Tunteet II

Kaunis valo, lämmin kesä ja odottava alkusyksy. Aasinsilta oli valmis. Tunteet.

Kuultiin tunnemyllerryksistä, joitten seurauksena pelko sai aikaan päätöksen laittaa rajat.

Hytinä ja sen jälkeinen järkeily näyttivät kuuluvan yhteen. Myös se, että järkeily ilman tunnetta kuulostaa oudolta. Ensivaikutelma ja intuitio tuntuivat selkeiltä.

Miten puhuisimme tunteista ilman että näytämme tunteita? (Ei tunteiden nimeäminenkään ole helppoa)

Todettiin, että tunteissa on eroja. On alkukantaisia ja kehittyneempiä. Lamaantuminen, pakeneminen, kontrollointi ja rakkaus ilmenevät ja koetaan eri aivoalueilla, eri tietoisuuden asteina ja toimintoina. Joku tulee selkärangasta, toinen tarkkaavaisuuden ansiosta.

Aivotutkijoiden mukaan aivoalueet toimivat jo ennen tietoista havaintoa. Toisaalta huono tuuli tarttuu ja leviää huomaamatta. Mieli etsii ensimmäistä ajatusta tukevia havaintoja.

Rakastuminen kirvoitti. Sen yllätyksellisyys hämmästyttää. Järjetön rakkaus. Kiistelimme onko sarjamurhaajaan kohdistuvat tunteet rakkautta vai rakkaudenkaltaista, kaikkivoipaisuusvietti. Saatamme myös kertoa rakastavamme, mutta liitämme siihen jotain. Miksi emme ulota myötätuntoa eläimiin?

Jos tuntisin itseni kuten Sokrates kehottaa, muuttuvatko tunnekokemukseni?

Itsetuntemuksen todettiin tuovan tyyneyttä. Lapsi, joka saa hoivaa ja ihailua, luottaa ja tahtoo. Vauva kokee kehossaan. Hän tajuaa nyrkin omakseen, itkee nälkäänsä ja etsii katseen. Innostus, ilo, uteliaisuus ja tahto ovat herkkyyskausina perimässämme. Ilman vastakaikua lapsi kuolee. Hän ei opi kutomaan tuntemuksiaan tahdoksi.

Juttelimme tavoitteista. Onko aikuisen innovatiivisuus rationaalista ratkaisujen hakemista vai vapauteen, intuitioon pohjaavaa luovuutta?

Entä kokemus mielekkyydestä. Hyvä, kaunis ja tosi tuntuu harmoniselta, tyyneltä, ristiriidattomalta. Järki ja tunne ovat kimpassa, ainakin hetken päästä.

Haimme apua arvoista. Kun kaduilla räjähtelee, mistä on kyse? Tai kun ylitän itseni älyllisin ponnisteluin. Ihmettelemme tunnereaktioita. Viha kadulla kertoo ehkä arvottomuuden kokemuksesta. Onnistuminen kyvykkyydestä. Näitä pohdimme lisää perusteellisilla jatkoilla. Laitamme peliin enemmän, jos asialla on merkitystä. Arvomme paljastuvat jos näemme. Voimme tuntea kiitollisuutta vain tietoisina siitä.

Mutta se rakkaus? Se ei tunnu viittaavan mihinkään.

Rakkaus on toimintaa. Jos se kantaa. Jos itse kannan rakkautta.

 

 

Mainokset
Kirjoittanut pirkkotervo Kategoriassa Aiheeton

9 comments on “Tunteet II

    • Tykkään tästä:

      ”Ihmisenä eläminen on voimassa elämistä”
      (Esa Saarinen)

      Voisin ajatella, että tunne on ilmenevyyttä, arvostusten todelliseksi teke(yty)mistä ruumiillisesti. Sillä tavalla ei koskaan jälkikäteistä selittelyä. Kyvyn liittymistä voimaan. Mutta myös vierautta, etääntymistä.

