Toisin-tekijät

Kuka keksi moraalin?

Alustuskommenttina esiteltiin Lawrence Kohlbergin (1927-1987) teoria moraalikehityksestä

  1. esimoraalinen taso (rangaistuksen pelko, tottelevaisuus, hyötyminen)

2. sovinnainen taso (kiltteys, hyväksynnän haku, hyvä maine, huolenpito, luottamus, yhteinen hyvä)

3. periaatteellisen moraalin taso (yhteiskuntasopimukset, yksilön oikeudet ja itseisarvo, sääntöjen päivittäminen, oikeudenmukaisuus, sydämen seuraaminen)

Moraaliset arvot tehdään näkyväksi oikean ja väärän, hyvän ja pahan, yhteisöllisinä sääntöinä ja toimintana. Etiikka on tämän lisäksi sekä pyrkimyksiä hyvään, että pohdintaa hyvän perusteista. Käsitykset hyvästä opitaan. Yksittäisen ihmisen kohtaloksi voi jäädä sääntöihin tarraaminen ja liika kuuliaisuus. Toisaalta vaikkapa hoitotyön etiikka voi ylittää inhimilliset voimavarat. Yhteisöllisesti ei ole sallittua kuunnella sydäntään, ajateltiin.

Kohlberg on kertonut että ei tunne yhtään sydämensä seuraajaa.

Väite tuntui aliarvoivalta. Keskustelijat kertoivat, kuinka ammattimaisuutta kuvaillaan samanltaisin kehitysaskelin. Tai kuinka ristiriitaiselta toisinaan tuntuu kun omatunto kolkuttaa, eläimen katse raastaa ja parsinavetta edustikin puhdasta vääryyttä. Kuinka maallisen moraalin kaunein ilmaus, ihmisoikeuksien julistus, tunnetaan koko ihmiskunnan tajunnassa. Kuinka uskonnot opettavat lähimmäisenrakkaudesta. Kuinka he, jotka kieltäytyvät laillisistakin eduista, ansaitsevat ihailumme

vaikka en vieläkään tiennyt miksi

minä suojelen rakastan varjelen säilytän hillitsen ja kärsin

en unohda äitiä, lasta, en mopopoikaa, luolamiestä, itseäni

Kirjoittanut pirkkotervo Kategoriassa Aiheeton

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s