Mitä tarkoittaa, kun sanotaan: hanki oma elämä?

29. Sokrates-kahvila pureutui alustuksen pohjalta seuraavaan kysymykseen: ”Usein kuulee sanottavan, että hanki oma elämä. Mitä se oikeastaan tarkoittaa?”

Mitä on oma elämä? Tähän kysymykseen vastattiin monin tavoin. ”Siinä on mahdollisimman vähän pelkotiloja”, ”siihen liittyy hyvä itsetuntemus”, ”keskittyy omiin ja lähipiirin asioihin”, ”ihminen on tasapainossa itsensä, muiden, maailmankin kanssa”, ”päättää omista valinnoistaan” sekä ”siihen kytkeytyvät arkipäiväiset kokemukset ja tuntemukset”.

Muuan osallistuja luonnehti ”hanki oma elämä” -ilmaisua toiselle ikävähköksi ja kyynilliseksi. ”Siihen sisältyy tunnelatausta. Toiselta tuntuu puuttuvan jotain.”

Vaikka itse kukin on erillinen yksilönsä, linkitymme muihin ihmisiin. Esitettiin tutkimustieto, jonka mukaan enemmistö ohjautuu suureksi osaksi – 80-prosenttisesti – ulkoisten tekijöiden vaikutuksesta ja vain viidenneksen verran itseohjautuvasti. Kyseistä jakaumaa tarkasteltiin kriittisesti. ”Voi se olla fifty-fiftykin”, totesi eräs keskustelija.

Elämisemme ei rajoitu pelkästään itseemme vaan elämme myös muissa. ”Muiden odotukset ynnä muut vaikuttavat väistämättä. Oma sisäiseksi mielletty ääni voikin olla jonkun toisen kaiku.”

Pysyykö minuus aina samana? Yksi vastasi tähän, että ei. ”Minuus on virtaava joki. Se on jatkuvassa muutoksessa.”

Omana aitona itsenä olemiseen liitettiin muun muassa rohkeus, rehellisyys ja totuudellisuus. ”Olen oppinut kokemusteni kautta, että rohkeus ja rehellisyys kantavat hyvää hedelmää. Joissain tilanteissa se vaatii hienovaraisuutta. Esimerkiksi mahdollisen toista loukkaavan kommentin voi jättää sanomatta.”

Viimeisimpien puheenvuorojen joukossa kuultiin kiintoisa kysymys: ”Onko meillä täällä omaa elämää?”

Illan aihe herätti vilkasta keskustelua, jonka ohjaksissa oli Hannu Juuso.

Mainokset

Valta

28. Sokrates-kahvilassa oli aiheena valta. Se oli luontevaa jatkoa edelliskerran rahateemalle. Alustaja liitti vahvasti nämä kaksi – rahan ja vallan – toisiinsa. ”Niiden välille voi laittaa yhtäläisyysmerkit.”

On erilaista valtaa taloudellisen lisäksi: tiedollista, uskonnollista, sosiaalista, poliittista ja niin edelleen. ”Vahvin ei välttämättä ole vallassa.”

”On muun ohella asemaan perustuvaa ja mielipidevaltaa sekä valtuutusta.”

Valtaa otetaan ihan luonnostaan, esimerkiksi perhepiirissä vanhin sisaruksista ottaa ohjakset käsiinsä ja samalla vastuuta pikkusiskoistaan ja -veljistään, mutta sitä myös annetaan. Vastuuta on jälkimäisessä tapauksessa helpompi paeta.

”Valtaa on jokaisella yhtä paljon Suomessa. Jokaisella on yksi ääni, jota käytetään vaaleissa”, totesi eräs osallistuja.

”Vallan määrä on vakio. Kun yksi saa sitä lisää, se vähenee samassa mitassa toiselta”, väitti toinen.

Näistä ja muista valtaan liittyvistä kysymyksistä keskusteltiin vilkkaasti. Purematta ei nielty yhtäkään niistä. Eduskunnankin valta-aseman perään laitettiin kysymysmerkki.

