Dialogi(suus)

Olipa oiva ilta: katsoimme tarkasti suhteita toisiin. Ymmärsimme suhteiden moneutta ja dialogia tapahtumana, jossa ”kaksi ihmistä keskustelee ja siinä välillä on keitos”. Mistä on kysymys, kun syntyy molemminpuolista?

Alustaja oli miettinyt etukäteen sanoja, joiden merkitystä, tehtävää tai arvoa dialogissa pohdimme. Yritimme myös löytää kattavimman sanan. Muutamat sanat olivat esillä välillisesti, lisäsin niihin huomioita keskustelusta. Esimerkiksi voittamista ja osallisuutta käsiteltiin sekä välillisesti että metatasolla. Palasimme sanoihin monta kertaa – kaikkien todettiin kertovan jotain puolia dialogista.

Analyysi – otan kantaa, perustelen, arvioin puhettani ja mahdollista itsepäisyyttäni

Avoimuus – annan itsestäni, osallistun yhteiseen, olen hyväntahtoinen

Ennakkoluulottomuus – en lukitse käsityksiäni, en ajattele olevani oikeassa tai toisen väärässä

Erilaisuus – luon tilaa toiselle ja toiseudelle

Hyväksyntä – lasken muureja, rakennan yhteyttä toiseen

Ilmaisu – tulkitsen kehonkieltä, olen aktiivisesti hiljaa, ilmaisen itseäni puheella

Kiinnostus – katson toista, tavoittelen uutta ymmärrystä tai ”hyvää”

Kunnioitus – tunnistan Sinän: olen myötätuntoinen, arvostan, pidän huolta, olen rehellinen

Kuunteleminen – kuuntelen tarkasti, en harrasta yksinpuhelua vaan sisäistä puhelua

Kysyminen – tuon ilmi epäselvyyksiä, selvennän, tarkennan ja perustelen hyvin

Luovuus – voin luopua vanhasta, mutta en kaikesta (dialogi ei ole samanmielisyyttä)

Motivaatio – yritän ymmärtää toista, kannustan itseäni ja toista

(Muodollinen) tasa-arvoisuus – tiedostan vallan suhteessa, vaikutan toiseen vastavuoroisesti

Muutosmahdollisuus – pyörrän ja muokkaan ajatuksiani tarvittaessa

Osallisuus –

Perustelu – en vetoa yleisiin tosiasioihin, pyrin loogisuuteen, arvioin molempien ajatuksia

Voittaminen –

Yhteinen asia – yhteinen keitos, molemminpuolisuus, jossa liityn toisen kanssa

Yllätyksellisyys – heittäydyn tilanteisiin, annan dialogin tapahtua myös tuntemattoman kanssa

Ymmärrys – tunnistan oman ja toisen paikan, roolin ja suhteen laadun, huomaan uutta, opin, muutun

Pähkäilimme pitkään, onko lapsen ja vanhemman välillä edellytyksiä dialogiin. Entä lapsen ja opettajan, kaupan kassan ja minun, koiran ja ihmisen, ihmisen ja valtion, valtion ja valtion?

Dialogi ei ole pelkkä ihmissuhde eikä pelkkä keskusteltava asia. Huomasimme että dialogi viittaa sekä puheeseen että erilaisiin suhteisiin. Vaalikeskustelu kuulostaa harmittavalta monologiselta dialogilta. Iltasatu on taas onnellinen dialoginen monologi. Kun juttelen itsekseni, pidän hyödyllistä monologista monologia alter egoni kanssa  (ja silloin dialogi, ”kaksi sanaa”, on jo ajattelua).

Dialoginen dialogi on harvinainen herkku, josta välillä Sokrates-kahvilassa tai special -suhteissamme nautimme.