      • Mitä siis ajatella vauvan (innostuneista) pyrkimyksistä?

        Taustapoimintoja täältä
        https://www.netn.fi/sites/www.netn.fi/files/netn982-19.pdf

        Niiniluodolta:

        ”Sana tuntea on alkuaan merkinnyt ihmisen sisällä olevan fyysisen tuntoaistin välityksellä saatua tuntemusta. Sana tunne on johdettu verbistä tuntea. Alkuperäinen muoto on ollut tunto, joka voi merkitä ulkoista ruumiillista aistimusta, aistimusta elimistön sisäisestä tilasta, henkistä tuntemusta (tunnetila, tuntemus), aavistusta ja yleistä tajua tai tietoisuutta (omatunto, itsetunto). Sanalla tuntea on myös lähellä ’tietämistä’ oleva kognitiivinen merkitys. Latinan vaikuttaa-verbin afficere mukaisesti ne ovat affekteja eli mielenkiihotuksia, mielenjärkytyksiä tai mielenliikutuksia. Termi emootio on johdettu latinan sanasta emovere (suom. = ’liikuttaa’, ’panna liikkeelle’,’ siirtää”

        (Ilkka Niiniluoto (toim) Tunteet)

        Lauri Rauhalalta:

        ”Kokemusaktin immanentti sisältö, esimerkiksi aistimus, määrää mihin objektiin akti on intentionaalinen (lat. intentio = olla suuntautunut (johonkin), intentio = tarkoitus, intentoida = tarkoittaa) eli mihin se kohdistuu tai suuntautuu. Intentionaalinen ilmiö on suhde ihmisen tietoisuuden ja sen kohteiden välillä – ja tarkoittaa tajunnan objektiin viittaavaa luonnetta. Termi intentionaalisuus referoi siihen asiantilaan, että ihminen on todellistuessaan tajunnallisessa suhteessa maailmaan, ts. hän tietää, tuntee, uskoo, toivoo, pelkää, ymmärtää jne. Akti tai jokin muu ilmiö on intentionaalinen, jos sillä on kohde tai päämäärä ja jos tämä kohde on eräällä tavoin jo läsnä itse aktissa. Intentionaalisuus ja akti kuuluvat yhteen siten, että intentionaalisuus referoi tajunnan yleiseen perustavaan ominaisuuteen “olla mieli jostakin” ja termi akti siihen suureen moninaisuuteen, jossa tämä tajunnan perusluonne “olla mieli jostakin” realisoituu.””

        Wittgensteinilta:

        “Intentio ei ole kuitenkaan mikään elämys. Mikä sitten erottaa sen elämyksestä? Sillä ei ole mitään elämys-sisältöä. Sisällöt (esim. mielteet), jotka usein kulkevat käsi kädessä sen kanssa, eivät näet ole itse intentio.

        Tarkoitus, intentio ei ole mielenliikutus, mieliala eikä aistimus tai mielle. Se ei ole mikään tajunnantila. “Aion” ei ole minkään elämyksen ilmaus. Sen sijaan päätöstä, jolla tarkoitus usein alkaa, voitaisiin sanoa elämykseksi.”

        Tämäkin on jännä:

        Antonio Damasio: Tapahtumisen tunne. Miten tietoisuus syntyy. Suom. Kimmo Pietiläinen, Terra Cognita.

        Damasion mukaan tietoisuuden perustana on ”tunteiden tunteminen”. Hän esittelee kirjan sivuilla 127-249 omia ja muiden havaintoja, jotka tukevat tätä ajatusta.

        Oiiiii. Nyt löysin kauneimman ajatuksen tunteisiin. Anu Silfverbergiltä, kirjassa Sata sivua.

        Kirjaimellisesti se menee näin: ” Hyvä kokoelma kirjoitusharjoituksia on kuin kirjoittajan turvariepu tai työkalupakki, jonka voi ottaa esiin tarvittaessa.”

