Elämä

35. Sokrates-kahvilassa oli teemana elämä. Mitä se on? Sitä tarkasteltiin alustajan toiveen mukaan inhimillisestä näkökulmasta.

Miksi nousemme joka aamu ylös sängystä? Mikä saa meidät tikittämään? Elämmekö säästöliekillä vai täysillä?

Siinä muutamia illan aikana esitettyjä kysymyksiä, joita käytiin yhdessä läpi.

Elämään liitettiin muun ohella tunteminen, kokeminen, oppiminen sekä yhteys omaan itseen ja muihin.

“Haluan olla niin tietoinen ja hereillä kuin mahdollista”, kuului yksi kiteytys.

“On tärkeää, että on itseni lisäksi muitakin, joiden kanssa voin jakaa ajatuksiani”, pohti toinen.

Muuan keskustelija muistutti, kuinka häviävän pieni mahdollisuus ylipäätään on sille, että olemme juuri sellaisia kuin olemme tässä ja nyt.

Illan ydinkysymykseen – “Mitä elämä on?” – kuultiin loppupuolella esimerkiksi seuraavia omakohtaisia vastauksia:

“Elämä on pienistä asioista nauttimista.”

“Elämä on kiertokulkua.”

“Se on matka.”

Markku Veteläisen ohjaamassa tilaisuudessa käytettiin vertauskuviakin ilmentämään elämää.

“Olen siru hiekkarannalla ja samalla koko hiekkaranta.”

“Talviset puut,

hauraat, niiden hiljaisuuden

näin, en nähnyt

kun olin nuori.”

Bo Carpelan, Elämä jota elät

Tykkää tästä:

Ole ensimmäinen, joka tykkää tästä .

11.1.2012 - Kirjoittanut utoslahti | Elämä

6 kommenttia »

Se, että atomi tutkii toista, voi tehdä niin, on ainutlaatuista ja ihmeellistä. Siksi – ja toki monista muistakin syistä – komppaan Nykäsen Mattia, jonka mukaan elämä on ihmisen parasta aikaa.
Tämän Matin mietelauseenhan Vesa toi ansiokkaasti esiin illan keskustelussamme.
Sokrateelta koettivat sen ajan vallanpitäjät kieltää elämän tutkimisen.
Sokrates tarttui mieluummin ja tyynesti myrkkymaljaan kuin luopui tutkimasta tätä kaikkea
On tutkittu viime aikoina ja vuosikymmeninä hyvinkin paljon, millaiset asiat tekevät elämästä ihmisten mielestä hyvän.
Tässä yksi taulukko, jonka kärjessä ovat fyysinen ja henkinen terveys, mahdollisuus vaikuttaa arkielämään ja elämän oikeudenmukaisuus:
http://www.dlc.fi/~etkirja/hyvaelama.jpg
En malta olla laittamatta tänne loppuun sitä, mihin johtopäätökseen Sokrates tuli tuosta kolmannesta eli oikeudenmukaisuudesta:
“Epäoikeudenmukaisesta tehdään oikeudenmukaista oikeudenmukaisuudella, ei epäoikeudenmukaisuudella, samoin kuin kylmästä tehdään kuumaa kuumalla, ei toisella kylmällä.”
http://fi.wikipedia.org/wiki/Sokraattinen_menetelm%C3%A4

kommentti Kirjoittanut utoslahti | 15.1.2012 | Vastaa
Pitkin matkaa tuli eri näkökulmista ajatuksia, onko elämä perimmiltään yksi. Toisaalta elämän kiertokulkua tarkasteltiin pariin otteeseen. Perimmäistä ykseyttä edusti mm “olen hiekansiru ja hiekkaranta samalla”; elämän on kuin punainen lanka joka yhdistää meitä; jokaisen henkilökohtainen elämä on osa kokonaisuutta. Kauniimmin tämä tiivistettiin metaforana keskustelun loppupuolella: onko elämä puu juurineen ja latvoineen, ja olemme jokainen osanen siitä…( ja kuollessa palaudumme juurille ja olemme jälleen elämän kiertokulussa mukana, en ole varma sanottiinko tätä keskustelussa)

kommentti Kirjoittanut annemaarit | 15.1.2012 | Vastaa
Kyllähän elämän voi nähdä vertauskuvallisesti juuri noin, Anne.
Itse kiittelen tässä samalla Jaria hyvästä kirjavinkistä: Bill Brysonin “Lyhyt historia lähes kaikesta” (WSOY, 2005).
“Eikö olisi sääli viettää ainutkertainen elämä maapallolla saamatta koskaan selville, mistä tässä kaikessa oikeastaan on kysymys?” Nämä sanat löytyvät kyseisen teoksen kansilehdeltä.
Tässä on sujuvalla kynällä kirjoitettu kirja, jota voin suositella kaikille niille, jotka haluavat saada lisää tietoa ja selkoa avaruudesta, kotiplaneetastamme ja omasta alkuperästämme.

kommentti Kirjoittanut utoslahti | 15.1.2012 | Vastaa
Huomaan näin alussa jo itsekin, että olen lähtemässä pohtimaan elämää melko kaukaa ja “ehkä” vähän erikoisestikin. Koita kestää.

