Ihmisenä oleminen

Miksi emme tapa toisiamme?

Keskustelun pohjustuksena toimi Jari Ehrnroothin kolumni hyvän julistajista, jotka vastakkainasettelun keinottelijoina joutaisivat Danten helvettiin. (Yle 14.9)

Ilta koostui tällä kertaa väittämistä:

”Eläimet eivät pysty samanarvoisuuteen, iättömän ja ajattoman tajuun. Meillä on mahdollisuus erityiseen viisauteen kokemustemme kautta, pyrkiä eteenpäin ja kysyä miksi.”

”Muurahaiset menestyvät yhteisönä, ne toimivat älykkäästi. Emme tiedä paljoa, koska lähinnä tarkkailemme. Minäkin etsin täältä sosiaalista stimulaatiota. Miksi edes olettaa, että olemme jotain muuta tai enemmän kuin eläin.”

”Minulle riittää että käyttäydyn hyvin, ja minua saa kohdella hyvin, kaikki haluavat tätä samaa syvempää ihmisyyttä. On kyse uskalluksesta. Ihmiset pyrkivät kaikkialla olemaan onnellisia.”

”Ei voi olla kulttuurisidonnaista ajattomuutta! Se on illuusio ja mielikuva. Olemme keskeneräisiä robotteja, pompimme ja tunnemme turvaa ja suosiota kaltaistemme seurassa. Monet haluavat Putinin, koska laumassa toimiminen hyödyttää.”

”Se riittää, jos tunnet itsesi, eheytät tunne-elämäsi ja toimit fiksusti.”

”Emme ikinä pääse todelliseen olemukseemme. Minulle ei ole kukaan osoittanut edistyksen päämäärää.”

”Minulla on monta henkistä opettajaa, ja kaikki ne ovat kissoja. Mieli on ongelmasi, se ei ymmärrä, ja ajattelemisen lopettaminen on vaikeaa.” (Tollelta terveisiä)

”Onhan meillä moraalikoodit: kohtele muita kuin itseäsi, ettet tule ryöstetyksi. On myös guruja. Valitse sieltä.”

”Elämässä ei ole ristiriitaa, kaikki on korvien välissä. Ihminen pyrkii sisäsyntyiseen hyvään, omanarvontunteeseen, ratkaisuihin, itsehillintään.”

”Meissä on isoja eroja miten kestämme epäluottamusta ja konflikteja. Ratkomme pakon edessä, tai tarvimme painetta. Jotkut menevät, toiset kuolevat, nuo katsovat, yksi on pääjehu.”

Katson mustetta kämmenessäni. Miten te mittaatte hyvyyttä, mitä ihmiseltä voi odottaa, hän kysyy.

”Onnistun toisella tavoin, parannan sovellettavuutta, olenhan täydellinen. Hyväksyn itseni. Tulen toimeen.” Olen viihtymäisilläni sillä hei, mitä kuuluu?

Radikaali usko

Miten ymmärtää uskonnollisuutta?

Keskustelussa tuotiin esiin länsimaissa tapahtuvaa uskonnon kaipuun hälvenemistä ja nousevaa fundametalismia. Kyseltiin millainen tulevaisuus voisi olla, tyhjiökö, ja miksi.

Ehdotettiin, että keskusteltaisiin uskonnon merkityksestä ihmiselle. Ihmettelimme monipuolisesti sitä, mihin ihminen tarvitsee uskontoa.

Mainittiin, että kaipaamme selitystä olemiselle ja maailmankaikkeudelle, tarvetta suojaan ja kuulumiseen, jotain mihin nojata, käsityksiä joita jakaa muiden kanssa, auktoriteettia, elämänohjeita ja jatkuvuutta.

Uskonto nähtiin myös koneistona, jolla hallitaan mielipiteitä, tunteita ja syyllisyyttä. Väitettiin, että hän, joka ei kaipaa uskontoa, on pitkälle kehittynyt, näkee kaiken taakse. Muu on itsepetosta.

Yksilöllinen usko ja sitoutuminen auttaa hyväksymään rajallisuutta ja kuoleman.

Ehdotettiin josko henkilökohtaisempi puhe auttaisi ymmärtämään uskon tarkoitusta.

Siihen yksi kertoi uskovansa ravintoketjuun, toinen armoon, kolmas luontoyhteyteen, neljäs googleen, viides luovuuteen. Kuudennen mielestä moisiin ei tarvita uskontoja. Seitsemännen mielestä kaikki syntyy tajunnassamme, ja järki piirtää ymmärryksen rajat.

Yksi tyytyi siihen, että joidenkin elämään ”usko vain kuuluu”, kuten musiikki, rakkaus ja hengissäsäilyminen, perustelematta, sanatta.

Sanat ovat tekoja. Niillä kootaan käsitteet joilla sanoa. Sanoilla lohdutetaan ja lyödään, taiotaan ja kirotaan, vakuutetaan ja ohitetaan. Niillä viitataan ja vangitaan. Kysytään ja vastataan. Miten sallit.

Sanoja ennen on suhde. Uskon koti. Kuilu, mielettömyys. Amazing grace.