Mitä jos

pelkosi, suorituspaineet, luottamattomuus, luulot, selitykset, stereotypiat, virtaukset, tunnetilat ja sallimattomuus ovat toteutuneita mahdollisuuksiasi,

tai jos sinua käsketään leikkimään, et tartukaan tilaisuuteen, vaan pidät mahdollisuuksia ainutkertaisina, ikiomina.

(Tässä kohtaa kuultiin Haanpään novelli Matista, joka sisarussarjan ainoana poikana leikki nukella ja näytteli kerjäläistä, saaden ihmiset suuttumaan, meidät nopeasti tulkitsemaan.)

Mitä jos vaihtaisit järkevyyden hyvään fiilikseen ja merkityksellisiin hetkiin,

olisit kuin ontto bamburunko, värähtelisit, tekisit tilaa, antaisit asioiden olla niin kuin ne ovat, hyväksyisit. Olisit kynttilä, joka lämmittää huoneen, valauttaa steariinin pöydälle. Krysanteemi, joka itkee, nauraa.

Olisi vaikeaa uskoa, että havahtuminen syntyy tyhjästä. Vaan miljardeista ihmisistä,

mitä, jos?