Valta-vaa,

mutta miten?

Turhan tutulta vaikuttanut aihe kirvoitti sekä tömäköitä mielipiteitä, historiallisia katsauksia ja pikkunyrkin heilautuksen.

Yritimme ymmärtää sitä sekä näkyvinä että piilossa olevina rakenteina, suhteina, toimintana, väkivaltana, vaikutusvaltana ja merkityksinä.

Kuvasimme sitä manipulaationa, komenteluna, pakottamisena, vaatimisena, vaikuttamisena, sallimisena, vastustamisena, ohjaamisena, mainostamisena, rajojen ylittämisenä, pyrkimyksinä, emansipaationa, hierarkioina, fyysisenä valtana, vahvemman valtana, muodollisuuksina, karismana ja johtamisena. Valta sekä annetaan että otetaan.

Valta nähtiin olevan mukana kaikessa julkisessa tai kahdenvälisessä kohtaamisessa peilisolujen ansiosta. Joku ajatteli, että yksin ollessa olisi vapaa siitä, monien mielestä valta on läsnä myös yksin ollessa jo kasvatuksen vaikutuksesta, mikä ilmenee miellyttämisenä tai eristäytymisenä.

Valtaan näytti liittyvän paljon erilaisia ilmiöitä, sanoja ja käsiteperheitä, omia kokonaisuuksiaan. Jotkut rakenteet ovat toimineet jossain historiallisissa tilanteissa, tai erilaiset luonteet sietävät erilaista kohtelua.

Keskustelu hypähti syvemmälle, kun esiin nostettiin itsekasvatuksellinen pidättyvyys, itsehillintä, itsen unohtaminen, itsen rajaaminen. Vaikutusvalta ja vastustaminen nousevat itsekunnioituksen ja oman horisontin tuntemisen perustalta.

Pihalla sitten ihmettelin Anitalle vauvan voimaa, kun se itkee ja nauraa, syö ja juo, kurkottaa ja etsii äidin silmät, kaarrattelee nyrkkiään, tajuaa sen omakseen, haluaa kääntyä, nousta, ottaa askeleen, kadottaa ja etsii äitiä, potkii, sätkii ja kiipeää syliin.

Mitä Näkki syö,

ja miten lapsenlapselleni käy,

kun ukonilma, sota, ikävät sanat, interrail, epäonnistuminen, katumus, pettymys, Pohjois-Korea, syytös, hämähäkki, ja nyt lapselle tapahtuu, et ehdi, romahdat.

Se tykyttää vatsassani, vaikka itkisin vaatehuoneen nurkassa tai kaatuneen vierellä. Se, minkä muistan ennen kuin mitään on tapahtunut, kun rahani ovat loppu ja joudun maksamaan saksalaisten lämmitykset, Putinin hautajaiset. Ottaako järki käteen vai uppoudunko kirjaan? Pitäisikö tietää lisää vai odottaa?

Yhden mielestä meitä ei uhkaa mikään, koska ongelma on egomme. Emme vain osaa erotella todellisia ja kuviteellisia pelkoja. Toinen ajatteli, että pelot tuotetaan ulkopuoleltamme, ja kasvatus suorastaan pilaa oman harkinnan.

Joku puhui siitä, että on iso työ oppia pelkäämään. ”Mehän tarvitsemme pelkoja ettemme tipu kaivoon, ettemme jätä lasta yksin, tule ylikävellyiksi, manipuloiduiksi, tapetuiksi.”

”Tarvitsemme ymmärtävää pelottomuutta: tieto lisää tuskaa, mutta tuskan kanssa eletään! Pelot ovat tuntemuksia, mutta myös tulkintaa. On vastuullani luonko turvallisia ja kunnioittavia tiloja, alhaalta ylös, ja itseni tuntien.”

Vaikka sydän hakkaa, emme voi rinnastaa Näkki-tarinaa propagandaan, mainoksia pelotteluun, muistutettiin.

”Myös tunteet tulevat ja menevät, tilanteet tulevat ja menevät. Huolestuneisuus muuttuu huolenpidoksi, pelokkuus tietoisuudeksi ja ihmettelen mikä onkaan vallassani, mikä on paikkani ja olemiseni laita.

Ja jos tapetuksi tuleminen on ainoa järkevä pelkomme, eikö kuolemanpelko järjettömyyttä?

(Kuinka suuri kirjoittaakaan: ”kokea oikeita tunteita oikeaan aikaan, oikeita asioita ja ihmisiä kohtaan, oikean päämäärän vuoksi ja oikealla tavalla.

Niin Näkki söi sanansa ja eli onnellisena elämänsä loppuun saakka. Sen pituinen se.)