Pelko

32. Sokrates-kahvilan aiheena oli pelko. Tilaisuuden alkajaisiksi käytiin esimerkinomaisesti läpi, mitä pelkoja ihmisillä on: vakavan turman, sairastumisen, kuoleman, elämisen, käärmeiden, hämähäkkien, tuntemattoman, pimeän, menettämisen, epäonnen sekä ahtaan, aukean ja korkean paikan pelko.

Vaikka lista oli pitkä, se raapaisi vasta pintaa.Yksi mieleenpainuva luonnehdinta tässä yhteydessä kuului seuraavasti:  “Vain pelon tunnetta pitää pelätä.”

Pelko jaettiin karkeasti kahtia: fyysiseen ja primitiiviseen (jokin tai joku uhkaa, valmistaudut kohtaamaan vaaran tai pakenemaan) sekä henkiseen. “Pelot ovat nykyihmisillä abstrakteja, suhteettomia”, kiteytti yksi keskustelijoista.

Eräs osallistuja jakoi omassa elämässään kokemansa pelot isoihin ja pieniin. “Kun on ollut tekemisissä isojen kanssa, pienempien kanssa kyllä pärjäilee.”

Pelon juuret ovat syvällä meissä. Pelot ovat paitsi synnynnäisiä ja vaistomaisia myös opittuja.

Pelossa nähtiin hyviäkin puolia. “Pelko on henkinen kipu. Se suojelee”, sanoi eräs. “Ne, jotka eivät tunne pelkoa, eivät ole enää täällä.”

Kasvojen menettämisen pelko on niin ikään yleinen. Mikä nostattaa ramppikuumeen? “Ihminen on yksi vaarallisimmista eläimistä, siksi on syytäkin pelätä esiintymistä”, vastasi muuan osallistuja tähän kysymykseen.

Esitettiin, että “kukaan ei pääse irti peloistaan”. Mutta ainakin osan niistä voi todistetusti voittaa. Millä keinoilla? Muun muassa siedätyshoidolla, rakkaudella ja itsetuntemuksella. Traumaterapiallakin.

Pelko tuotiin konkreettisesti myös paikan päälle: “Pelkään, että suututan täällä jonkun. Pelkään, että puhun ristiin.”

Keskustelun ruorissa oli Vesa Teppo. Kurssissa pysyttiin ja tahtia koko ajan parannettiin loppua kohti. Hän toi myös esille onnistuneesti illan teemaan liittyviä omakohtaisia kokemuksiaan sekä juuri oikeaan aikaan ja paikkaan osuneita sitaatteja.