkin pitää myös luovuuden edellytyksenä. Tyytymätön ihminen lähtee etsimään ratkaisuja, joiden avulla poistaa tyytymättömyyden syitä. 

Ryhmämme ikähaitari oli varsin lavea, mikä tietenkin on erittäin hyvä asia. Vanhukset herkistyivät pohtimaan menneitä aikoja, jolloin kaikki oli paremmin – tai ainakin jotkut asiat. Silloin ihmiset kokoontuivat talkoisiin naulaamaan pärekattoja, kaivamaan ojia ja valamaan pohjia uusille rakennuksille. Ainakin näin jälkeenpäin tuntuu siltä, että väki oli yleensä aika tyytyväistä oloihinsa. Entä sitten tämän päivän nuoriso? Onko se ja ovatko ihmiset yleensäkin tänä päivä tyytymättömämpiä kuin silloin joskus? Ehkä näin. Yhdeksi syyksi mainittiin se, että tänään ihmisillä on paljon enemmän valinnanmahdollisuuksia kuin ennen. Houkuttelevia tavaroita ja palveluita on tarjolla ylen määrin. Runsaan tarjonnan myötä itse kehitetyt tarpeet kasvavat ja kaikkia ei voi tyydyttää. Siitäkös sitten se paha mieli ja tyytymättömyys versovat. Ja tietenkin kateus!

Toisilla on aina enemmän kuin toisilla. Suurempi palkka, komeampi auto, edustavampi puoliso. Lapsetkin, menestyvät koulussa paremmin ja pilkiltä nousee lihavampia ahvenia. Kateus on tyytymättömyyttä, mutta kulttuurilliset erot voivat vaikuttaa siihen, mihin kateuden aiheuttama tyytymättömyys johtaa. Kun tilallinen Etelä-Pohjanmaalla rakentaa suuren sikalan, naapuri rakentaa seuraavana vuonna vielä hieman isomman. Jossain muualla Suomessa naapuri ei rakenna, vaan toivoo hiljaa mielessään, että salama iskisi tuohon öykkärimäiseen luomukseen. Tai vähintäänkin viranomaiset löytäisivät siitä jotakin arveluttavaa. Tyytymättömyyden katsottiin johtuvan suurelta osin vertailusta ympäristöön. Toisaalta taas todettiin, että on myös kysymys luonteenpiirteestä. Luonne taas on osittain geneettistä perintöä, osittain ympäristön muovaamaa.

Tyytymättömyys voi aiheuttaa paljon pahaa, ainakin pahaa mieltä. Työyhteisössä yksikin aktiivinen tyytymätön saattaa pilata koko porukan hengen ja se näkyy helposti myös työn tuloksissa. Ongelmanratkaisijoita tarvitaan, mutta ratkaisut eivät ole aina helppoja. Joskus joudutaan jopa pohtimaan, että uskallanko minä olla onnellinen tai edes tyytyväinen, jos ympärilläni on paljon tyytymättömyyttä. Ja miten me voisimme vaikuttaa siihen, että tyytymättömyyden tilasta voisimme edetä kohti tilaa, jossa mielentyyneytemme ansiosta meidän ei tarvitse alituiseen verrata itseämme muihin, vaan olemme onnellisesti sitä, mitä olemme. Tässä emme vielä päässeet maaliin saakka.

Kirjoittanut Tapani Hautamäki

E-pannukakku

Miten todellisuus on todellisuus-minulle?

Halusimme puhua kaikkeutta koskevien käsitystemme muuttumisesta, kipukohdista ja pelkistämisestä.

Alkukierroksella kuulimme, kuinka yksi on iän myötä tullut radikaalimmaksi, vastahankaiseksi yleiselle mielipiteelle, armeijalle, konservatiivisuudelle, koululaitokselle ja uskonnoille. Toinen oli huomannut teiniajan mustavalkoisuuden tilalle tulleen jatkuvat valinnat. Kolmas on pehmentynyt, kärkkäys vähentynyt, ristiriitojen sieto parantunut, toisilta oppiminen lisääntynyt. Kuultiin myös kuinka hyväksyntä ja sopeutuminen, silmien avautuminen, yhdessä tekeminen, muiden kuunteleminen, tunteiden ymmärtäminen ja kokemukset muuttavat vähä vähältä ajattelua.

Yksi keskustelija ehdotti metaforaa ”totuuden tonttini”. Olisiko se laatikkoni, norsun kärsän tutkijan näkökulma, vuorikiipeilijän näköala, rajallisuuteni, osanen kokonaisuudesta, vai peräti ikioma maailmankaikkeuteni?

Kun laajennan tonttiani, minnehän ja mitäpä: löydänkö toiset vai itseni, onko perillä yhteinen aarre? Ajatus yhteisestä lähtökohdasta tai alusta viehätti.

Entä kun puran osiin ja rakennan, onko uusi sama?

”Asiat vaikuttavat samanaikaisesti”, huomautettiin. ”Sisällä on sama kuin ulkona.”

”Tiedostamme mihin pystymme, näemme sitä minkä voimme. Meidän on kuljettava. Emme omista, olemme kuplassa, tulemme ulos kuplasta. Käsitteet valuavat, ”puhelin on rikki”, todellisuuteni romahtaa aika ajoin.”

”Katso kuuta, katso sinne päin, äläkä sormeesi”, lohdutettiin.

Hiljaa ja hitaasti, luot ajassa, kannustettiin. Arvosta itseäsi, kysy itseltäsi, kyseenalaista, lue fyysikoita, nouse ylös skeptikon kuopasta, aineesta,

sillä et löydä mitään! ”Kvarkit, kvantit, ja molekyylit ovat sanoja ja tarinoita. Totuus ei tarkoita mitään, se on tarinaton, ei-mikään.”

”Vain otollinen olosuhde on tarkoituksenmukaisuutta. Siis virity, liiku, lepää, syö, selvitä traumasi.

Anna jakamisen juhlan levittäytyä huoneestasi käytävälle pihamaalle politiikkaan. Kunnes joudut päättämään, että tiedät mikä-on-tarpeeksi-sinulle.”

Se mikä on mahdollista ymmärtää on riippuvaista kielestämme.