Hannu vinkkasi ja luki päätteeksi Martin Buberin kirjaa Minä ja Sinä. Hetkeen ja todellisuuteen – olemiseemme – kätkeytyvää Minä ja Sinä  -suhdetta kehräämään 🙂

 

Mainokset
Kirjoittanut pirkkotervo Kategoriassa Aiheeton

Paljastumaton

Kun taiteilija-teologi ja fyysikko iskevät päänsä yhteen ja alkavat miettiä, mikä voisi olla heidän yhteinen kiinnostuksen kohteensa, tuloksena on muheva joukko pohdittavaa Sokrateskahvilamme väelle. Eilisessä keskustelussa lopullinen aihe paljastui tarkoituksellisesti vasta aivan lopussa.

Yhteiseen ajatteluun ja ihmettelyyn johdattelu tuli kokemuksellisen ja taiteellisen meditaation pohjalta: keskelle valkoista pöytää oli asetettu harmaa A4 paperiarkki, jokainen sai käteensä vastaavan harmaan paperin, joka piti rypistää omalla tavallaan ja sitten pari minuuttia mietiskeltiin rypistyksen tulosta ja sen suhdetta sileään paperiin. Lyhyen keskustelukierroksen jälkeen jatkettiin muuttamalla rypistetty paperi ”kenen tahansa tuotokseksi”, vielä seuraavassa vaiheessa tämä ”kenen tahansa tuotos” käännettiin.

Ensimmäisellä kierroksella nousi mm. ajatus, että sileä paperi kuvaa elämän alkua – ja rypistetty loppupäätä, jonka paperintaitokset kuvaavat kokemusta, tietoa ja elettyä elämää. Tai rypistyminen on kuin kokemuksemme, peruuttamattomia, täynnä yksityiskohtia. Joku koki hilpeyttä, tai mindfulness-harjoituksen, toinen tyhjyyttä jolle vastakohtana rypistetty paperi oli ”roska” kunnes kauneus avautuikin, yksi löysi rypistetystä paperista emergenssin so. uusi tila oli enemmän kuin alkuperäinen . Toisilla kierroksilla oltiin täsmällisempiä: kyseessä oli näkökulman muutos tai muutosprosessi, elämän polut.

Alun johdattelun jälkeen nousi monia kysymyksiä. Mitä tekoa on  matematiikalla ja filosofialla keskenään, kun pohdittiin onko mahdollista muoto palauttaa matemaatisesti takaisin A4:ksi? Onko rypistetty kappale enää samaa materiaakaan? Onko kokonaisuus enemmän kuin osiensa summa? Miten tiede ja taide suhtautuvat? Nousi ihmettelyä: Mitä tapahtui? Mitä tämä on? Voiko tämä kuvatakin omaa suhtautumista elämään, elääkö elämäänsä menneen analysoinnin (sileä paperi symbolina) vai tulevan kautta, ja sille symbolina mitä rypistetyllä paperilla voi tehdä? Tässä vain muutamia poimintoja.

Lopussa ”paljastumatonta” selitettiin: työnimenä oli ollut ”mahdoton”, tai ”mistä ei voi puhua” tai ”sanaton” tai ”sumea logiikka” tai ”harmaa vyöhyke” tai ”paradoksit”. Lähtiessä jokainen osallistuja sai A4 paperin, jossa oli ristiin nurkissa runoja ja ajatuksia erilaisella värillä ja fontilla: ” Ainoa, mikä maailmassa on pysyvää, on alituinen muutos.”/ Herakleitos ja tähän nurkittain: ” Minkälainen on ihmisen mieli? Kuunnelkaas: kerron sen teille. Tussikuvaan piirretty tuulen ääni männyissä.”/ Ikkyuun. Ja näille ristiin ”Millainen on elämänfilosofiasi/ Mitä kysytkään tuossa alla.” ja ”Avain ihmisen kohtaloon on hänen kykynsä tulkita uudelleen sitä, mitä hän ei voi kieltää.”/ Fransella

Jatkokeskustelua paradokseista odotetaan! Olemme vasta herkullisesti virittyneitä aiheeseen.