Se, että kaiken takana olisi vallan tavoittelu, sai vasta-argumentiksi sen, että ihmiset palvelevat myös täysin pyyteettömästi toisia. ”Enin osa nykyihmisistä ei halua valtaa eikä myöskään pidä rahan hamuamista mitenkään erityisen tärkeällä sijalla elämässään”, painotti muuan keskustelija.

Tilaisuuden ohjasi Vesa Teppo.

Raha

27. Sokrates-kahvilassa oli aiheena raha. Mikä on sen perimmäinen arvo? Tuoko se onnellisuutta, mielenrauhaa ja turvaa? Onko sittenkin niin, että vähemmän on enemmän?

Raha otettiin ensimmäisen kerran käyttöön vaihdon välineeksi tuhansia vuosia sitten. Matkan varrella kuvioihin tuli mukaan korko. Joku tai jotkut keksivät alkaa lainata rahaa toisille korkoa vastaan. Rahan määrä lisääntyi. Samalla kylvettiin voiton tavoittelun siemenet.

Alustuksessa siteerattiin edesmennyttä oululaislähtöistä ajattelijaa ja puhujaa Yrjö Kallista, jonka mukaan raha on kulttuurimme todellisin perusarvo. Sitä himoitsevat kaikki uskontoon, aatteeseen, yhteiskunnalliseen asemaan ynnä muihin sellaisiin katsomatta.

Illan keskustelun aikana nousi tärkeänä näkökohtana esille se, että rahalle markkinoilla määräytyvä arvo ei ole ”se juttu”. Tärkeämpää on se, minkä arvon ja merkityksen itse kukin antaa sille elämässään.  Eräs osallistuja kiteytti, että ”raha ei ole minulle isäntä vaan renki”.

Rahan suhdetta vapauteenkin pohdittiin. Esimerkiksi Roope Ankkaa eivät rahakasat vapauta vaan hän janoaa mammonaa alinomaa lisää. Vapautta luonnehdittiin omaksi valinnaksi ja sisäiseksi tilaksi, joka ei katso lompakon paksuutta.

Ihmisellä, joka viettää loppuelämänsä yksin autiolla saarella, ei ole juurikaan käyttöä miljoonille euroille setelien muodossa. ”Niitä voi käyttää silloin vain lähinnä tulisijassa sytykkeenä ja niillä voi pyyhkiä takamuksensa”, muuan keskustelija murjaisi.

Mitä hyvää rahaa on tehnyt sinulle? Tähän kysymykseen vastattiin esimerkiksi niin, että ”voi auttaa muita”, ”se tuo jokapäiväistä turvallisuutta ja vapautta tehdä tiettyjä haluamiaan asioita” ja ”sillä voi hankkia perushyödykkeitä, kuten ruokaa, suojaa ja vaatteita”.

Niukkuuden todettiin olevan sidoksissa rahaan. Jos kaikilla olisi nykyistä selvästi enemmän rahaa, sen arvo laskisi, jolloin oltaisiin taas käytännössä samassa tilanteessa kuin aiemminkin.

Aineellisesti rikas voi olla henkisesti köyhä. Alustajan mukaan tämä ilmenee muun muassa siten, että rikas pitää ainoana mittana ihmisten välillä rahaa. Henkisesti rikkaalla ihmisellä on edellisessä virkkeessä rahan tilalla sydän.

Sokrates-kahvila oli tällä kertaa osa Oulun Päivien ohjelmaa. Tilaisuus pidettiin Kulttuuritalo Valveen Kahvila Mintun koroketilan estradilla ja yleisöllä oli mahdollisuus seurata pöytien ääreltä keskustelua. Paikalla oli enimmillään yhteensä nelisenkymmentä ihmistä. Moni sai samalla ensikosketuksen Sokrates-kahvilaan, mikä oli parrasvaloissa pidetyn tapahtuman yhtenä tavoitteena.

Ohjaaja Riku Välitalo suoriutui urakastaan mallikkaasti. Erityiskiitoksen hän ansaitsee siitä, että hän huomioi myös yleisön kommentteja.