Kuvitellaan tilanne, jossa makaa kaksi ihmistä samanlaisessa asennossa ja vaatetuksessa pienen matkan päässä havainnoitsijasta. Toinen on kuollut ja toinen nukkuu liikkumatta. Kumpi elää? Kuollut ei ainakaan elä (unohdetaan sielu), eikä mielestäni nukkuvakaan elä kuin unimaailmassa; mitä se sitten lieneekään. Nukkuva ei pysty toteuttamaan tahtoaan (nyt kyllä Anita heräsi)) unessa, joten katson, ettei hänkään varsinaisesti “elä”, vaan hän kerää voimia elääkseen valveilla ollessaan. Elämään kuuluu siis unikin, mutta elämiseen tarvitaan kykyä tehdä valintoja.

Kristinuskon mukaan (jokainen kuitenkin päättäköön itse) kuolema oli seurausta Aatamin ja Eevan tottelemattomuudesta. He elivät paratiisissa, mutta se ei riittänyt heille, vaan he tavoittelivat jotain, joka olisi vielä enemmän kuin paratiisi. He söivät kielletyn hedelmän, jonka seurauksena tuli kuolema ja “perisynti”, eli ihmisen taipumus syntisyyteen. Tästä voi vetää johtopäätöksen, että “täydellinenkin” ihminen tavoittelee ahneuttaan omaa etuaan (hups, evoluutioata), tai sitten paratiisi ei ole paratiisi (ihmisen mitassa).

Elämään ja varsinkin elämiseen kuuluu siis kyky toimia haluamallaan tavalla. Ulkoiset puitteet asettavat rajoituksia elämiseen, voi olla vankilassa, rahaa ei ole riittävästi, uskallusta puuttuu jne. Jokaisella on erilaiset ulkoiset puitteet, mutta jokaisen on tehtävä valinnat oman halunsa/kykynsä mukaan. Elämä on siis elämistä omien valintojen pohjalta. Ulkoiset paineet valintoja kohtaan ovat usein kovia, mutta lopullisen valinnan joutuu jokainen tekemään. Välillä huomaa olevansa tyytyväinen valintoihinsa, toisinaan taas alkaa omatunto soimata. Tietoisesti on siis hyvä yrittää välttää tuota “väärää valintaa”, ja pyrkiä toimimaan sekä moraalisesti, että eettisesti oikein. Kuten huomaatte, niin asettelen tässä vähän ulkoista painetta käyttäytymisellenne. Itse te kuitenkin päätätte, että minkälainen on teidän elämänne!

Kaisu kysyi alustuksessaan, että “elämmekö säästöliekillä vai täysillä?”. Vastaukseksi esitän, että se on sinusta, uskalluksestasi ja tahdostasi pääsääntöisesti kiinni! Erästä filosofia lainatakseni toivon, että emme elä unessa. Elämä on tiedostamamme kokonaisuus.

kommentti Kirjoittanut jari ojala | 18.1.2012 | Vastaa
Youtubesta olen katsonut elokuvan Siddhartha. Englanninkielinen elokuva on 1970-luvun alkupuolelta.

Se perustuu Hermann Hessen romaaniin, jonka ensimmäinen painos ilmestyi vuonna 1922. Päähenkilö Siddhartha elää Buddhan aikana ja käy ystävänsä Govindan kanssa kuuntelemassakin tätä.
Govinda ryhtyy Buddhan seuraajaksi, mutta Siddhartha päättää toisin. Siddhartha on vakuuttunut, että todellinen totuus löytyy vain henkilökohtaisten kokemusten kautta, ei muiden opetusten perusteella.
Elokuva on ajatuksia herättävä ja liittyy myös noihin Jarin mainitsemiin valintoihin elämässä.
Seuraatko muita vai kuljetko omaa tietäsi?

kommentti Kirjoittanut utoslahti | 18.1.2012 | Vastaa
Kiitos Jari. Sinähän suorastaan hemmottelet minua =)

Niin. On totta, että nukkuva ja kuollut eivät siinä mielessä elä, koska eivät tee silmin havaittavasti mitään.
On kiinalainen sanonta: “se, joka katsoo vain silmillään, on helppo huijata”. Eurooppalaisittain ilmaistuna tuo voisi tarkoittaa sitä, että kaikki ei ole sitä, miltä näyttää.

Meidän ulkoinen käyttäytyminen, siten ulosanti, tekeminen eri tilanteissa, tässä ikuisessa nyt -hetkessä, on enemmän tai vähemmän sisäisen ajatustoiminnan, päivätajunnan, alitajunnan, tiedostamattoman ja ylitajunnan (itse käytän sanaa korkeampi olemus, joka on aina persoonallinen) summafunktio. Tämä sisäinen prosessointi ei näy ulos ennen kuin teemme valinnan, miten reagoimme. Olemme silti koko tuon ajan elossa, kun kelaamme asioita ennen toimintaa.

Samoin on esimerkiksi liikunnan yhteydessä tehdyllä mielikuvaharjoittelulla.

Siten meidän jokaisen fyysinen ilmentymä itsessään on jo eräs itseilmaisun muoto, joka rajoittuu tähän ulottuvuuteen (tila, aika, avaruus). Se, että minun perimmäinen olemus näin persoonallisuuden kannalta katsottuna (eli rajoitetusti) on Tietoisuus, joka ilmentää itseään sanoilla Minä Olen. Tämä itsessään on jo pieni äärettömyys, eli kaikki, mutta vain persoonalliselta näkökulmalta. En millään muotoa rajoitu tähän tuntemaamme fyysiseen maailmaan.

Nyt yritän olla ihmisiksi, eli palata maan pinnalle.
Elämä on nähdäkseni tietyllä tapaa valtava persoonallisuuden itseilmaisun muoto. Laajemmin ajateltuna ON, joka haluaa kokea itsensä =)

kommentti Kirjoittanut Anita | 23.1.2012 | Vastaa