Miten viimeisyys on?
”Se ei ole vain että olen sylissä: minä otan syliin, menneisyys rikastuttaa minua, olenhan elämäni tulos.”
”Äidin-syli on kulttuurinen täyteys ja odotus. On kyse ainutkertaisesta suhteesta ja ainutlaatuisesta nähdyksi tulemisesta.”
”Minä olen suhde, koska äidin-syli on suhde. Muisto viimeisestä kohtaamisesta ei unohdu koskaan.”
”Se on kokemus, joka minulta puuttuu, olenko menettänyt jotain? Mistä äidinrakkaudessa on kyse?”
”Äidin-syli koskettaa menneisyyttä, mutta itsen ymmärtäminen tapahtuu nykyhetkessä. Ainoa mitä meillä on, on aika. Elä kuin kuolisit huomenna. Rakasta kuin eläisit ikuisesti. Jokainen hetki voi olla viimeinen.”
”Viimeisyys on suhteita: voin olla tupakkalakossa, polttanut toistaiseksi viimeisen sikarini, tai päättänyt lopettaa.”
”Viimeisyys on suhtautumista: olen sinut elämäni kanssa, teen kaiken minkä pystyn, muutan mitä pystyn. Otan oppia enkä syyttele muita. Onnistun.”
”Elämä on viimeistä kertaa juuri nyt. Kannattaa kuolla eläessään, jotta voi elää kuollessaan. Jokainen hetki on viimeinen.”
”Minulle viimeisyys on saranakohta ja uusi tulevan loppu.”
Mitä keskustelusta jäi, meiltä kysyttiin.
”Varmuutta elää omien arvojen mukaisesti, turvaa ja syliä itselle.”