26. Sokrates-kahvila päätti kevätkauden 2011 rennoissa merkeissä. Tilaisuudessa oli vierailevana alustajana Pirkka Poutanen, joka on Irlannissa Alexander-tekniikan opettajaksi kouluttautunut oululaismies. Illan otsikkona oli rentoutuminen.
Alustuksessaan hän kertoi – myös omien kokemustensa kautta – rentoutumisen tarpeesta ja syistä jännittyneisyyteemme.
Kiintoisana yksityiskohtana jäi alustuksesta mieleen joissakin Etelä-Amerikan alkuperäisheimoissa havaittu piirre, ettei osassa niistä tunneta esimerkiksi menneisyyden ja tulevaisuuden käsitteitä vaan ne elävät tässä ja nyt. Ne, jotka haluavat perehtyä tarkemmin tähän asiaan, saivat kirjavinkin: Daniel Everett: Don´t sleep there are snakes.
Yksi ydinkysymyksistä oli: Olemmeko me länsimaalaiset vieraantuneet omasta olemuksestamme, rennosta ryhdistä, joka on kaikilla pienillä lapsilla luonnostaan?
Syiksi vieraantuneisuuteemme esitettiin muun muassa tavoitesuuntautuneisuutta ja sitä, että huomiomme on alinomaa tekemisessä ja ajattelemisessa. ”Emme yksinkertaisesti osaa emmekä pysty kaiken tietotulvan ja kiireen keskellä rentoutumaan.”
Keskustelun vetäjä Riku Välitalo kysyi osallistujilta, miten itse kukin rentoutuu. Rentoja hetkiä koetaan esimerkiksi meditoimalla Ainolan puistossa, nauttimalla kotiparvekkeella kahvia ja pullaa kaikessa rauhassa, keskittymällä täysin vaikkapa kirjan lukemiseen, uppoutumalla musiikin kuunteluun, joogaamalla, nauttimalla olostaan vesielementissä, liikunnan kautta ja tekemällä hengitysharjoituksia.
Erään osallistujan mukaan rentouttavia ovat kaikki sellaiset asiat, joista saa mielihyvää. Toinen luonnehti rentoutumista peloista vapautumiseksi.
Joukossa oli myös sellaisia, jotka tunnustautuivat huonoiksi rentoutujiksi. ”Asioita surraa liikaa päässäni, kun yritän lukea kirjaa.”
Mitä iloa on luonnollisesta rentoudesta? Pirkka Poutasen mukaan monenlaista. Se tuottaa mukavaa ja keveämpää oloa, pitää jalkoja maassa, parantaa aivojen toimintaa, elintoimintoja ylimalkaan, hengitys kulkee ja niin edelleen. Sillä on avartava vaikutus ihmiseen.
Sokrates kahvila 
keho ja mieli alituisessa liikkeessa, tai ainakin jonkinlaisessa paineessa – miten olla läsnä molempien kanssa sopivasti.
rentoutta ja ryhtiä -rentoa otetta, asioiden seurailua ja kuitenkin valppautta??!!
silmät kiinni ja ilman nuuhkaisu – hengitys –
taitaa joku suositella 30 sek paremman läsnäolon tekniikkaa juuri näillä konsteilla.
Jorma Uotinen teki äskettäin myös yhden harjoituksen Lasaretissa – tietoista huojumista neljään suuntaan, vaikka jalat tukevasti toistensa vieressä, maadoitettuna.
p.s.
Firstbeat Hyvinvointikartoitus oli se asia josta mainitsin – kerron kun kokeilen ja saan lisätietoa – jos enemmänkin keskusteluumme liittyvää 🙂
https://www.facebook.com/video/video.php?v=148942465175239&oid=132268676797856&comments
ehkä saat täämän linkin avulla ideoita Pirkan esittämien asioiden teemaan – enemmän fysiopuoleen 🙂
Daniel Everett on ollut suuren osan elämästään tekemisissä pirahoiden kanssa, jotka elävät Amazonin sademetsissä.
Kyseisen heimon jäsenissä on ihan selvästi Sokrates-kahvilan ”väen” piirteitä. Mihin muuhunkaan johtopäätökseen voi tulla tästä:
”They require evidence for every claim you make.”
Pirahãt vaativat todisteita kaikista kuulemistaan väitteistä.
