Kolmas pyörä

56. Sokrates-kahvilan teemana oli kolmas pyörä.
Alustaja esitti muun ohella seuraavia kysymyksiä: Onko se paheksuttava ajatus? Olemmeko yksiavioisia?
Hän toi esiin, että netin treffipalstoilla ei ole mitenkään tavatonta, että naimisissa olevat hakevat kolmansia pyöriä.
Illan keskustelussa pulpahti esiin useampia avainsanoja kuten esimerkiksi uskomusjärjestelmät, evoluutio, elinkaari, vastuu, velvollisuus, perinteet, sopimus, sitoumus, tunne ja tahto.
”Suhde itseen on kaikkein vaikein. Toiseksi vaikein on avioliitto”, esitti yksi.
Toinen luonnehti ihmissuhteiden olevan vahvasti kulttuuri- ja paikkasidonnainen asia.
Naisten taloudellinen riippumattomuus on kasvanut Suomessa ajan mittaan. Nykynaisilla on varaa olla sinkkuja.
Eroaminen on helpompaa, mistä kertoo vaikkapa paraikaa leffareattereissa pyörivä kotimainen elokuva ”21 tapaa pilata avioliitto”.

”Nykyään on enemmän vapausasteita pohtia, mikä on oikein ja väärin. Voi olla uskollisempi omalle ajattelulle kuin ennen”, sanoi kolmas.
Menemmekö me yhä enemmän nautintojen perässä? Kestämmekö vastoinkäymisiä elämässä?
Vastauksia näihinkin kysymyksiin mietittiin.
Kolmannen pyörän todettiin voivan olla jotain muutakin kuin fyysinen henkilö. Se voi olla muun muassa työ, velka ja omakotitalo, jotka määrittävät elämää pitkään.
Hyvässä parisuhteessa on yhteistä mutta myös omaa. Se vahvistaa kummankin osapuolen itsetuntemusta.
Jälkipuinnissa eräs osallistuja totesi, että toimiva parisuhde ei ole kaverisuhde vaan siinä pitää olla kipinää – sitä jotain.
Keskustelun ohjasi onnistuneesti Vesa Teppo.

Mainokset

Demokratia II

Tämän illan keskustelun aihe nousi spontaanisti. Vastikään Jyväskylässä tapahtunut väkivalta äärioikeistoa käsittelevän kirjan julkistamistilaisuudessa ja käynnissä oleva rasismikeskustelu olivat saaneet keskustelijan ihmettelemään, mitä demokratia tarkoittaa yksilön kannalta ja mitä tarkoittaa hyvä kansalaisuus ja kriittinen ajattelu?
Alussa mietittiin sananvapautta, miten se toisaalta mahdollistaa kriittisen ajattelun ja miten toisaalta yhteiskunnan normit säätelevätkin sitä. Miten voimme ilmentää erilaisuutta demokratiassamme: miten ajatella saa mitä haluaa, mutta sanoitus ja teot? Pohdittiin myös voiko väkivalta kuulua demokratiaan?
Käänteentekevä huomio oli keskustelussa se, että demokratia onkin ideaali! Siitä lähti pohdinta ihmisten välisistä suhteista, miten ihmiset voivat tulla toimeen keskenään ja tehdä päätöksiä. Esille tuli esimerkkinä työyhteisöjen kehittämisessä käytetty ”yhdessä luomisen periaate”: siinä hiljaisetkin saavat/ joutuvat ottamaan kantaa ja saavat uutta valtaa, aikaisemmin aktiiviset ja äänekkäät joutuvat sopeutumaan uuteen valtarakenteiden muutokseen – ja tämä luo itsessään jo demokratiaa. Toisena käytännön esimerkkinä työyhteisöstä tuli, miten keskustelija oli tuonut oman hienon, uuden ideansa ryhmälle päätettäväksi, ja kuinka ryhmä kuunteli, mutta ei hyväksynytkään hänen ideaansa ja  kuinka ryhmä perusteli tarkasti päätöksensä. Henkilö itse pystyi hyväksymään kielteisen päätöksen sitten, koska hänellä oli tunne kuulluksi tulemisesta – ja kokemusta, että kenties toisella kierroksella idea meneekin läpi…
Mutta mitä on demokratia hyveenä? Edellisten esimerkkien kertojalle se oli ehdottomasti toisen hyvä kuunteleminen, kunnioitus ja arvostaminen ja yhdessä asioista sopiminen. Ja myös sen hyväksyminen, ettei oma  ajatus tule kannatetuksi.
Demokratiaa prosessina pidettiin demokratian ideaalia edistävää toimintaa, jossa on meillä useita vaiheita: valmistelu, asiantuntijoiden käyttö ja perehtyminen asioihin ja asioiden tuominen keskusteluun ennen päätöstä. Keskustelua korostettiin, demokratia ei ole pelkkää matematiikkaa jossa eniten kannatusta saanut voittaa. Monia ongelmia  ja puutteita prosessissa todettiin olevan: edustuksellinen demokratia, sananvapauden rajoittaminen ja taustavaikuttajat (mm. media, lobbarit) – heikoimpana lenkkinä pidettiin itse ihmistä ja hänen kykyään kuulla aidosti toista.
Uudenlaista avausta kaivattiin demokratiaan sokraattisen keskustelun malliin, siinä keskustelu olisi toisia kunnioittavaa ja haettaisiin uudenlaista yhteistä ymmärrystä asioihin ennen päätösten tekoa.
Demokratia-aihe oli nyt toisessa käsittelyssä, mutta lähtökohta oli eri, ja itse prosessiin ja demokratiaan ideaalina keskityttiin Hannu Juuson taitavissa käsissä.
Sijaisreportterina Anne Hulkko.