        Turvariepu 💗

    • (Luen tässä Merleay-Pontya sillä silmällä. Hegel ehti kuitenkin yllättämään ensin)

      Hegel ajattelee, että ruumis on tietoisuuden alku eikä kuitenkaan sen perusta. Tietoisuus ja itsetietoisuus eivät ole pelkkiä ruumiillisuuden aikaansaamia vaikutuksia. Ruumiillisuus on pikemminkin itsetietoisen elämmme alku. Vastaavasti itsetietoinen elämämme on erottamaton ruumiillisuudesta, juurtunut siihen, eikä kuitenkaan pelkkä sen funktio. Ruumiista tulee itsetietoisen elämän momentti.

    • No niin, Merleau-Ponty lämmitti varpaani, kuten turvariepukin yllä.

      Rentoudun tästä: eletyssä elämässä näkymät ovat epäselviä, epämääräisiä, ja tämä on pelkästään positiivista. Osa tunnetiloista suuntautuu kohteeseen, joka voidaan kuvata. Mutta usein tunteen kohde on monimielinen.

      Ja nyt pointti, joka sai minut havahtumaan kognitivistiksi. Epämääräisyys ei ole pelkästään sekavan mielen ominaisuus, vaan itse maailman. Hän varoittelee siitä, että maailmamme olisi subjektin luomus, selväpiirteinen ja tarkkarajainen. Siis teoreettinen tieteen abstraktio. Tarkkaavaisuuskin on muuten hänelle psykologinen käsite.

      Ja nyt pääpointti. Intentionaalisuus on toimintaa, tapa olla maailmassa. Ei siis kielellisiä uskomuksia asiantiloista, joihin suuntaudumme tai joista suuntaudumme (kognitivismi). Hän ajattelee ruumiin intentionaalisena: kuin käsi tai amputoitu käsi kurottumassa tai kipuilemassa. Ennen tieteellistä tietoa oleva kokemus. Liikkuessani, koskettaessani, havaitessani, puhuessani ylitän annetun, suuntaudun kohti mahdollista ja kuvitteellista. Toimin.

      Ja nyt pääpointin pääpointti. Ruumiillinen intentionaalisuus häivyttää tunteiden, mielialojen ja tuntemusten jyrkän eron. Intentionaaliset kohteet toteuttavat samoin eri asteita, muodostavat jatkumon! Tunteet, joilla on määrätty kohde, muuttuvat vähitellen mielialoiksi joilla ei ole minkäänlaista kohdetta, eriytyneemmiksi tuntemuksiksi. Kipu esimerkiksi suuntautuu ”maailmaan kokonaisuutena”. Intentionaalisuus voi olla siis kohteeton, tunnetila koskee maailmaa kokonaisuutena.

      Se mikä tässä on kiinnostavaa, on mielen ja ruumiin vastakkainasettelusta pääseminen. Pääsen lisäksi pähkäilemästä sitä onko joku tunne ei-rationaalinen. On ikäänkuin väitelausemuotoisia, hahmottelevia, tarkoituksenmukaisia ja mielekkäitä tunteita. Käsittämättömän kohtaamista. Ja onko hei masennus ei-tunne, koska sillä ei ole kohdetta?

      Ei niinkään tietoisina päätöksinä tai valintoina. Siten, että mielen pitäisi hallita ruumiin yli. Vaan totuttelun, harjoittelun, liikeen kautta. Muistaen, että ”kaikki ihmisessä on sekä tuotettua että luonnollista”.

      (Merleau-Ponty, Filosofisia kirjoituksia ja Sara Heinämaa kirjassa Tunteet (toim Niiniluoto)

    • Hän tämän taisi:

      “Kuka tahansa voi olla vihainen, se käy vaivatta. Mutta vihan tunteminen oikeaa henkilöä kohtaan oikeissa mittasuhteissa ja oikealla hetkellä ei olekaan kaikkien hallittavissa ja siksi se onkin niin haastavaa.”

      -Aristoteles-

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s