Ryhmäpaine
33. Sokrates-kahvila pidettiin Oulun yliopiston Linnanmaan kampusalueella (luentosali L7). Se järjestettiin yhdessä Oulun yliopiston ylioppilaskunnan (OYY) kulttuurijaoston kanssa.
Paikalle saapui yli 20 osallistujaa, jotka olivat pääosin opiskelijoita.
Aiheena oli ryhmäpaine. Aluksi näytettiin teemaan liittyvä videopätkä The Asch Experiment: http://www.youtube.com/watch?v=B738X-ibz2o.
Jokaisella on tarve tulla hyväksytyksi. Ryhmäpaineeseen mukautuminen on yksi tapa saada sosiaalista hyväksyntää. “Ryhmä voi viedä tyhmyyksiinkin”, sanottiin.
Myös koulu- ja työpaikkakiusaamista sekä niin sanottujen hiljaisten hyväksyjien vastuuta sen jatkumisesta käsiteltiin.
“Aika harva uskaltaa koulumaailmassa ja työelämässä puuttua kiusaajien toimiin. Se vaatii kanttia, koska pelkona on joutua itse seuraavaksi uhriksi”, kertoi muuan keskustelija.
Suotuisissa tapauksissa ensimmäinen tilanteeseen puuttuva voi saada vanaveteensä muutkin, jolloin kiusaamisen jatkaminen voi käydä mahdottomaksi.
Onko olemassa ihmisiä, jotka eivät tarvitse minkäänlaista vastakaikua toisilta? Eräs pohdiskeli tässä yhteydessä: “Menettääkö siinä samalla koko ihmisyytensä?”
Aina on niitä, jotka eivät halua kulkea massan mukana vaan menevät mieluummin vastavirtaan.
Meillä ihmisillä on erilaisia puolia, luonteita, arvoja, temperamentteja ja niin edelleen. Vuosien saatossa kasvamme ja kehitymme, mutta pysyvätkö muut perässä? “Odotukset ja ensivaikutelmat istuvat sitkeässä”, arveltiin.
Vesa Tepon vetämän keskustelun loppupuolella käytiin läpi myös vapaata tahtoa, joka on ollut aiemminkin Sokrates-kahvilassa esillä.
3 kommenttia »
Vastaa
-
Viimeisimmät
-
Linkit
-
Arkistot
- helmikuu 2012 (2)
- tammikuu 2012 (2)
- joulukuu 2011 (1)
- marraskuu 2011 (3)
- lokakuu 2011 (1)
- syyskuu 2011 (3)
- toukokuu 2011 (2)
- huhtikuu 2011 (2)
- maaliskuu 2011 (1)
- helmikuu 2011 (2)
- tammikuu 2011 (2)
- joulukuu 2010 (1)
-
Kategoriat
- Aiheeton
- Aine ja henki
- Arjen etiikkaa
- Demokratia
- Elämä
- Elämän tarkoitus
- Huumori
- Hyvyys
- Ihminen
- Itsekkyys
- Johtajuus
- Jumala
- Kauneus
- Köyhyys
- Kilpailu
- Koti
- Maahanmuutto
- Minuus
- Mitä on hyvä keskustelu?
- Mitä tarkoittaa: hanki oma elämä?
- Moraali
- Myötätunto
- Oleminen
- Onnellisuus
- Pahuus
- Pelko
- Populismi
- Raha
- Rakkaus
- Rentoutuminen
- Reviirit
- Ryhmäpaine
- Sokeat pisteet
- Suvaitsevaisuus
- Taide
- Tietoisuus
- Totuus
- Valta
- Vapaa tahto
- Ystävyys
-
RSS
Artikkelien RSS-syöte
Kommenttien RSS-syöte
Mietin, onko ryhmäpaineessa myös pelkoa siinä mielessä, ettei uskalla olla juuri sitä, mitä on, mitä kokee olevansa, mielipiteineen päivineen? Mutta tässä on hyvä katsoa asiaa myös kannalta, että sallii muille heidän oman näkemyksensä ja siten mielipiteensä, vaikka se olisi vastakkainen tai vain vähän myötäilevä. Haen tällä sitä, että tässä tilanteessa ymmärtää myös sen, että saa olla omanlainen näkökulma.
Siten on paljon mahdollista, että molemmat osapuolet, tämä joka kokee erilaista näkökulmaa ryhmästä kuin tämä ryhmä, molemmat ovat omalla tavallansa oikeassa, mutta tarkastelunäkökulma, eli asenne, skeema, konteksti, maailmankatsomus on erilainen.
Kun tuon hoksaa, on helppo ymmärtää erilaisia näkökulmia ja nähdä se, ettei tuollaista vastakkainasettelua kuin ryhmäpaine pääse muodostumaan, sillä näen sen subjektiivisesta näkökulmasta käsin.
On totta, että jokainen tarvitsee jonkinlaista hyväksyntää, mutta eikö kaikista tärkeintä ole hyväksyä itsensä?
Anita, ajattelen pitkälle samansuuntaisesti. Jälkikäteen minuakin jäi mietityttämään alkuoletus, jonka mukaan keskusteltiin: kumpi on vahvemmin vaikuttava tekijä ryhmäpaine vai auktoriteettipaine? Ja tuo sinun esittämäsi vaihtoehto voi purkaa molemmat.
Keskustelussa tuli esille yksi verrattain yleisesti käytetty suhde, jonka mukaan ympäristö vaikuttaa meissä noin 80-prosenttisesti, jolloin omalle itsenäiselle toiminnalle ja ajattelulle jäisi noin 20 prosenttia.
“Heijastamme peilin tavoin toisia”, joku osallistujista kiteytti.
Itse ajattelen tämän suhteen vaihtelevan joustavasti ja jatkuvasti eri tilanteissa.
Muut, ympäristö ja kulttuuri vaikuttavat enemmän tai vähemmän meissä koko ajan. Niin tekee myös oma tahtomme.
Täydelliseen vapaaseen tahtoon ja vapauteen en oikein usko. Mutta miksei vapaa tahto voi olla välillä hyvin korkeatakin tasoa?