Elleivät todisteet saa heitä vakuuttuneiksi väitteiden todenperäisyydestä, he eivät niihin usko.
http://en.wikipedia.org/wiki/Pirah%C3%A3_people
Suomeksi tietoa pirahoista:
http://www.lausti.com/articles/languages/piraha.html
Aamulehti kertoo Amazonissa asuvasta heimosta, joka ei tunne aikaa:
http://www.aamulehti.fi/cs/Satellite/Ulkomaat/1194679749012/artikkeli/iattomia%20ihmisia%20sademetsassa%20asuva%20heimo%20ei%20osaa%20mitata%20aikaa.html
Ote: ”Amondawat elävät tapahtumien maailmassa, eivätkä näe tapahtumia aikaan upotettuina. Näille ihmisille aika ei ole rahaa, he eivät kilpaile kelloa vastaan saadakseen asioita tehtyä, eikä kukaan puhu ensi viikosta tai ensi vuodesta. Voisi sanoa, että he nauttivat tietynlaisesta vapaudesta.”
Voisiko ajatella, että jos mieli on tyhjä, niin ihminen on rentoutuneessa tilassa? Mielessä ei ole siis mitään, ei ajatuksia menneestä ei ajatuksia tulevasta, ei haluja ei tarpeita; mieli siis vain on. Jos tuohon tilaan pääsee, niin myös fyysisen kehon on oltava levossa, koska mieli ei käske kehoa valmistautumaan mihinkään suoritukseen. Voiko tuohon tilaan sitten päästä, onkin jo toinen kysymys, samoinkuin se, että haluaako tuohon tilaan päästä. Onko mielummin ajattelematta mitään, kuin esim. haluaa ajatella positiivisia ajatuksia, vaikkakin ehkä hieman jännittyneessä tilassa?
Tutkitusti ihminen ajattelee kymmeniätuhansia ajatuksia päivittäin. Väitän, että ajattelemme silloinkin kun emme edes ajattele ajattelevamme.
Voiko mieli olla noin tyhjä kuin mitä edellä esität, Jari?
Itse lähden siitä, että ajatukset ovat rentoutuneenakin meissä mukana. Osa meitä.
Summa summarum: Me ihmiset voisimme olla mielestäni paljon, paljon rentoutuneempia kuin mitä olemme. Kuten Taisto sanoi minulle Sokrates-kahvilan ”jälkilöylyissä”: ”On ihanaa joskus vain laiskotella.”
PS: Tässä Kauppalehden jutussa myös tähän samaiseen asiaan liittyvää pohdintaa:
http://www.kauppalehti.fi/5/i/talous/uutiset/etusivu/uutinen.jsp?oid=20110573549
Lähden toisesta näkökulmasta: meillä jokaisella on rentoutumisen taito luonnostaan. Joka ilta juuri ennen nukahtamista olemme syvässä rentoutumisen tilassa. Ja rentoutuminen voi olla joku mukava tekemisen prosessikin: vaikkapa puusaunan lämmittely, puiden hakemisesta alkaen jatkuen myös saunan lämmityksen, saunomisen ja sen jälkeiseen jäähdyttelyhetkeen… Tai puutarhanhoito, marjastus mm mieluisa tekeminen jossa aika unohtuu.
Tarkoituksellisesti sitten voi rentoutua eri tekniikoiden auttamana esim. hengitysharjoitukset, lihasten jännitys-päästäminen, mielikuvaharjoitukset rentoutus-cd:n avulla tai ilman.
Komppaan sinua, Anne.
Jari, olen miettinyt tuota kysymystäsi. Tämä lyhyt ja yksinkertaistettu vastaus ei ole minun ajatteluni tulosta, vaan perustuu Tapio Malisen artikkeliin ”Mikä helpotus: minua ei ole! – Ei-minä ja tyhjyys psykoterapiassa”.
(Itämaisessa viisausperinteessä, buddhalaisessa) Meditaatiossa sitä harjoitettuaan tarpeeksi kauan voi päästä ”tyhjyyden” tilaan. Tuo tyhjyys ei ole länsimaista tyhjyyttä, ahdistusta, vaan siinä on kaikki.
Meditaation tavoitteena ei ole rentoutuminen vaan saavuttaa tietoisuus.
(Tietoisessa läsnäolossa tavoitteena on tarkkaavaisuuden keskittäminen nykyhetkeen.)
…eli voi siis saavuttaa tyhjyyden, mutta se ei ole ”tyhjää” vaan sisältää kaiken…
Liikuntaa alkuihmisten tapaan:
Ote Varpu Tavin safaripäiväkirjasta:
”Oletan, että alkuihmisen eloonjäämisen edellytykset olivat samoja kuin eläintenkin. Kun olen tarkkaillut kissaeläimiä, he lepäävät suurimman osan ajasta ja keräävät voimia metsästykseen. Metsästäessään he ovat nopeita ja kestäviä. Noustessaan he ensin venyttelevät ja lähtevät sitten liikkeelle rauhallisesti ja notkeasti, kaikki aistit valppaina. Ihmiseläimen pitäisi siis olla kestävä, tarvittaessa nopea, ja hänen pitäisi levätä tarpeeksi.”