Hyvä elämä

40. Sokrates-kahvilassa aiheena oli hyvä elämä. Teema on Sokrates-kahvilan blogisivustomme otsikkokysymyksen kanssa samaa paria: ”Vieläkö pitää paikkansa, että tärkeätä ei ole elää, vaan elää hyvin?”

Hyvää elämää käsiteltiin inhimillisestä näkökulmasta niin, että keskiössä oli elämän ehtoo. Alustaja toi esille keskustelun keskivaiheilla saattohoitotyötä tehneen australialaisen Bronnie Waren listaamat viisi asiaa, joita ihmiset ovat ilmoittaneet katuvansa vähän ennen kuolemaansa.

Ne ovat seuraavat:

1. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta elää niin, että olisin ollut rehellinen itselleni, enkä sitä elämää, jota muut minulta odottivat.

2. Toivon, että en olisi tehnyt niin kovasti töitä.

3. Toivon, että minulla olisi ollut rohkeutta ilmaista tunteitani.

4. Toivon, että olisin pitänyt yhteyttä ystäviini.

5. Toivon, että olisin sallinut itseni olla onnellisempi.

Kuten tilaisuuden ohjaaja Vesa Teppo totesi, keskustelussa oli jo ennen tätä ”puolivälin krouvia” käyty läpi näitä samoja asioita:  ”Olemme selvästikin olleet kartalla!”

Ja monia muitakin.

Mikä tekee elämästä hyvän?

Tätä tuumittiin paitsi yhdessä myös pienryhmissä. Vastaukset venyivät laidasta laitaan. Joitain poimintoja: suhteet läheisiin ovat kunnossa, on sinut itsensä ja kuoleman kanssa, mielenrauha, tasapaino, kohtuullisuus, onnellisuus, suuri sydän, on elänyt täysipainoista elämää ja on kokenut useita kiitollisuuden hetkiä.

”Ihminen kokee täyttäneensä oman mittansa elämässä vertaamatta itseään muihin”, kertoi yksi osallistuja.

”Jos on tullut tehneeksi jotain pahaa toiselle, on osannut pyytää sitä myös anteeksi.”

Sitten kun -elämän sijasta painotettiin nyt kun -elämää. ”Elämäsi viimeinen päivä voi olla vaikka tänään. Oletko siihen valmis?” Tätäkin herkkää kysymystä pohdittiin.

Sanat eivät aina riitä. ”Voi olla hyvinkin eri asia tarkastella esimerkiksi syöpään sairastumisen mahdollisuutta teoreettisesti ja silloin kun se todella osuu omalle kohdalle.”

Bronnie Waren listan kohta 1, jossa kadutaan sitä, ettei rohjettu elää aidosti ja täydesti juuri sellaista elämää kuin olisi itse haluttu, kirvoitti monia näkemyksiä. Joidenkin asioiden todettiin rajoittavan – ainakin voivan niin tehdä – ihmisten mahdollisuuksia elää omannäköistään elämää. Kapuloita rattaisiin voi tulla vaikkapa yhteisön tai yhteiskunnan taholta.

Onko sittenkään näin?

”Loppujen lopuksi asetamme itse itsellemme kaikki esteet”, kiteytti eräs.

Välillä voidaan tarvita lasikattojen murskaamista.

”Aina ei ole ollut mukavaa, mutta kun olen päässyt vaikeuksien yli ja saanut aikaan jotain tärkeää, se tuntuu hyvältä.”

Antiikin Kreikan filosofi Sokrates (470/469-399 eaa.) korosti hyvän tekemisen merkitystä. Se on Sokrateen mukaan sitä, että ihminen laittaa moraalisen kehittymisen kaiken muun edelle.

Ne olivat myös keskustelun päätössanat, jotka esitti tämäniltaisen alustuksen pitäjä.

Mainokset

Elämäntehtävä

Mikä on elämäntehtäväni?

Tätä kysyttiin 39. Sokrates-kahvilassa.

Kysymyksen todettiin olevan näin muotoiltuna jokaiselle henkilökohtainen.

”Kunkin tulee omalta kohdaltaan selvittää se ja jakaa toki toistenkin kanssa. Emme ole täällä yksin”, kommentoi muuan keskustelija.

”Tehtävänäni on elää isolla E:llä”, kiteytti seuraava.

Kolmas pitää elämäntehtävänään muiden epäitsekästä palvelemista.

Tilaisuuden loppupuolella eräs sanoi, ettei koe itsellään olevan mitään elämäntehtävää. ”Tämä on minulle vapauttava ajatus.”

Oliko kysymys oikein asetettu? Tätäkin setvittiin. Olisiko tullut pikemminkin kysyä, miten haluan elää elämäni tai mitkä ovat elämänarvoni?

Keskustelun vetäjä Markku Veteläinen piti punaisesta langasta eli alkuperäisestä lähtökohdasta johdonmukaisesti kiinni.